Hevosurheilu-lehden kysely

Hevosurheilu-lehti kysyi sukupuolisesta häirinnästä talleilla ja kilparadoilla, niin ratsastuksessa kuin raviurheilussa

Kysely tehtiin 13.–31.12.2019

Kyselyyn vastasi anonyymisti 463 eri henkilöä

Suomen urheilun eettinen keskus ry julkisti tiistaina tulokset Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimuksestaan. Aineistona oli 9000 kilpaurheilijan vastaukset. Vastaajista joka neljäs oli kokenut seksuaalista häirintää.

Hevosurheilu-lehti teki jo vuodenvaihteessa kyselyn siitä, onko hevosalalla seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää. Tulokset julkaistiin Hevosurheilu-lehdessä 17.1.2020. Nyt ne ovat vapaasti luettavissa tästä artikkelista.

 

Hevosurheilun kyselyyn vastasi yhteensä 463 ihmistä, ja vastauksia kertyi 11 278. Vastaajista 92,8 prosenttia oli naisia.

62,8 prosenttia vastaajista on kokenut seksuaalista häirintää ja 45 prosenttia sukupuoleen perustuvaa häirintää hevosalalla. 2/3 vastaajista tuntee jonkun toisen, joka on kokenut häirintää.

Häirintä talleilla ja valmennuksissa on johtanut harrastuksen tai ammatin vaihtoon. Joillekin on jäänyt syvät arvet.

”Pitäisi olla ammattivalmentaja raviurheilussa ja ratsastuksenohjaaja, mutta pelkkä hevosen näkeminenkin voi huonona päivänä aiheuttaa itkukohtauksen. Miten tätä voisi tehdä kokopäiväisesti elääkseen enää?” kertoo alle 40-vuotias, raiskatuksi joutunut hevosalan ammattilainen.

Kaikilla ei ole ollut ongelmia. Ammattimaiseen toimintaan häirintä ei kuulu, arvelee eräs.

”Erityisesti jos ollaan ammattilaisia tai harrastus/työ otetaan vakavasti, flirttailu ja muu vastaava tapahtuu muualla vapaa-ajalla.”

30-vuotiaana harrastuksensa aloittanut kasvattaja arvelee hevosten kiinnostavan enemmän kuin toinen sukupuoli.

Osa vastaajista tiedostaa ongelman, vaikka omalle kohdalle ei olekaan sattunut. Noin 60-vuotias ravien ja ratsastuksen harrastaja on ”vahvasti sitä mieltä, että omalla käytöksellä pystyy melko paljon välttämään häirinnän”.  ”Ja selvyydeksi sanon, että olen kohtuullisen näköinen naisihminen”, hän jatkaa.

19-vuotias ratsastuksen harrastaja ei ole itse joutunut häirityksi, mutta tuntee sellaisen, joka on. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että hevosalalla häirintää on vähemmän kuin muualla.

”Hevosurheilu, etenkin ratsastus, on yksi tasa-arvoisimmista urheilulajeista, sillä siinä miehet ja naiset kilpailevat samoissa luokissa/kilpailuissa.”

Kyselyn tulokset ovat osin karua luettavaa.

”Tätähän tapahtuu paljon, tosin noin 20 vuotta sitten kuulin näistä paljon useammin. Onko vähentynyt vai vaiettu, en tiedä. Tiedossani on kuitenkin useita tilanteita, osa johtanut sanktioihinkin. Kyseessä ollut alaikäisiä hyväksikäytettyjä tyttöjä. Välillä tuntui, että tämä on alan tapa”, arvelee sekä ravia että ratsastusta harrastava, tänään 40–50-ikäryhmään kuuluva nainen.

Vastausten perusteella on mahdollista olettaa, että takavuosina häirintää olisi ollut enemmän. Tämä saattaa kuitenkin ainakin osittain johtua kyselyyn vastanneiden ikärakenteesta.  Suuri valtaosa vastaajista on yli 25-vuotiaita ja suurin vastaajaryhmä ovat 30–40-vuotiaat.

Ravi- ja ratsastuksen harrastajat jakautuvat vastaajissa suurin piirtein tasan. Lisäksi vastaajissa on saman verran ihmisiä, jotka harrastavat molempia lajeja. On ratsastuksenopettajia, tallimestareita ja tallityöntekijöitä, hevoshierojia, seppiä, omistajia, seuratoimijoita, nykyisiä ja entisiä raviurheilun ammattilaisia ja harrastajia.

