Eriksson, Jääskeläinen ja Lähdekorpi ryhtyvät hallitustyöhön

Hevosurheilu pyysi kolmea uutta Suomen Hippoksen hallituksen jäsentä kertomaan, mihin asioihin he hallitustyöskentelyssään aikovat ensi alkuun kiinnittää huomiota.

Kari Eriksson, asianajaja, Oulu

Raviurheilun talous pitää saada kuntoon siten, että se mahdollistaa järkevän kasvatus- ja kilpailutoiminnan. Parasta tämä olisi tehdä tuloja lisäämällä, mikä ei nykytilanteessa ole helppoa, mutta siihen täytyy pyrkiä. Ravikilpailutapahtumaa tulee kehittää siten, että tapahtuma tarjoaa elämyksen kaikille osanottajille, olivatpa nämä paikalla yleisön, kilpailijan tai sponsorin ominaisuudessa.

Hevonen ja sen vaikuttavuus on paras tapa markkinoida raviurheilua, saada ihmisiä yleisöksi, pelin ääreen ja kannattamaan raviurheilua sponsorina.
Uskon, että jos tietty määrä ihmisiä saadaa käymään raveissa, heistä iso osa jää jollakin tavalla koukkuun raviurheiluun.
Ravitapahtumaan liittyviä puitteita tulee pyrkiä parantamaan. Yleensä tämä voidaan tehdä mm. riittävällä siisteydellä ja asianmukaisella kohtelulla.

Raviurheiluun ja hevosiin liittyviä hyviä asioita tulee korostaa. Suomenhevosen merkityksen tähdentäminen, merkittävien hevosihmisten muistaminen, toimihenkilöiden arvostaminen ja yleensä raviurheiluun liittyvien ihmisten kunnioittaminen on tärkeää.

Raviurheilun rakenteita tulee muuttaa siten, että ravialueet saavat enemmän mahdollisuuksia päättää asioistaan. Tämän onnistuminen vaatii voimavarojen siirtämistä keskusjärjestötasolta ravialueelle. Säästöjä tulee hakea ja saadut säästöt tulee kohdistaa raviratojen ja ravielueiden olosuhteiden parantamiseksi.
Tämä on myös paras tapa parantaa kasvatusta ja siihen liittyvää toimintaa. Ravialueiden tulee saada mahdollisuus tehdä pitkälti itsenäisiä päätöksiä kilpailupäivien ja niiden jakamisen suhteen. Kilpailupäivien jako tulee tehdä hevosten määrän kaltaiset vertailukelpoiset suureet ja valmentajat huomioon ottaen. Realiteettien huomioimisella tarkoitan esimerkiksi alueella olevan väkimäärän eli potentiaalista raviyleisön, ravisponsorien, huomioimista.

Raviurheilun nuorisotyö tulee ottaa yhdeksi tärkeäksi osa-alueeksi raviurheilun kehittämisessä. Myös niille nuorille, joilla ei kotiolosuhteidensa vuoksi ole mahdollisuutta omistaa ponia tai olla perheen mukana harrastamassa raviurheilua, tulee tarjota mahdollisuus olla mukana lajissa.

Raviurheilun päätöksentekokulttuuri tulee muuttaa avoimempaan ja rehdimpään suuntaan. Päätökset tulee perustaa asiakysymyksiin ja päätöksiä tulee myös tehdä. Päättämättömyys ja
turha nillittäminen eivät johda mihinkään. Vain päätöksiä tekemällä syntyy tuloksia.

Markku J. Jääskeläinen, sidosryhmäjohtaja, Vantaa

Hyppäämme liikkuvaan junaan. Pöydällä on jo paljon päätettävää ja useimmat asiat niin tärkeitä, että ne yksistään olisivat haastavia. Nyt vain asioita on monta.

