Vilja Paunosen ura hevosenhoitajana käynnistyi Juha Kortekallion tallilla jo teini-ikäisenä. 18-vuotiaana hän kuitenkin karisti kotimaan tomut jaloistaan ja suuntasi Ruotsiin työskentelemään Timo Nurmokselle. Vuonna 2003 alkanut pesti kesti lopulta vuosikymmenen, ja Paunonen tuli raviyleisölle tutuksi muun muassa huipputamma Target Hossin hoitajana.Nurmokselta tie vei Ranskaan Jarmo Niskasen palkkalistoille ja sieltä edelleen Fabrice Souloyn huipputalliin.Paunonen pääsi Souloylla työskennellessään nauttimaan kansainvälisestä suurmenestyksestä huippuhevosten kanssa, mutta vuonna 2016 hänen työnantajansa oli suuren kohun keskipisteenä, kun hänen valmennettaviaan kärähti koboltista saman vuoden Oslo Grand Prixin yhteydessä otetuissa dopingtesteissä.Soulouy määrättiin Pohjoismaissa vuoteen 2026 asti kestävään kilpailukieltoon, mutta Ranskassa hän sai valmentajalisenssinsä takaisin jo vuonna 2021.Elämänsä hevoseksi Paunonen nostaa vuoden 2021 Prix d’Amériquessa kolmanneksi sijoittuneen Gu d’Heripren.”Valitsin sen hevosen, koska se näytti Lionelilta, jota hoidin ennen dopinghommaa. Gu d’Heripre näytti 2-vuotiaana aivan Lionelilta, ja sanoin Fabricelle, että haluan tuon passiksi. Sitten se sattui olemaan vielä niin hyvä”, Paunonen muistelee..Kaksi vuotta sitten Paunonen vastaanotti uuden haasteen ja suuntasi Pohjois-Amerikkaan, mistä palasi Ranskaan kuluvan vuoden huhtikuussa.”Sinnekin olisi ollut kiva jäädä, mutta ongelmaksi tuli se, että ei ollut oleskelulupaa.”Nykyiseen kotimaahansa palattuaan tulevaisuuden suunnitelmat kirkastuivat. Enää hän ei haluaisi työskennellä muilla, vaan ryhtyä itsenäiseksi valmentajaksi.”Ajattelin, että nyt jos koskaan.”Prosessi oman valmennustallin perustamiseen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. Paunonen on ottanut jo ensimmäiset askeleet siihen suuntaan, mutta vielä on useampi porras kivuttavana,”Olen perustanut yrityksen, mikä pitää tietysti olla, jos on valmentaja. Se on melkein isoin asia, koska siinä oli kauhea paperisota. Seuraavaksi olen menossa lokakuussa ammattivalmentajakurssille, se kestää kaksi viikkoa”, Paunonen kertoo.”Täällä Ranskassa kaikki tapahtuu hyvin hitaasti. Tiedän, että kurssin jälkeen menee kuukausi tai kaksi, että saa tietää, onko edes päässyt läpi siitä. Siitä voi mennä vielä useampi kuukausi ennen kuin lisenssi annetaan. Oman valmennustoiminnan aloitus voi siis mennä pitkälle ensi vuoteen.”.Eikä varmaa ole sekään, että Paunonen selvittää ammattivalmentajakurssin ensi yrittämällä. Hänen omien sanojensa mukaan esteeksi voi nousta se, ettei hän puhu erityisen sujuvaa ranskaa, ja on mahdollista, että kurssin joutuu uusimaan.”En varmasti valinnut helpointa mahdollista maata aloittaa omaa toimintaa”, Paunonen nauraa.Hän lisää Ranskan olevan omalaatuinen maa monessakin asiassa, mutta hän viihtyy hyvin siellä.Tällä hetkellä Paunosella on Grosboisissa valmennuksessaan kaksi Timo Nurmoksen omistamaa ja kasvattamaa 3-vuotiasta ranskalaishevosta.Paunonen arvioi, että alkuun 6–8 hevosta olisi sopiva määrä. Mikäli homma lähtee sujumaan, on toiveissa 15–20 hevosen joukkue. Sopivan paikan tallilleen hän toivoo löytävänsä Normandiasta.”Paras olisi, kun saisi sekä ranskalaisia että pohjoismaalaisia hevosia. Täällähän on tosi paljon lähtöjä nuorille hevosille ja pienilläkin radoilla on paljon rahaa jaossa niille, joten olisihan se tosi mukava saada ranskalaisia hevosia, mutta myös skandinaavisia omistajia.”Paunonen on saanut paikallisilta kollegoiltaan runsaasti kannustusta, kun puheeksi on tullut hänen tulevaisuuden suunnitelmansa. Hän epäilee yhdeksi syyksi sen, että hän on nainen miesvoittoisella alalla.Vaikka Suomi on hänelle aina rakas kotimaa, ei koti-ikävä ole yllättänyt, sillä kotonaan hän on juuri Ranskassa. Siellä häntä kiinnostaa erityisesti parempitasoinen raviurheilu. Vaikka elämäntyyli yli 67 miljoonan asukkaan maassa on erilaista kuin Pohjois-Euroopassa, ei se ole Paunosen kannalta merkittävää, koska valtaosa ajasta kuluu töissä.”Eikä tämä ole minulle työ vaan myös harrastus. Molemmat samassa paketissa.”.Vilja Paunosella jännittävä viikonloppu Pariisissa
