Juha-Pekka Ahosen kuntoutuminen kestää pitkään

Marraskuun toisena päivänä Porin raveissa tapahtuneessa kolarissa loukkaantunut Juha-Pekka Ahonen kuntoutuu pikkuhiljaa, mutta töistä on vielä turha puhua.

Fysioterapia ja sairaalan kuntosali ovat paikkoja, joissa käytyään Ahonen sanoo tuntevansa olonsa aina paremmaksi, mutta ilman kipulääkkeitä elämisestä ei tulisi mitään.

”Oikea käsi on sillä lailla parantunut, että se on aika lailla kivuton. Jotain sellaista positiivista, kun noin kuukausi sitten siinäkin oli vielä särkyjä. Se on asettunut tuo ranne. Se on pirun jäykkä, mutta ei silleen ole enää kipeä”, hän kuvailee. ”Mutta tämä vasen käsi, missä enemmänkin tehtiin remonttia, niin kyllä se vaan haittaa ja vaivaa aika laillakin.”

Ensimmäinen leikkaus ei mennyt Ahosen mukaan ihan putkeen, ja sen jälkeen piti kerätä voimia seuraavaan, joka tehtiin marraskuun puolivälissä. Uusia ei ole näillä näkymin luvassa.

”Nyt olisi 14. päivä huhtikuuta ollut käynti sairaalalla, mutta se siirtyi soittoajaksi. Olkapäästä otettiin magneettikuvia. Se ei vioittunut kolarissa, mutta se oli hirmu kipeä jo ennen kolaria ja on ollut viimeiset pari kuukautta oikeastaan kipeämpi kuin nämä kolarista aiheutuneet vammat.”

”Siinä sivussa on joutunut kärsimään sitäkin, ja sitä nyt yritettiin kuvata, että onko sieltäkin jotain rikki mennyt, kun se on tuossa kipeän käden puolelta ja vaikuttaa tämän käden kuntoutukseenkin.”

Jämsänkoskella asuvan Ahosen tavallinen päivä koostuu pääosin kotona tehtävistä kuntoutusharjoituksista ja ulkoilusta.

”Pari kolme kertaa päivässä kun ite käy harjoitteita läpi, niin kyllä niihin äkkiä uppoaa pari tuntia. Toinen pari tuntia menee ulkoiluun. Katellaan raveja sitten, mitä niitä näytetään.”

”Kyllä se liikunta ja liike siihen auttaa, mutta se vaan, että kun se on niin hidasta ja vaikeata, ettei sitä pysty harjoittamaan määräänsä enempää. Ei pysty sellaisiin työtehtäviin, jotka auttaisi. Käsillä pärjää tässä kotona, kun vuokralla asuu eikä tarvi ihan ihmeitä tehdä. Ne ei tähän päivittäiseen arkeen niin kauheasti vaikuta, mutta ne tekemiset sitten, että mitä pystyisi käsillä tekemään, ne on kyllä niin vähäisiä, kun niissä ei ole voimaa eikä vääntöä. Ne nyt vaan tulee siinä mukana.”

”Sellaiset ajatukset, että pääsisi työelämään, niin ne on kumminkin aika lailla vähäiset ja haudattu. Sillä lailla en millään jaksa uskoa, että kuntoutuisi. Jos sitä edistymistä tapahtuu syksyllä tai ensi vuonna, niin ehkä, mutta voihan se olla, että joku muu paikka rapistuu siinä sivussa. Jos saisi palkkaa, että potkii kiviä tuossa pihassa, niin semmoiseen kyllä pystyisi."

Ahonen on saanut taloudellista tukea Hippoksen sakkorahastosta sekä hänen kuntoutukseensa kohdistetusta keräyksestä, josta hän saa rahaa elokuuhun asti.

”Ilman muuta ne on semmoisia rahoja pienituloiselle ihmiselle, että niistä on ollut hirmu hyöty, kun ei ole tarvinnut stressata sen asian suhteen tässä paranemisen aikana”, hän kiittää.

Itse kolari ei näyttänyt ensi alkuun mitenkään erityisen vaaralliselta, mutta Ahosella kävi poikkeuksellisen huono tuuri. Hän muistelee itsekin, ettei tiedä yli 40 vuoden ravien seuraamisensa ajalta kuin yhden tapauksen, jossa sattui näin pahasti.