 

Minkä tyyppistä häirintä on?

Yleisimmillään häirintä on seksististä vitsailua ja vihjailua. Seuraavaksi yleisimpänä mainitaan asiaton koskettelu, takapuolelle läpyttelyä ja taputtelua, kourimista ja kähmimistä. Suoranaisen sukupuolialueiden koskettelun mainitsee noin yksi kymmenestä. Raiskauksen yrityksen uhriksi tai raiskatuksi on joutunut muutama prosentti vastanneista.

Vapaista vastauksista ilmenee, että häirintä voi saada monenlaisia muotoja. Tänä päivänä mukana on sosiaalinen media.

”Huorittelua, erittäin paljon julkisuudessa olleen henkilön osalta. Lähtöauton taakse mennessä huoritteli, olin ensimmäisiä starttejani ajamassa”, 30–40-vuotias raviurheilun harrastaja kertoo.

”Sekä valmentajien ja ratsastuksenopettajalinjan opettajien toimesta on annettu ymmärtää, että muuhunkin kuin pelkkään oppilas/opettaja tai valmennussuhteeseen voitaisiin alkaa. Jotta arvosanat pysyivät hyvinä ja valmentajien kohdalla valmennussuhde pystyi jatkumaan, piti itse esittää, että en yhtään tajua mitä yrität. Siihen olisi ollut helppo lähteä mukaan”, kertoo kilparatsastaja ja opettaja.

”Akti alaikäisenä”, kertoo omalta kohdaltaan 40–50-vuotias ratsastuksen harrastaja.

 

Miten tilanteeseen reagoidaan?

Kaikkiaan 12 vastaajaa kertoo ilmoittaneensa poliisille. Alle 25-vuotias ravihevosenhoitaja on tehnyt rikosilmoituksen hänelle itselleen yli viisi vuotta sitten tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

”Rikosilmoitus, yhteys lajiliittoihin, ammattiliittoon, ammattiauttajiin, kriisikeskuksiin jottei tappaisi itseään”, kertoo toinen.

Yleisin toimintatapa on, ettei tehdä asialle mitään. ”Ei olla huomaavinaankaan.” Vain harva ottaa asian puheeksi häiritsijän kanssa. Yksi kymmenestä ei tiedä mitä pitäisi tehdä, saman verran ei uskalla tehdä mitään.

”Olen antanut asian olla ja yrittänyt unohtaa. Kyseessä oli arvostettu valmentaja, joten kynnys tehdä asialle mitään oli suuri.”

”Yleensä menen vitsailuun mukaan tai nauran mukana, sillä silloin olen kokenut pääseväni mahdollisimman vähällä.”

”Siihen aikaan oltiin hiljaa.”

”Olen nuorempana suostunut asioihin, joihin ei olisi pitänyt, koska en osannut sanoa ei, tai hyödyin teoistani taloudellisesti.”

”Estin henkilöt ja välttelin raveissa. Lopulta poistuin koko piireistä.”

Eräs kertoo kirjoittaneensa lapun hevosten omistajalle ”että emme pidä hänen lähentelyistään”.

Toinen mainitsee lopettaneensa hevosharrastuksen. ”Yksi syy alanvaihtoon oli erään valmentajan toimesta tapahtunut toistuva lähentely ja sen kautta tapahtunut psykologinen kiristys. Useimmat meistä olivat nuoria ja heikkoja, joten pelko huonoon valoon joutumisesta sai sietämään jatkuvaa ”ystävällistä” halailua ja korvaan huohottamista.”

Yksi henkilö 20:sta kertoo, että häirintä jatkuu.

Vastauksista voi päätellä häirinnän kohteeksi joutuvan valtaosin nuorten, jopa ala-ikäisten naisten ja tyttöjen.

Tänään 32-vuotias nainen kertoo olleensa 13-vuotias jouduttuaan vitsailun, vihjailun ja asiattoman koskettelun uhriksi.

”Ravitallin omistaja häiritsi seksuaalisesti alaikäisiä hevosenhoitajia. Vihjaili ja puhui seksuaalissävytteiseen tapaan sekä yritti kosketella ja kouria. Raiskausyrityksiä ei tapahtunut”, hän kertoo.

