Vaikka Suomi on pieni ravimaa, ravikärryjen valmistajana se on eurooppalainen suurvalta. Kärryjä valmistetaan jonkin verran Ruotsissa, samoin Belgiassa ja Ranskassa, mutta ravivuoden suurimpia lähtöjä Euroopassa saatetaan ajaa pelkästään suomalaisvalmisteisilla kärryillä.Johtotähtenä loistaa Custom, ja yksi sen kirittäjistä on ollut Jorma Granbergin Chevi. Chevi-kärryjä on valmistettu 45 vuoden aikana tuhansia.”Suuri osa on mennyt ulkomaille. Suomi on pieni maa, ja täällä on kova kilpailu. Tänne uppoaa se mikä uppoaa, mutta markkinoita on täytynyt hakea ulkomailtakin”, Granberg selvittää.Nyt Chevien valmistus on loppunut ja tuotantotilat myyty.”Olen 72, mutta olin ajatellut jatkavani valmistusta vielä jonkin aikaa, kunnes sairastuin motoneutronisairauteen eli ALS:iin.”Oireet alkoivat Granbergilla noin vuosi sitten.”Se hyvä ALS:ssa on, että se etenee hitaasti ja siinä ei ole kipuja, mutta se vaikuttaa toiminnallisuuteen. On ollut luovuttava esimerkiksi moottoripyöräilystä, ja rumpujen soittaminenkin alkaa olla vaikeaa”, Jorma Granberg kuvailee.Pitkään kärryjen kehittämisessä mukana olleesta pojasta Riku Granbergistakaan ei tule elämäntyölle jatkajaa.”Hän on nykyään toimitusjohtajana ruotsalaisessa pörssiyhtiössä”, isä perustelee..Ensimmäiset kärrynsä Granberg valmisti Ypäjän kengitysseppäkoulussa ollessaan vuonna 1975.”Ne olivat malliesimerkki siitä, miten kärryjä ei pidä tehdä”, Jorma naurahtaa.Ammattimaista valmistuksesta tuli, kun hän avasi tuotantotilat Turun Metsämäkeen 1970-luvun lopulla. Ensin kärryjä valmistettiin nimellä Cheval, joka on ranskaa ja tarkoittaa hevosta.”Mutta kun tavaraa alkoi mennä ulkomaille, se ei käynyt saksalaisten korvaan millään. He kysyivät, voisiko nimen vaihtaa vaikka Cheviksi. Se olikin ihan hyvä nimi ja erosi sen verran Chevystä, ettei voitu syyttää merkin varastamisestakaan.”Kasvua Jorma Granberg vauhditti ostamalla Timo Karkun Kärrymestarit-kärryjen tuotannon. Nostetta Cheville toi myös Kotimäen ponitallin aloittama raviponien tuonti Suomeen.”Raviponeja saattoi tulla kymmenen kerralla, mutta niille ei ollut mitään välineitä. Ensimmäisenä tilattiin yleensä kaikille kahden istuttavat treenikärryt. Me suunniteltiin kärrymalli, joka on poneilla vieläkin käytössä. Niitä on tehty satoja”, Jorma Granberg kertoo.2004 Piikkiön Pukkilaan valmistui uudet 300 neliön tuotantotilat. Niissä kärryjä valmistettiin näihin aikoihin saakka. Vuonna 2009 kärrysuunnitteluun liittyi Jorman poika Riku Granberg. Vuotta myöhemmin käynnistyi hänen johdollaan yhteistyössä Tekesin kanssa hiilikuitukärryhanke.”Hiilikuitukärryjen valmistuksessa käytetiin samaa tekniikkaa kuin formula-autoissa. Alipaineimeytyksellä saadaan rakenne tiiviiksi ja lujaksi ja ylimääräinen hartsi pois”, Granberg avaa tekniikkaa.Täyshiilikuitukärryillä ja hiilikuituaisakärryillä tuli urheilullista menestystä, muttei kaupallista. Riku hakeutui uusiin haasteisiin. Taaksepäin katsoessaan Jorma Granberg voi olla kuitenkin iloinen kärryjensä laadusta.”Jokaisen kärryvalmistajan painajainen on, että kärryt katkeaa loppusuoralla ja hevoset tulee takaa yli. Meille sellaista ei ole tapahtunut koskaan”, Granberg iloitsee.”Asiakkailta on tullut palautetta, että kärryt on kestäviä ja käyttökelpoisia. Jälkihoitoja ei ole tullut ikinä.”.Jorma Granberg laskee, että Timo Leivon myytyä Customin omistuksensa hän on nykyisistä suomalaisista kärryvalmistajista pitkäaikaisin. Granberg toivoo, että vaikka hän ei Chevi-kärryjä enää valmista, niiden tarina ei olisi vielä loppunut.”Olisi sääli, jos maailman edistyksellisimmän ja Tekesin (nykyinen Business Finland) tuella kehitetyn hiilikuitukärryn valmistus loppuisi. Se olisi menetys suomalaiselle raviurheilulle”, hän kokee.”Muille valmistajille on lähetetty viesti ja pyydetty tarjouksia. Brändi, mallioikeudet, vuosien aikana tehdyt katsastukset, hiilikuitumuotit ja tietotaito. Kaikki, millä valmistus jatkuu, jos jatkuu”, Granberg avaa pakettia.Hän on kiitollinen ikimuistoisista kokemuksista, joita kärryvalmistus toi urheilun saralla.”Olihan se hienoa päästä jännittämään Brad de Veluwen tai muiden huippuhevosten isoja lähtöjä omilla kärryillä.”