Kiireisin asia on kannanmuodostus peliyhtiökysymyksessä. Molemmat vaihtoehdot ovat haasteellisia, vaikka yhden peliyhtiön malli pelottaakin enemmän. Myös kahden yhtiön malli muuttaa paljon nykyisestä, eikä ala voi jäädä tuleen makaamaan siinäkään tapauksessa. Samanaikaisesti joudumme miettimään alamme uudistamista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Hippoksen hallitus on konsernin solmukohdassa. Silti se ei ole ainoa päättäjä. Tarvitaan yhteistyötä, jotta saadaan aikaan toimivia ratkaisuja.

Olen saanut jo evästyksiä radoilta, kasvattajilta, omistajilta ja pelaajilta. Olen varma, että odotettavissa on kantoja ainakin valmentajilta, hevosenhoitajilta, talkoolaisilta, eläinsuojeluihmisiltä ja kuntapäättäjiltä. Jokaisella on oma kosketuspintansa alaamme. Hallituksen onkin syytä olla korva tarkkana, kun päätöksiä tehdään. Silti loppupeleissä painavat faktat ja alan kokonaisetu, mutta sen arviointi onkin se taitolaji!

Kari Lähdekorpi, yrittäjä, Valkeakoski

Ensinnäkin haluaisin kiinnittää huomiota pieniin käytännön asioihin. Olen itse ehkä kaikkein eniten kentällä tekemisissä raviurheilun kanssa, ja viikoittain tulee vastaan pieniä asioita, jotka eivät toimi. Esimerkiksi kengättömyyden ilmoittamisen pitäisi olla tuntia ennen, kun nyt aika on puoli tuntia. Se menee liian kiireiseksi, ja koko ajan pitäisi olla kyttäämässä.

Peliasioiden suhteen kantani on ehdottoman selvä. Hippoksen hallitus on evännyt mahdollisuuden pelata Ruotsiin 75-pelejä, mutta en usko, että pelaaminen Ruotsiin olisi pois Suomen pelituloista. Pitää Fintoton kanssa katsoa numeroita tarkemmin, jotta nähtäisiin, syökö Ruotsiin pelaaminen liikaa. Ruotsiin pelaavat ovat eri ryhmä kuin Suomeen pelaavat, ja pelaajat pelaavat kuitenkin. Mielestäni tämä mahdollisuus pitäisi ehdottomasti käyttää, kun kerran meillä on lähellä näin hyvä peli.

Myös ravipäivien kilpailuttaminen pitää järkeistää. Joinain viikkoina raveja on vain tietyllä puolen maata, ja nyt tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että raveja olisi koko ajan ympäri Suomea. Tällä hetkellä on liikaa päällekkäisyyksiä ja annetaan liikaa vapauksia raviradoille päättää ravien ajankohdasta. Pitäisi seurata koko maata yksittäisten ratojen sijaan ja päättää yhdessä ravipäivistä. Päätöksiä ei tulisi tehdä yksin, sillä kaikki haluavat samoja päiviä.

Koska olen paljon ravi-ihmisten kanssa tekemisissä, koen, että Hippos ja muu ravimaailmaa pitäisi saada lähemmäs toisiaan. Voin itse toimia tässä välissä linkkinä, koska minua ei nähdä ”Hippoksen herrana”. Olen ravi-ihminen siinä missä kaikki alan harrastajat, eli jonkinlainen äänitorvi tavalliselle ravikansalle.

On eräs asia, mihin haluaisin puuttua, mutta minun on kauhean vaikea esittää sitä. Se on ravilähetykset. Ihmiset voivat ajatella, että nyt, kun en enää ole niin mukana teossa, niin tietysti kritisoin. Siksi koen sen ns. pyhänä lehmänä. Eniten minulle itselleni myös tullaan sanomaan, että tee nyt jotain niille ravilähetyksille! Vaikka olisin Ylläksellä hiihtämässä, niin jostain kuuluu, että ”ravimies Lähdekorpi, voitko tehdä ohjelmille jotain”. Ennen kuin sanotaan edes terve, niin huudetaan tämä suksien päältä.  Tämä on aina ensimmäinen juttu, mitä minulle sanotaan, ja sillä tarkoitetaan yleensä sekä sisältöä että kanavan maksullisuutta. Erityisesti jälkimmäistä, kun ohjelmaa ei päästä katsomaan äitin kanssa.