Tuomas ja Elina Pakkanen lähtevät yhdessä oppimatkalle Ruotsiin joulukuun puolivälissä.

Hevosinnostus kulkee yleensä jo geeneissä sukupolvesta toiseen. Niin on myös Tuomas Pakkasen perheessä. Pakkasen lapsista vanhempi, hiljattain 16 vuotta täyttänyt Elina, haaveilee urasta isänsä jalanjäljillä ravivalmentajana.

”En edes tiedä, kuinka monessa polvessa meillä ollaan hevosihmisiä”, Tuomas Pakkanen nauraa.

Elina Pakkanen on pyörinyt isänsä tallilla pienestä lähtien. Vaikka Tuomas Pakkanen erosi lastensa äidistä jo vuosia sitten, on vanhempien kotien seitsemän kilometrin välimatka mahdollistanut päivittäisen yhteydenpidon.

”Molemmat lapseni Elina ja Mikko olivat jo kolmevuotiaina koppakärryssä mukana treenilenkeillä ja pääsivät ajamaan hevosella. Muistan, kuinka Mikon ajaessa Haaste-Pojalla Elina sanoi usein, että älä Mikko käske niin paljon.”

Elinaan innostus tarttui, mutta nyt 14-vuotias Mikko ei ole vielä saanut hevoskärpäsen puremaa.

”Mikkoa kiinnostavat ainakin tässä vaiheessa vielä enemmän pelit. Olen joskus kiusannut poikaa, että joskus me Hakkaraisen Eeron kanssa juodaan kahvia ja katsotaan ikkunasta, kun sinä talutat ratsastamaan halunnutta tyttöystävääsi”, Tuomas Pakkanen virnuilee.

Elina Pakkanen haluaa hevosalalle tosissaan. Hiljattain ajoluvan saanut Elina harjoitteli valmentamisen aakkosia jo omilla poneillaan. Tänä syksynä harrastus on muuttunut vakavammaksi, sillä Elina aloitti syksyllä alan opiskelut Hingunniemen hevoskoulussa Kiuruvedellä ja suoritti C-ajoluvan.

”Ponien kanssa oli kiva tehdä töitä, kun ne sai tottelemaan ja näki oman työnsä tulokset. Olen myös touhuillut koko ajan hevosten kanssa, mutta nyt on kiva päästä ajamaan myös niillä kilpaa.”

”Opiskelen nyt koulutussopimuksella kotona ja käyn välillä lähipäiviä koululla. Suoritan ensin hevosenhoitajan peruslinjan ja jatkan siitä ravivalmentajan tutkintoon.”

Työn perusopit Elina oppii kuitenkin isältään. ”Oma isäni antoi minun aikoinaan tehdä kotona niin paljon hevoshommia kuin jaksoin. Hän ei koskaan kieltänyt kokeilemasta mitään. Olen yrittänyt mennä samoilla linjoilla Elinan kanssa. Virheitä tekee jokainen, mutta niistä oppii. Täytyy vain olla huolellinen, ettei satu vahinkoja.”

”Koulun lähijaksot ovat todella hyviä, sillä oppi tarttuu vieraissa paikoissa ihan eri tavalla kuin kotona”, Tuomas Pakkanen toteaa.

Vaikka Tuomas Pakkanen on tehnyt töitä raviurheilun parissa koko ikänsä ja nähnyt ylä- ja alamäet, mies on hyvillään tyttärensä innostuksesta alaa kohtaan.

”Elinasta on jo tosi iso apu. Hän pystyy tekemään kotona kaikkia hommia ja raveissakin minun ei tarvitse huolehtia kuin itsestäni. Elina valjastaa hevoset starttiin ja huolehtii jälkihuollot. Myös kaikki ravivarusteet tulevat takuuvarmasti aina mukaan”, Tuomas Pakkanen kiittelee.

“En ole koskaan kieltänyt tai houkutellut lapsiani alalle. Jokaisen täytyy tehdä omat ammattivalintansa itse. Sen verran kuitenkin olen neuvonut, että alaa kannattaa opiskella laaja-alaisemmin. Ala tarjoaa vaikka mitä erilaisia vaihtoehtoja.”

Tulevien kuukausien aikana Elina ja Tuomas Pakkanen saavat yhä enemmän yhteistä aikaa, kun he muuttavat kylmimmän talven ajaksi kilpahevostensa kanssa Ruotsiin.

”Joulukuun puolivälissä lähdemme muutamaksi kuukaudeksi. On tärkeää, että Elinakin pääsee katsomaan, kuinka asioita tehdään muualla ja saa kontakteja myöhäisempää uraa varten.”

”Täytyy nyt nauttia yhteisestä ajasta, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian lapset karkaavat maailmalle. Jokainen rakentaa myöhemmin oman elämänsä, mutta jos yhdessä olemalla ja tekemällä saisi annettua edes jotain eväitä matkaan.”

Ennen Ruotsiin lähtemistä Pakkasen perheessä on kuitenkin juhlan paikka. Isä ja tytär viettävät molemmat lähiaikoina syntymäpäiviään ja viikonloppuna juhlitaan isänpäivää.

”Isänpäivä on meillä ihan normaalipäivä. Jos ei olla raveissa, niin sitten ajetaan hevosia kotona. Sen verran kuitenkin juhlitaan, että juodaan ainakin yhdistetyt synttäri- ja isänpäivän kakkukahvit yhdellä kertaa”, isä ja tytär kertovat.