Vaikka Suomi on pieni ravimaa, ravikärryjen valmistajana se on eurooppalainen suurvalta. Kärryjä valmistetaan jonkin verran Ruotsissa, samoin Belgiassa ja Ranskassa, mutta ravivuoden suurimpia lähtöjä Euroopassa saatetaan ajaa pelkästään suomalaisvalmisteisilla kärryillä.Johtotähtenä loistaa Custom, ja yksi sen kirittäjistä on ollut Jorma Granbergin Chevi. Chevi-kärryjä on valmistettu 45 vuoden aikana tuhansia.”Suuri osa on mennyt ulkomaille. Suomi on pieni maa, ja täällä on kova kilpailu. Tänne uppoaa se mikä uppoaa, mutta markkinoita on täytynyt hakea ulkomailtakin”, Granberg selvittää.Nyt Chevien valmistus on loppunut ja tuotantotilat myyty.”Olen 72, mutta olin ajatellut jatkavani valmistusta vielä jonkin aikaa, kunnes sairastuin motoneutronisairauteen eli ALS:iin.”Oireet alkoivat Granbergilla noin vuosi sitten.”Se hyvä ALS:ssa on, että se etenee hitaasti ja siinä ei ole kipuja, mutta se vaikuttaa toiminnallisuuteen. On ollut luovuttava esimerkiksi moottoripyöräilystä, ja rumpujen soittaminenkin alkaa olla vaikeaa”, Jorma Granberg kuvailee.Pitkään kärryjen kehittämisessä mukana olleesta pojasta Riku Granbergistakaan ei tule elämäntyölle jatkajaa.”Hän on nykyään toimitusjohtajana ruotsalaisessa pörssiyhtiössä”, isä perustelee..Ensimmäiset kärrynsä Granberg valmisti Ypäjän kengitysseppäkoulussa ollessaan vuonna 1975.”Ne olivat malliesimerkki siitä, miten kärryjä ei pidä tehdä”, Jorma naurahtaa.Ammattimaista valmistuksesta tuli, kun hän avasi tuotantotilat Turun Metsämäkeen 1970-luvun lopulla. Ensin kärryjä valmistettiin nimellä Cheval, joka on ranskaa ja tarkoittaa hevosta.”Mutta kun tavaraa alkoi mennä ulkomaille, se ei käynyt saksalaisten korvaan millään. He kysyivät, voisiko nimen vaihtaa vaikka Cheviksi. Se olikin ihan hyvä nimi ja erosi sen verran Chevystä, ettei voitu syyttää merkin varastamisestakaan.”Kasvua Jorma Granberg vauhditti ostamalla Timo Karkun Kärrymestarit-kärryjen tuotannon. Nostetta Cheville toi myös Kotimäen ponitallin aloittama raviponien tuonti Suomeen.”Raviponeja saattoi tulla kymmenen kerralla, mutta niille ei ollut mitään välineitä. Ensimmäisenä tilattiin yleensä kaikille kahden istuttavat treenikärryt. Me suunniteltiin kärrymalli, joka on poneilla vieläkin käytössä. Niitä on tehty satoja”, Jorma Granberg kertoo.2004 Piikkiön Pukkilaan valmistui uudet 300 neliön tuotantotilat. Niissä kärryjä valmistettiin näihin aikoihin saakka. Vuonna 2009 kärrysuunnitteluun liittyi Jorman poika Riku Granberg. Vuotta myöhemmin käynnistyi hänen johdollaan yhteistyössä Tekesin kanssa hiilikuitukärryhanke.”Hiilikuitukärryjen valmistuksessa käytetiin samaa tekniikkaa kuin formula-autoissa. Alipaineimeytyksellä saadaan rakenne tiiviiksi ja lujaksi ja ylimääräinen hartsi pois”, Granberg avaa tekniikkaa.Täyshiilikuitukärryillä ja hiilikuituaisakärryillä tuli urheilullista menestystä, muttei kaupallista. Riku hakeutui uusiin haasteisiin. Taaksepäin katsoessaan Jorma Granberg voi olla kuitenkin iloinen kärryjensä laadusta.”Jokaisen kärryvalmistajan painajainen on, että kärryt katkeaa loppusuoralla ja hevoset tulee takaa yli. Meille sellaista ei ole tapahtunut koskaan”, Granberg iloitsee.”Asiakkailta on tullut palautetta, että kärryt on kestäviä ja käyttökelpoisia. Jälkihoitoja ei ole tullut ikinä.”.Jorma Granberg laskee, että Timo Leivon myytyä Customin omistuksensa hän on nykyisistä suomalaisista kärryvalmistajista pitkäaikaisin. Granberg toivoo, että vaikka hän ei Chevi-kärryjä enää valmista, niiden tarina ei olisi vielä loppunut.”Olisi sääli, jos maailman edistyksellisimmän ja Tekesin (nykyinen Business Finland) tuella kehitetyn hiilikuitukärryn valmistus loppuisi. Se olisi menetys suomalaiselle raviurheilulle”, hän kokee.”Muille valmistajille on lähetetty viesti ja pyydetty tarjouksia. Brändi, mallioikeudet, vuosien aikana tehdyt katsastukset, hiilikuitumuotit ja tietotaito. Kaikki, millä valmistus jatkuu, jos jatkuu”, Granberg avaa pakettia.Hän on kiitollinen ikimuistoisista kokemuksista, joita kärryvalmistus toi urheilun saralla.”Olihan se hienoa päästä jännittämään Brad de Veluwen tai muiden huippuhevosten isoja lähtöjä omilla kärryillä.”