Vilja Paunosen ura hevosenhoitajana käynnistyi Juha Kortekallion tallilla jo teini-ikäisenä. 18-vuotiaana hän kuitenkin karisti kotimaan tomut jaloistaan ja suuntasi Ruotsiin työskentelemään Timo Nurmokselle. Vuonna 2003 alkanut pesti kesti lopulta vuosikymmenen, ja Paunonen tuli raviyleisölle tutuksi muun muassa huipputamma Target Hossin hoitajana.Nurmokselta tie vei Ranskaan Jarmo Niskasen palkkalistoille ja sieltä edelleen Fabrice Souloyn huipputalliin.Paunonen pääsi Souloylla työskennellessään nauttimaan kansainvälisestä suurmenestyksestä huippuhevosten kanssa, mutta vuonna 2016 hänen työnantajansa oli suuren kohun keskipisteenä, kun hänen valmennettaviaan kärähti koboltista saman vuoden Oslo Grand Prixin yhteydessä otetuissa dopingtesteissä.Soulouy määrättiin Pohjoismaissa vuoteen 2026 asti kestävään kilpailukieltoon, mutta Ranskassa hän sai valmentajalisenssinsä takaisin jo vuonna 2021.Elämänsä hevoseksi Paunonen nostaa vuoden 2021 Prix d’Amériquessa kolmanneksi sijoittuneen Gu d’Heripren.”Valitsin sen hevosen, koska se näytti Lionelilta, jota hoidin ennen dopinghommaa. Gu d’Heripre näytti 2-vuotiaana aivan Lionelilta, ja sanoin Fabricelle, että haluan tuon passiksi. Sitten se sattui olemaan vielä niin hyvä”, Paunonen muistelee..Kaksi vuotta sitten Paunonen vastaanotti uuden haasteen ja suuntasi Pohjois-Amerikkaan, mistä palasi Ranskaan kuluvan vuoden huhtikuussa.”Sinnekin olisi ollut kiva jäädä, mutta ongelmaksi tuli se, että ei ollut oleskelulupaa.”Nykyiseen kotimaahansa palattuaan tulevaisuuden suunnitelmat kirkastuivat. Enää hän ei haluaisi työskennellä muilla, vaan ryhtyä itsenäiseksi valmentajaksi.”Ajattelin, että nyt jos koskaan.”Prosessi oman valmennustallin perustamiseen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. Paunonen on ottanut jo ensimmäiset askeleet siihen suuntaan, mutta vielä on useampi porras kivuttavana,”Olen perustanut yrityksen, mikä pitää tietysti olla, jos on valmentaja. Se on melkein isoin asia, koska siinä oli kauhea paperisota. Seuraavaksi olen menossa lokakuussa ammattivalmentajakurssille, se kestää kaksi viikkoa”, Paunonen kertoo.”Täällä Ranskassa kaikki tapahtuu hyvin hitaasti. Tiedän, että kurssin jälkeen menee kuukausi tai kaksi, että saa tietää, onko edes päässyt läpi siitä. Siitä voi mennä vielä useampi kuukausi ennen kuin lisenssi annetaan. Oman valmennustoiminnan aloitus voi siis mennä pitkälle ensi vuoteen.”.Eikä varmaa ole sekään, että Paunonen selvittää ammattivalmentajakurssin ensi yrittämällä. Hänen omien sanojensa mukaan esteeksi voi nousta se, ettei hän puhu erityisen sujuvaa ranskaa, ja on mahdollista, että kurssin joutuu uusimaan.”En varmasti valinnut helpointa mahdollista maata aloittaa omaa toimintaa”, Paunonen nauraa.Hän lisää Ranskan olevan omalaatuinen maa monessakin asiassa, mutta hän viihtyy hyvin siellä.Tällä hetkellä Paunosella on Grosboisissa valmennuksessaan kaksi Timo Nurmoksen omistamaa ja kasvattamaa 3-vuotiasta ranskalaishevosta.Paunonen arvioi, että alkuun 6–8 hevosta olisi sopiva määrä. Mikäli homma lähtee sujumaan, on toiveissa 15–20 hevosen joukkue. Sopivan paikan tallilleen hän toivoo löytävänsä Normandiasta.”Paras olisi, kun saisi sekä ranskalaisia että pohjoismaalaisia hevosia. Täällähän on tosi paljon lähtöjä nuorille hevosille ja pienilläkin radoilla on paljon rahaa jaossa niille, joten olisihan se tosi mukava saada ranskalaisia hevosia, mutta myös skandinaavisia omistajia.”Paunonen on saanut paikallisilta kollegoiltaan runsaasti kannustusta, kun puheeksi on tullut hänen tulevaisuuden suunnitelmansa. Hän epäilee yhdeksi syyksi sen, että hän on nainen miesvoittoisella alalla.Vaikka Suomi on hänelle aina rakas kotimaa, ei koti-ikävä ole yllättänyt, sillä kotonaan hän on juuri Ranskassa. Siellä häntä kiinnostaa erityisesti parempitasoinen raviurheilu. Vaikka elämäntyyli yli 67 miljoonan asukkaan maassa on erilaista kuin Pohjois-Euroopassa, ei se ole Paunosen kannalta merkittävää, koska valtaosa ajasta kuluu töissä.”Eikä tämä ole minulle työ vaan myös harrastus. Molemmat samassa paketissa.”.Vilja Paunosella jännittävä viikonloppu Pariisissa