Nuoren harrastajan mielessä ponikuninkuudet: ”Lainaponin jos vain saisin...”
Maaninkalainen Niilo Pulkkinen kertoo tavoitteekseen päästä ensi vuonna osallistumaan ponikuninkuusraveihin, ne kun järjestettäisiin sopivasti samassa maakunnassa, Vieremällä Savossa.
”Täytän maaliskuussa kymmenen ja pääsen ajamaan kilpaa. Lainaponin jos vain saisin, niin olisi hienoa päästä osallistumaan”, hän kertoo.
Nuoren miehen ajoinnostus alkoi viime kesänä Kuopion raviradalla järjestetyltä kolmipäiväiseltä ravileiriltä. Sen jälkeen harrastus on jatkunut lasten ravikerhossa aktiivisesti kerran viikossa.
”Ravileirillä harjoiteltiin ajamista, taluttamista, poninhoitoa, uittamista ja karsinan siivoamista. Siellä tuli paljon uutta tietoa ja kiinnostuin raviharrastuksesta enemmän”, Niilo kertoo.
Hevoset ovat kiinnostaneet Niiloa jo aivan pienestä pitäen, ja ensikosketus niihin syntyi ratsastuksen kautta.
”Läheisellä ratsastustallilla aloin käydä pikkusiskon kanssa tunneilla pari vuotta sitten. Tällä hetkellä ratsastus on kuitenkin jäänyt ja ravit ovat se ykkösjuttu”, Niilo kuvaa.
Viime vuonna hän oli mukana ponikuninkuusraveissa Kaustisella katsomosta käsin. Muutenkin ravimatkat kesän suurtapahtumiin ovat tulleet tutuiksi ja paikallisraveissa Kuopiossa käydään isän kanssa säännöllisesti. Raveja tulee myös seurattua televisiosta ja You Tubesta.
”Varhaisin ravimuisto taitaa olla Rovaniemen kuninkuusraveista 2018, kovasti siellä aidanreunalla Iikkaa kannustettiin”, Niilon isä Antti Pulkkinen kertoo.
Lähistöllä sijaitsevalla Iikka Nurmosen tallilla Niilo on päässyt myös tutustumaan ravitallin toimintaan.
”Olen talutellut hevosia ja auttanut ruokinnassa”, hän kertoo.
”On mukava, että he ovat antaneet vastuuta nuorelle harrastajalle. Niilo muistaa ulkoa hevoset ja niiden karsinat, ja hän on saanut kipata kauhalla ruokia hevosille nyt kun jo ylettyy karsinan luukulle”, Antti Pulkkinen täydentää.
Ravikerho on Niilolle viikon kohokohta, ja ajaminen on ”maailman parasta hommaa”. Viime vuoden syksynä hän pääsi jo ohjastamaan kärryillä yksin ja tänä syksynä hän suunnittelee ajavansa poniravikortin.
Viime aikoina on harjoiteltu erityisesti volttausta, ja kerholaiset ovat päässeet hiljattain ajamaan myös kilpakärryillä.
”Kovasti odotin, että pääsen niitä kokeilemaan. Olihan se ihan erilaista, poni meni paljon lujempaa”, Niilo Pulkkinen kuvaa.
Sekä isä että poika antavat tunnustusta Kuopion raviradalle ja siellä järjestetylle ohjatulle harrastustoiminnalle. Ravileirit ja -kerho ovat helppo tapa tulla mukaan lajin pariin ja pitävät kynnyksen matalana niillekin, joilla omaa hevosta tai ponia ei ole.
Myös Antti Pulkkinen kertoo aloittaneensa hiljattain aikuisten ravikoulussa ja päässeensä jo ajamaankin muutaman kerran.
”Se näytti kyllä aika erilaiselta kuin minun ajamiseni”, nuorempi Pulkkinen arvioi.
”Jonkin verran tulee kommenttia myös valjastamisesta, kun ihan en vielä muista kaikkien varusteiden nimiä ja oikeita paikkoja”, Antti Pulkkinen hymyilee.
Niilo kertoo fanittavansa lukuisia hevosia ja ohjastajia, mutta on vaikea nimetä tiettyjä suosikkeja. Iikka ja Ossi Nurmonen ovat kuitenkin selviö, ja pitkän mietinnän jälkeen hevosista esiin nousevat suomenhevosorit H.V. Tuuri ja Stallone.
Oma olisi tietysti aina oma. ”Raviponin kyllä haluaisin. Ei ole vielä paikkaa sille, niin isä ei ole suostunut”, Niilo kertoo.
Kotona raviharrastus elää tällä hetkellä keppihevosten voimin. Varusteita on tehty paljon itse, ja raveja voi ajaa omassa pihassa. Keppihevosilla on hyvin samantapainen päivärytmi ja treeniaikataulu kuin muillakin kilpahevosilla.
”Aamulla ulos, illalla sisään. Ruokinta tietysti, sekä kengitys ja sairaanhoito tarpeen mukaan”, omistaja arvioi.
