Kuninkuuskilvassa debytoiva ori lähtee heti suosikkina kisaan, vaikka yksi matka on sille kokonaan uusi.

Suur-Hollola –ajon ja Suurmestaruuden voittanut Evartti on kohonnut monien papereissa kuninkuuskilvan suurimmaksi suosikiksi. Eikä suotta. Se on tämän vuoden osalta selvästi eniten tienannut suomenhevosori, jonka vire näyttäisi kaiken lisäksi olevan aivan huipussaan juuri oikeaan aikaan.

Evartti on kuitenkin ensikertalainen kuninkuuskilvassa. Taustajoukoilla sen sijaan on kokemusta, mitä kisassa pärjääminen vaatii. Viisi vuotta sitten Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen tallista Joensuun kunkkareihin matkattiin ensimmäistä kertaa Jokivarren Kunkun kanssa. Se voitti jokaisen matkan.

Kuninkuus on jo kerran saavutettu, siinä yksi osasyy, miksi Pihtiputaalla ei oteta paineita Evartin menestymisestä.

”En minä sellaisia osaa ajatella”, Ojanperä nauraa. ”Nöyrin mielin matkaan. Meille on jo tietyllä tapaa voitto, että olemme mukana, kun miettii, mikä tilanne oli vuosi sitten. Ja kaikki ne paineet on koettu jo Kunkun kanssa, nyt voidaan lähteä jotenkin todella levollisin mielin. Täytyy myös muistaa, että olemme jo tänä vuonna voittaneet paljon.”

Tilanne on myös Evartin kohdalla täysin erilainen kuin viisi vuotta sitten Kunkun kanssa. Siinä missä ensin mainitun kanssa on lähes ihme, että kaikkien vaikeuksien jälkeen tie on vienyt tähän saakka, oli aikansa derbyvoittajan latu kuninkaaksi huomattavasti tasaisempi.

Valmentaja ei silti koe siitä olevan varsinaista hyötyä, että kova rumba on jo koluttu useaan kertaan läpi.

”Tietysti tiedämme sen kokemuksen myötä, minkälainen kilpailu se on, mutta mukana on niin kokeneita hevosihmisiä, että en osaa ajatella siitä olevan jotenkin suurta etua.”

Debyytti pitkällä matkalla

Evartin sairashistoria on jo monien tiedossa. Ori on ponnistanut kuoleman porteilta aina kuninkuuskilvan suosikiksi. Loistavasti esiintyneen hevosen kohdalla on vaikea keksiä selkeää estettä menestymiselle. Ei sellaista varmasti olekaan, mutta kisan päättävä pitkä matka tuo ainakin jonkinlaisen kysymysmerkin. Evartti ei ole nimittäin koskaan juossut kolmen kierroksen kilpailua.

”Kyllä se sen matkan menee”, Ojanperä vakuuttaa. ”Tietysti olisi luottavaisempi olo, jos joskus olisi ajettu pitkää matkaa, mutta ei ole vain tullut ajettua. Se on kuitenkin aina tuntunut jaksavalta hevoselta.”

Ojanperä tiedostaa myös sen faktan, että on varsin eri asia juosta pitkä matka yksittäisenä kilpailuna kuin silloin, kun alla on jo kaksi kilpailua vuorokauden sisään.

”Mielestäni enemmän merkitsee, miten se suorittaa ensimmäiset matkat. Jos se menee hyvin kaksi ensimmäistä, uskon sen menevän kolmannenkin. Jos se taas kahdella ensimmäisellä matkalla alisuorittaa, on sanomattakin selvää, että pitkästä matkastakin tulee vaikea. Mutta en näe ennakkoon pitkää matkaa minkäänlaisena ongelmana.”

Menestys mielessä

Vaikka taustajoukot lähtevät paineettomasti kisaan, on sanomattakin selvää, että lyötyinä he eivät lähde matkaan, päinvastoin. Ojanperäkään ei voi kiistää, etteikö odotukset olisi korkealla.

”Tietysti me odotetaan ja toivotaan menestystä, ihan niin kuin kaikki muutkin kisassa mukana olevat. Voittoon tietysti tähdätään, en minä ainakaan osaa ajaa lähteä kakkosesta ajamaan, mutta on siinä vielä monta mutkaa matkassa.”

Treenari sanoo, että vaativassa kisassa menestyäkseen kaiken pitää mennä nappiin ja jokaisen tiiminjäsenen onnistua, niin hevosen kuin kuskin sekä valmennus- ja huoltojoukkojen . Lisäksi vastus on huippuluokkaa, joten parastaan täytyy Evartinkin esittää.

Lissun Eerikki on ollut jo pitkään Evartin kova kilpakumppani”, Ojanperä aloittaa perkaamaan kovimpia vastustajia. ”Pauli Raivio varmasti tietää, mitä tekee Tähen Toivomuksen kanssa, ja tuo varmasti orin huippukunnossa. Joriini on mielestäni parantanut paljon ja on nykyään paha vastus. Vixustakaan ei voi mielestäni jättää pois laskuista. Se on mennyt kovia aikoja, ja jotenkin siitä on jäänyt sellainen kuva, että sekin on kova hevonen. Tosi kova ja ennätystasainen kisa tulossa.”

Entäs sitten Evartin vahvuudet? Seitsemän sijoitusta kahden parhaan joukossa kymmenessä tämän kauden startissa kielii ainakin suoritusvarmuudesta.

”Sehän on totta, että se on aina ollut todella hyvä kilpailija, kun kaikki on kunnossa. Silloin se on aina suorittanut tasaisen hyvin. Mutta viikonloppu näyttää, mikä sen paras ase lopulta on. Se tuli kuitenkin aika tuoreena tähän kauteen, siksi sillä haluttiin ajaa nätisti, että se saa kovuutta, mutta tarvittaessa se kestää kyllä rankemmankin reissun.”

Huumaava voitontunne

Ojanperä on tottunut menestymään ravikilpailuissa. Silti erityisesti kuninkuuskilpa saa perhoset jylläämään valmentajan vatsassa lähtöhetken lähestyessä. Onhan se suurinta, mitä suomenhevosella voi voittaa.

”Totta kai sitä jännittää edelleen”, hän myöntää. ”Kun hevoset menevät auton taakse, sitä oikein odottaa. Vaikea kuvailla sitä tunnetta, on se vaan niin hienoa, ja niistä hetkistä pitää osata nauttia.”

Hurjan kovalla prosentilla valmennettavillaan viime vuosina kisoja voittanut treenari sanoo, että satojen voittojen jälkeenkin menestys sykähdyttää.”

”En ole koskaan pitänyt voittoa itsestäänselvänä, se on aina pitkän työn takana. Mutta kyllähän jollain lailla Evartin kohdalla se on realisoitunut, että niitä voittoja pitää todella arvostaa. Siksi järjestimme Suur-Hollola –voiton kunniaksikin juhlat, onnistumisia pitää juhlia, kun siihen on aihetta. Ja kyllä se voittaminen on makeeta.”