Ikäryhmään 50–60-vuotiaat kuuluva nainen miettii, miksi hän ja muutkin antoivat häirinnän jatkua. ”Kaikkia tyttöjä ravitallilla ahdisteltiin, myös nuorimpia. Silti jatkoimme tallilla käymistä, emmekä kertoneet vanhemmille. Tekijä on tuomittu alaikäisiin sekaantumisesta, mutta jatkoi toimintaansa silti vuosikymmenestä toiseen. Keskustelimme joskus aikuisina, miksi emme lopettaneet tallilla käymistä. Ei oikein ollut vaihtoehtoa harrastamiselle. Ahdistelun sietäminen oli hinta siitä, että oli mahdollisuus hevosharrastukseen”, hän sanoo nyt.

Häiritsijän profiili?

Häiritsijän tyyppiprofiili piirtyy vastausten perusteella. Hän on mies, valtaosassa tapauksissa huomattavasti vanhempi, tallilla vastuullisessa tai johtavassa asemassa oleva henkilö.

”Henkilö oli itselleni tuttu ja tunnettu hevosmies, joka oli noin 20 vuotta vanhempi ja naimisissa. Mies pyysi minut mukaansa katsomaan naapurikunnassa olevaa hevosta. Lähdin innokkaana hevostyttönä mukaan, kun sain niin hienon tilaisuuden. Matkalla puhuttiin niitä näitä ja sitten paluumatkalla mies vihjaili, että minut on nähty miehen seurassa viikonloppuna ja laittoi kätensä reidelleni. Hän vihjaili läheisestä kanssakäymisestä, ilmapiiri kiristyi ja loppumatka mentiin aika hiljaa. En enää toista kertaa erehtynyt kahden hänen kanssaan, eikä hän kyllä enää pyytänytkään. Aikaisemmin en ole kertonut tilanteesta kellekään.”

 

Mistä tilanne sitten johtuu?

Vallankäytöstä ja rakenteista, jotka antavat siihen mahdollisuuden.

Kun neljättäkymmentään käyvä ratsastuksen ja raviurheilun harrastaja kiteyttää ykskantaan ilmiön johtuvan ”vanhoista ukoista ja nuorista tytöistä”, hän edustaa vallitsevaa käsitystä.

Seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuva häirintä on vallankäyttöä, ja vallankäytön väline on hevonen.

”Vallankäyttöön ja vallan osoittamiseen liittyvä. Koskaan omassa elämässäni tällainen henkilö ei ole millään lailla kiinnostunut minusta jotenkin ihmisenä tai kiinnostunut muista kuin ulkoisista ominaisuuksista”, 50:ttä käyvä ratsastuksenopettaja sanoo.

”Auktoriteeteista, valta-asetelmista, harrastuksen merkityksellisyydestä. Eniten kuitenkin siitä, että kusipäät ovat kusipäitä.”

”Vähemmän ulkopuolisia ihmisiä näkemässä ja/tai valvomassa.”

”Kulttuuri jämähtänyt vuosikymmenten taakse.”

 

Mikä tilanteessa auttaisi?

Jo se, että asiasta puhutaan. Monet eivät halua kertoa kokemuksistaan edes nimettömänä.

”Naisten aseman parantaminen hevosurheilun parissa, asian tuominen julki, hevosalan ”me too”.

”Puhuminen. Koen tämän kyselyn jo tosi suureksi askeleeksi parempaan suuntaan.”

”Täytyy olla itse lujana, eikä lähteä mukaan. Kaikilla ei tosin ole uskallusta vastustaa.”

”Se, että asiaa ei enää hevospiireissä pidettäisi normina.”

”Ympäristö ja yhteisön tuki, myös miehet tunnistaisivat tämän ja puolustaisivat niitä harvoja naisia, ketkä uskaltavat asiasta ääneen puhua.”

”Keskusjärjestön otettava kantaa.”

”Se, että kaikilla talleilla tehtäisiin selväksi, että minkäänlainen häirintä ei ole hyväksyttyä ja että häirityksi tullut henkilö ei ole syyllinen tapahtuneeseen.”

”Pidän erittäin tärkeänä, että Hevosurheilu nostaa tämän asian julkisesti esille. Toivoisin, että sen myötä hevosalalla toimivat tahot, raviradat, ratsastuskoulut, tallit, järjestöt ynnä muut, tarttuisivat asiaan ja selvittäisivät oman piirinsä sisällä tapahtuvaa häirintää sekä kävisivät keskustelua aiheesta.”

Pessimistisempiäkin kannanottoja on.

”Ei mikään, vaiettu aihe näissä piireissä”, kertoo nyt alle 60-vuotias ratsastuksen ja talkootyön harrastaja.