Aamos Hem avasi hurjalla voittoprosentilla

Kuusivuotiaana kilpa-areenoille päässyt Aamos Hem on aloittanut uransa lupauksia herättävästi neljällä voitolla viidestä startista ja nostanut samalla luhankalaisen omistajansa Kirsi Mantilon nimen näkyville.

Kun tämän vuoden valmentajatilaston järjestää voittoprosentin mukaan, viidellätoista valmentajalla on puhdas tili. Antti Teivaisen 3-vuotias Core Catcher on hoidellut molemmat starttinsa, ja kolmeen täysosumaan ovat yltäneet Mika Lappalaisen Procyon, Elina Oksasen Boss Birland sekä Miia Sirviön Destination One.

Toisin sanoen useampaa kuin yhtä hevosta kilpailuttaneista kukaan ei ole välttynyt tappiolta. Kärkiporukan kannoilla tulee seuraavana Kirsi Mantilo, jonka Aamos Hemillä on neljä ykköstä ja niiden lisäksi nelossija.

”Minusta hevonen oli huippuhieno siinäkin”, Kirsi Mantilo kehaisee. ”Se lähti 60 metrin pakilta, ja minusta siinä meni ihan vauhdikkaasti keulassa ne hevoset, jotka paalulta lähti. Kyllähän se ajoi hyvin kiinni niitä, mutta ei ihan riittänyt siinä. Minä olin kyllä hevoseen tosi tyytyväinen, ja niin oli kuskikin.”

Sen sijaan viimeisimmässä startissa Kuopiossa vajaa kuukausi sitten Aamos Hem ei ollut Henri Bollströmin mielestä yhtä hyvä – siitä huolimatta, että se puristi kärjen takaa voittoon ja meni ennätyksensä 31,7/2120 metriä pöpperöisellä lumiradalla. Seuraavan viikon Vermon startista se jätettiin pois.

”Jotakin pientä vaivaa sillä on edelleen, koska se menee helposti toisohjaiseksi”, Mantilo toteaa. ”Sitä onkin sitten käytetty klinikalla tässä välissä ja hoideltu. Toivotaan että siitä ongelmasta päästään eroon. Vielä on vähän vaikea sanoa, kun tuli tauko kaikille eikä olla ajettu kovaa ollenkaan.”

Väkiluvultaan Manner-Suomen pienimmässä kunnassa Luhangassa asuva Mantilo hankki Aamos Hemin sen kasvattajilta Eero ja Maria Henttalalta kaksivuotiaana. Se selvitti opetuslähdön seuraavana vuonna ja muutamaa kuukautta myöhemmin myös kokeen 1.40:n pintaan olevalla tuloksella, mutta starttiin tulo viivästyi.

”Sillä oli 3-vuotiaana varmaan jotain kasvuvaivoja, ja sitten 4-vuotiaana sillä todettiin hankositeessä pieniä muutoksia. Ei nyt mitään repeämisvammoja, mutta semmoisia kuitenkin, että piti antaa aikaa ja parannella niitä.”

”Tosi ravivarma se on ollut aina ja sellainen, että tykkää kyllä juosta. Sen tiesin siitä, mutta yksin sitä aika paljon treenataan, niin ei tietenkään tiedetty, mitä se siellä porukassa tekee. Raviurheilusta en sano tietäväni juuri yhtään mitään, mutta väittäisin, että ei niitä lähtöjä ole kauhean helppo voittaa, niin kyllähän se tietenkin on yllätys, että voitti sitten niitä.”

Aamos Hemin hankintaan liittyi aikanaan vahvasti se, että tallissa aiemmin asuneet tammat eivät menestyneet radalla.

”Olin päättänyt, että kun meillä oli ollut siinä vähän sellaisia tahmeita tammoja, niin seuraava hevonen on poikahevonen. Ihan oli muistaakseni jossain Facebookin hevosia myydään –ryhmässä siitä ilmoitus. Katsoin sen kuvan ja suvun, ja yksi puhelu, niin seuraavana päivänä oltiin Porvoossa hakemassa varsaa kotiin.”

Mantilon oma hevosharrastus on jatkunut pitkään, mutta hän voi sanoa jo tässä vaiheessa, että vasta viidesti kilpaillut Aamos Hem on ehdottomasti hänen paras hevosensa.

” Mä olen sellainen meidän suvun heppahullu tyttö ollut aina. Että ihan pienestä asti missä vaan hevosta on päässyt hoitelemaan, niin sinne on menty. Raveissakin olen käynyt ihan pienestä asti. Bussilla huristin Killerille, ja sinne mentiin. Sitten jossain vaiheessa hankin ekan oman hevosen, joka oli sellainen lämminverinen ruuna, josta ei sitten kilpahevosta tullut. Se oli harrasteheppana, ja sillä oli tosi kiva ajaa kärryistä ja ratsastaa. Se oli silloin täysihoidossa pienellä ravitallilla, ja sitten tuli idea, että kun sellaista touhua näki, niin virisi se uudestaan, että hitsi mäkin haluan oman ravihevosen. Sitten niitä on vähän osteltu. Ei ole kaikki lähtenyt hirveään lentoon, mutta tämä nyt vaikuttaa tosi kivalta.”

Tulevista menestyksistä hän ei nykyisessä tilanteessa ota isompia paineita.

”En ole sillä hirveästi päätäni vaivannut. Kunhan tässä kelit vähän paranisi. Meillä on nytkin (keskiviikkoaamuna) pakkasta ja maa ihan jäässä. Ei täällä hirveän kovaa voi hevosta edelleenkään treenata.”