Vuoden kasvattajina palkitut Maini ja Saku Mikkola pyörittävät Längelmäellä myös Sillanpään Oriasemaa, jossa astuu viime vuoden suosituin lämminveriori Knows Nothing.

Vieraiden tammojen siemennystoiminta loppui tilalla seitsemän vuotta sitten, ja siitä lähtien spermaa on saanut vain toimitettuna. Koronan vaikutukset näkyvät eniten sillä saralla.

”Linja-autoyhtiöt on vähentänyt bussivuoroja tosi ankarasti, kun ei ole matkustajia. Yleensä lähetetään Matkahuollon kautta rahtina noi siemenpaketit, joten se hankaloittaa tosi paljon meidän käytännön hommia”, Saku Mikkola harmittelee. ”Oriit hyppyytetään aamulla hyvissä ajoin, ja paketit lähtevät sitten aamusta heti liikenteeseen ekoihin busseihin. Kyllä ne sitten jo iltapäivästä ja iltaan mennessä ovat ympäri Suomen asiakkaalla yleensä. Saman päivän aikana ne yleensä ovat käytössä, mutta sitten on hyväsiemenisiä oriita, joiden sperma toimii vielä seuraavanakin päivänä.”

”Sesonki on justiin alkamassa. Viikolle lupasi jo lämpöisempiä kelejä, niin se luontokin sanelee sitä hommaa. Tammoilla on paremmat ne kiimat, kun kelit lämpiää. Tuoresiirtojen osalta tulee kyllä ongelmia, kun tämä tilanne tästä ehkä vielä pahenee. Joutuu varmaan vähän junailemaan ja ajamaan autolla vähän kauemmaksi.”

Knows Nothing jatkaa asemalla, samoin Mavens Way, jonka reilusta 70 jälkeläisestä vanhimmat ovat nyt kaksivuotiaita.

”Sellaisia oriita, että niillä on kysyntää”, Saku Mikkola huomauttaa. ”Knows Nothingilla oli viime vuonna 126 tammaa. Varauksia on tälle vuodellekin jo jonkin verran, eivätkä ihmiset ole aina niin innokkaita varaamaankaan. Monesti kun on se h-hetki, niin sitten vasta tilataan siementä.”

”Nythän olisi tietysti sillä lailla tärkeätä, että siementilaukset tulisi viimeistään edellisenä iltana, kuten yleensäkin on toivottu, koska aamusta on aika aikaisin touhuttava, että saadaan paketit liikenteeseen. Jos niitä tilailee aamulla, voi olla, ettei sitten saa enää saman päivän aikana. Olisi tärkeätä tietää, missä järjestyksessä oriita hyppyyttää ja mihin busseihin niitä saa. Tänä vuonna korostuu vielä, koska siirroissa tulee ihan varmasti ongelmia.”

”Kaiken kaikkiaan varauksia on vähän vähemmän, kuin mitä on ollut. Ihmiset ovat vähän varovaisempia. Vaikea määritellä, että mikä määrä on loppukesästä, mutta jotenkin tuntuu, etteivät astutusmäärät ainakaan nouse. Toivoisin, että ne pysyisivät samana, mitä on ollut, sillä ei niissä olisi paljon enää varaa tippua.”

Suomenhevosista mielenkiintoisin on luonnollisesti viisivuotiaaksi kääntynyt Parvelan Retu. Sen ohella Mikkolat hyppyyttävät Lilin Jytkyä sekä Turon Myrskyä. Kesäksi tilalle tulee lisäksi ratsuori Lastun Leka.

Parvelan Retun kohdalla ilmoituksissa on lukenut rajattu tammamäärä, mutta sen tarkemmin asiaa ei ole päätetty.

”Silloin mainoksia tehdessähän ei tiennyt sitä, ettei raveja ajeta”, Mikkola huomauttaa. ”Parvelan Retulle on varauksia yli 40, ja nythän on sikäli hyvää aikaa siementää sillä tammoja. Sillä on tietysti tarkoitus kilpailla viimeistään loppukaudesta, kun siellä on derby ja niitä lähtöjä syksyllä. Alkuun ajateltiin, että sen siitoskausi olisi kesäkuun lopulla jo aika pitkällä, mutta katotaan nyt, kun tilanteet elää vähän päivittäin.”

