Mikä suomenhevosraviori on vähiten sukua kellekään?

”Se on varmaan nykyään Kesä-Toto”, arvelee entinen jalostusjohtaja Terttu Peltonen oriista, jonka sukusiitosprosentti on 1,39. ”Ratsusuunnalla niitä erisukuisia on runsaammin”, hän jatkaa.

Työhevoshevossukuinen Pikku-Laakeri (Taika-Laakeri – Tytön-Taika, Lauhti) taitaa pitää erisukuisuuden kärkisijaa 1,03 %:n sukusiitosprosentillaan.

Täysi erisukuinen olisi sellainen hevonen, jossa ei Murto–Eri-Aaroni -verta olisi lainkaan. Sellaisia ei kuitenkaan enää muutamaan kymmeneen vuoteen ole ollut. Eikä sellainen ole tietenkään Kesä-Totokaan.

”Aivan viimeisiä vähän parempia oikeita erisukuisia juoksijoita oli tamma Riuskan-Tyttö (Riuska – Tauko, Ihmetys). Siinä ei ollut pisaraakaan Murtoa”, muistuttaa eläköitynyt piiriagronomi Eero Perttunen. Testiparitus Heila-ohjelman avulla paljastaakin, että Murron ja Riuskan-Tytön yhteisen kuvitteellisen jälkeläisen sukusiitosaste lähentelisi nollaa (0,15 %) ja Eri-Aaroninkin kanssa jäisi 0,4:ään.

Riuskan Tyttö. Kuva: Hevosurheilun arkisto.

Riuskan Tyttö. Kuva: Hevosurheilun arkisto.

Tänä päivänä juoksijaa pidetään erisukuisena, jos neljässä polvessa on Vieteristä, Vokkerista, Hilusta ja Suikusta vain yhtä.

”Todella erisukuinen olisi sellainen hevonen, jossa ei olisi yhtäkään näistä”, Perttunen sanoo.

Orimattilalainen Esko Juonala kasvatti Suomen tämän hetken erisukuisimman juoksijasuunnan jalostusoriin vahingossa.

”Ei ole tarkoituksella tehty. Sinä kesänä astutin Viltterillä tamman ja se oli alkuun kantavakin, mutta sitten toisessa tarkastuksessa tyhjä.”

Juonala asui Veijo Toivosen naapurissa. Kaikkein tärkeintä oli saada tamma kantavaksi. Erisukuisuus ei siihen maailman aikaan ollut mikään valttikortti, jos ei suuri miinuskaan.

”Menin kysymään neuvoa Veijolta. Hän mainosti Totoa, koska sillä oli niin hyvä sperma. Tätä kautta se tuli.”

”Se oli jollain lailla erisukuinen ori joo. Ei ole mitään näitä uudempia muotisukuja, ne voi melkein kaikki kiertää pois”, Juonala arvioi.

Vanhempia muotisukuja sen sijaan ei kierretä. Murtoa, Eri-Aaronia ja Lohdutusta ei Juonalan mielestä tarvitse lähteäkään välttelemään.

”Kyllä ne niin mahtavia hevosia on, että kuuluu ne siellä sukutaulussa ollakin”, Juonala naurahtaa.

Hän antoi hevoselle nimen isän mukaan ja lisäsi siihen monille kasvateilleen antamansa sanan kesä.

”Eikä siinä mitään muuta syytä ole, kuin että kesä on mukavaa aikaa.”

Hän myi hevosen 2- tai 3 -vuotiaana ja jäi hevosen myytyään odottamaan jälkeläisnäyttöjä.

”Se oli ihan käypä hevonen varsana. Ja kyllä se juoksikin.”

Kesä-Toto oli 22-aikainen ja sillä oli 33 302 euron tienestit.

”Vartuin, että siitä olisi vielä parempi periyttäjä tullut, juuri tämän erisukuisuuden takia. Se voipi kyllä olla niinkin, että on vaan vähän käytetty. Mutta ei sieltä mitään ihan mahdottomia maailmankaatajia ole kyllä vielä tullut.”

Oriinpitäjä Saku Palovaaran äiti Eeva-Leena arvelee jälkeläisnäytön johtuvan siitä, että Kesä-Toto on valtavan kiltti ja sävyisä ja periyttää lauhkeuttaan jälkeläisiinsä. ”Niillä sitten harrastetaan kaikkea muuta eikä tuoda radoille. Siinä on sen asian juju”, hän arvelee.

Kesä-Toto asustaa nykyään kaukana Lapissa, Kolarissa. Siellä se edelleen astuu ja metodi on luonnonmenetelmä. Asiakkaita ei mitenkään jonoksi asti ole ollut, viime vuonna kävi yksi, joka jäi ilmeisesti tyhjäksi.

Tänä vuonna asiakkaita on tulossa ainakin kaksi. ”Yksi vieras Kaukosesta ja minun oma tammani”, Palovaara kertoo.

Kesä-Toto odottaa astutuskautta innokkaana.

”Hormonit kovasti jo hyrrää.”

Erisukuisia hevosia Terttu Peltonen arvelee olleen hyvinkin runsaasti vielä 1960-luvulla.

”Ei Murtoa esiintynyt kovinkaan yleisesti 1960-luvulla, jolloin hevosiakin oli Suomessa yli 100 000. Eri verilinjojen esiintymiset eri aikoina saadaan tarkasti, kun kantakirja-rekisteri -aineisto tutkitaan 100 vuoden ajalta. Muuten sitä ei oikein voi arvioida”, hän pohtii.

”Meneillään oleva suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimus tulee myös osaltaan valaisemaan asiaa.”

Tarkempia tuloksia odotellessa Peltonen muistuttaa, että tärkeintä on, että tekee jalostusvalinnan niin, että varsan sukusiitosaste jää pieneksi, korkeintaan 6 prosenttiin.

Mitä korkeammaksi sukusiitosaste nousee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä mahdolliset haitalliset geenit kahdentuvat, josta seuraa sukusiitostaantumaa, esimerkiksi hedelmällisyyden alenemista ja terveyshaittoja.

”Lahjakkuusominaisuudet taas eivät kärsi, mikä voi johtaa jalostajia ahnehtimaan liikaa suorituskykyä, jolloin sukusiitosaste nousee” , Eero Perttunen pohtii ja jatkaa: ”Sukusiitosastetta on aina tarkkailtava suljetussa populaatiossa kuten suomenhevosella.”

Kesä-Toto

25-vuotias
(Toto – Saumatar, Poika-Juonnos)
Sukusiitosprosentti 1.39 %