Vermon jalostusseminaarissa oli puhumassa kolme ulkomaalaista asiantuntijaa, ranskalainen Pierji-hevosten kasvattaja ja entinen oriinpitäjä Pierre Julienne sekä amerikkalaiset Hunterton Farmin Steve ja Cindy Stewart.  Eroavaisuudet ranskan- ja jenkkiravurin jalostuksessa nousivat päivän aikana pinnalle.

Eroavaisuudet johtuvat eri tavoitteista. Kuten Pierre Julienne kiteytti, Ranskassa on tavoite voittaa joko Prix d’Amerique tai Cornulier vähän vanhemmilla hevosilla, USA:ssa juostaan mailia ja tavoitellaan Hambletonian-voittoa 3-vuotiaalla. Tämä asetelma synnyttää kahdenlaisia,  erityyppisiä hevosia.

Pohjois-Amerikassa syntyy 8000 standardbred-hevosta vuosittain. 35% niistä on ravureita, 65 % peitsareita.  Todettiin, että se ei ole lopulta valtava määrä verrattuna vaikkapa Ranskaan.

Ranskan volyymit ovat 10 297 varsaa vuosittain niissä 31 eri maassa emämaan lisäksi, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen ranskanravurin kantakirjan pidosta.

”Meillä 2-vuotiskisat vievät jalostusta nopeasti eteenpäin, ja onhan se kivaa, että kun ostat varsan, puolen vuoden päästä voit jo kilpailla sillä”, Steve Stewart totesi.

Amerikassa kaikki on nopeata, myös jalostusvalinnat tehdään nopeasti ja muodin mukaan.

Mutta joskus olemme liiankin kaupallisia, tuotamme liikaakin markkinoita varten“, Stewart pohti.

”Who’s hot, who’s not” pätee. 3-4 oritta hallitsee markkinoita,  Muscle Hill porskuttaa kärjessä, ja jos Stewarteja kuuntelee, se saattaa jatkaa vielä vuosia, jos saa tiinehdyttämiskykynsä säilymään.

Ranskalaisristeytykset eivät amerikkalaiskasvattajia juurikaan kiiinnosta.

”Ihmiset eivät tunne niitä. Ne eivät ole kaupallisia.”

Cindy Stewart tosin huomautti, että ei tarvita kuin yksi onnistunut risteytys, ja se yksin voi jo muuttaa tilanteen.

Stewartit ja Julienne pohtivat Vermossa tavattuaan ideaa lähettää ranskalainen tamma Huntertoniin ja katsoa mitä tapahtuu.

“Me todennäköisesti toteutamme tämän”, Steve Stewart kertoi.

Stewart kertoi, että amerikkalaiseen raviurheiluun virtaa tällä hetkellä rahaa, jos jokin uhkaa tällä hetkellä, se on hevospula.

”15 miljoonaa enemmän palkinnoissa. Raviratojen kasinot ja USA:n vahva talous tällä hetkellä mahdollistavat tämän”, Stewart totesi.

Molemmat Stewartit antavat yhden neuvon kasvattajille.

”Hanki mentori, hyvä neuvonantaja. Mutta joku sellainen joka on jo onnistunut kasvattamaan hyviä hevosia, sillä useimmat ihmiset, jotka haluavat neuvoa, eivät välttämättä tiedä itsekään.”

Stewart uskoo energiateoriaan. ”Ajattelen, että hyvä siitostamma tarvitsee tietyn energia ollakseen hyvä. Näin ollen liian paljon kilpaillut tamma ei ole välttämättä hyvä. Se on käyttänyt jo energiansa.”

Toinen asia, mikä saattaa hänen mielestään vaikuttaa, on se, että radoilla menestyneet tammat ”ovat usein vähän enemmän poikia kuin tyttöjä. ”

”Sellainen poikatyttö ei ole välttämättä paras mahdollinen emä”, Stewart sanoo.

Mitä sääntöihin muuten tulee, niitä ei juurikaan hevoskasvatuksessa ole. Tätä sanoo myös Julienne.

“Minulla ei ole reseptiä”, Julienne toteaa.

Sääntöjä ei kannata itselleen turhan takia myöskään luoda.

”Kuuntele, hanki tietoa, älä pidä rajoittavia sääntöjä, kuten ”ei koskaan rautiaita” ja tämän tyyppisiä”, Stewart neuvoi.

Ensi perjantain (18.10.) Hevosurheilussa palataan juurta jaksain Pierre Juliennen ajatuksiin. Steve Stewartin haastattelu julkaistaan lähiviikkoina.