Reilun 20 kilometrin päässä asuva Petri Laine käy kengittämässä Mikkoloiden hevosia, ja tarvittaessa tehdään myös toisinpäin.

”Kun Petri oli sairauslomalla silmäleikkauksen jälkeen, kävin vähän tuuraamassa sitä. Kävin ajamassa hevosia, niin sain ajaa Retullakin silloin kerran. Se on erittäin miellyttävä hevonen”, Saku Mikkola kuvailee.

Hän valmensi aikanaan yli kolmen vuoden ajan varsatähden emää Maiskausta, joka asuu nykyään niin ikään Laineen tallissa. Tamman omistaja Marjo Vanninen vuokraa sitä varsoja haluaville, ja niitä on syntynyt Kallistuksesta alkaen joka vuosi. Tämän kevään varsa Costellosta on tulossa Maini Mikkolalle, jolla on siitä jo kolmevuotias fransilainen Hartte.

Kuvan otti Pekka Salonen.

Maiskaus, Marjo Vanninen ja Saku Mikkola Vermossa vuonna 2009. Kuva: Pekka Salonen

Kokonaan omia tai yhdessä Punkarin Hevostallin kanssa Mikkoloilla on tammoja kaikkiaan viitisentoista, eikä kokonaismäärä ole viime vuosina vaihdellut suuresti. Kantavista tammoista viisi asuu Längelmäellä ja saman verran Riihimäellä.

”Tänä vuonna varsoo vähiten, mitä vuosiin on varsonut, mutta nyt siemennetään useampi. Joku vanhempi jätettiin siementämättä ja joku jäi tyhjäksi. Sitten on tullut vähän uusia nuorempia tammoja tilalle, mitä ruvetaan siementämään.”

”Yksi sellainen, mikä tuli Amerikasta, Yankee Halla, niin siinä on viisi omistajaa. Punkari, me ja kolme muuta. Aikanaan ostettiin se huutokaupasta, ja se jäi kilpatammaksi jenkkeihin. Ei ollut erikoinen kilpatamma, mutta jätettiin sinne siitokseen, ja se jätti Amerikkaan kolme varsaa. Nyt se kantaa E L Titanista, ja tuotiin se Suomeen joulukuussa.”

Syksyn huutokauppaostoista kiinnostavin on The Bosses Lindyn ja President Lindyn 11-vuotias sisko Lindy’s Madonna, joka kantaa Cantab Hallista. Yhdysvalloissa se ehti tehdä jo kuusi varsaa.

Yhteistyö Markku Punkarin kanssa alkoi juuri Harrisburgin huutokaupasta noin viisitoista vuotta sitten.

”Hyvin on yhteistyö pelannut, ja nyt on vähän tullut menestystäkin. Kun meillä on molemmilla tammoja, niin varsat, jotka syntyvät meillä, ovat Stonecapes-alkuisia, ja Riihimäellä syntyvät ovat Match-päätteellä. Syntymäpaikan mukaan tulee kasvattajanimi, vaikka omistussuhteet on ihan fifty-fifty.”

Vallitsevassa tilanteessa Saku Mikkola kaipaa kasvattajille ja koko kotimaiselle kasvatukselle positiivista signaalia keskusjärjestön suunnasta.

”Esimerkiksi kun kasvattajarahat saisi mahdollisimman äkkiä jakoon, se voisi vähän piristää, ja sitten voisi palata vaikka vähän entiseen. Joskus oli semmoinen varsaraha. Hippos maksoi, kun tamma varsoi. Nykyään ei saa tammoista tukia eikä mitään, kaikki semmoinen on jäänyt pois. Jotain positiivista täytyisi saada, että se innostaisi ihmisiä. Kun meillä ei olisi oikein varaa kasvatusta paljon enää pienentää. Vanhempia kilpahevosia voi tuoda ulkomailta, mutta ei me voida varsoja tuoda.”

Linkki Saku Mikkolan videohaastatteluun.