Kananmunasta on moneksi

Entisaikaan kanoja on iät ja ajat juoksennellut vapaana tallien piholla ja ehkei se ole pelkästään sattumaa. 60–70-luvuilla ja osittain vielä 80-luvullakin uskottiin kananmunan ihmeitä tekevään voimaan hevosen ruokinnassa.

”Siihen aikaanhan kananmunan syöttäminen hevosille oli oikein hyvä ajatus, kun siitosoreille ei ollut saatavilla valkuaistiivistettä. Ei kananmunien syöttämisestä mitään haittaa hevosille ole, mutta kuorineen kananmunia ei kannata syöttää, koska kuoret ovat teräviä, eivätkä ne sula.

Nykypäivänä kananmunasta saatava valkuainen pystytään myös oikein helposti korvaamaan valkuaislisällä. Perusruokinta kuntoon, hyvä heinä ja kaura sekä tarvittavat lisärehut erikoisryhmille”, toiminnanjohtaja Minna-Liisa Heiskanen Hevostietokeskukselta muistuttaa.

”Kananmunia syötettiin lähinnä paljon astuville siitosoreille, Vietereille ja kumppaneille, jotka parhaimmillaan astuivat perinteisin menetelmin kolme–neljäkin tammaa päivässä. Kananmunaa syötettiin fertiliteetin eli hedelmällisyyden ylläpitämiseksi. Lisäksi kananmunassa on energiaa ja myös valkuaiskoostumus on hyvä, paljon sopivia aminohappoja sisältävää. Kananmunat syötettiin ilman kuoria ja raakana kokonaisuudessan, 3–5 kappaletta päivässä”, muistelee eläinlääkäri Antero Tupamäki.

”Kyllä niitä kilpahevosillekin jotkut siihen aikaan syöttivät. Kananmuna käy hevosille, eikä siitä mitään haittaakaan ole, mutta mitään tieteellistä tutkimusta ei tietääkseni ole olemassa, joten kananmunan tuomat hyödyt olivat täysin kokemusperäisiä. Teolliset lisä- ja täydennysrehut hoitanevat kuitenkin nykyään rehustuksen lisätarpeet.”

”Aikanaan myös metsätöissä kun hevoset tekivät rankkaa työtä, oli keksittävä käyttöön kaikki konstit, joilla hevoset pysyivät hyvässä lihavuuskunnossa. Kananmunasta keksittiin työhevosille yksi energian lähde. Pellavalimaa käytettiin jo silloin ja raudan tuojana verileipää, jota ihmisetkin siihen aikaan söivät. Heinä ja olki olivat silloin heikkolaatuisempia ja kun hevoset olivat raskaassa työssä, lisäenergiaa tarvittiin.

Nykyäänhän heinä itsessään on niin hyvää, ettei lisäenergiaa viljoista edes yhtä paljoa enää tarvitse”, Tupamäki huomauttaa.

”Kyllähän niitä kananmunia on meilläkin syötetty, kaikkine kuorineen vispattiin ja kun oikein kunnolla tehtiin niin laitettiin vielä joukkoon ripaus rypälesokeria. Se pitää nimenomaan vispata vatkaimella hyvin sekaisin, että se kuori menee ihan hienoksi muussiksi. Kuorista tulee sitten samassa kalkki ja hivenaineita. On se hirmuinen energiapommi”, valmentaja Pertti Puikkonen kertoo.

”Mahan takia sitä on meillä syötetty, että kesti kunnossa. Energiaahan saa, kun maha voi hyvin ja karvakin on silloin silkkiä. Olen minä vielä nykyäänkin saattanut kananmunaa huonomahaisille syöttää, mutta viime kerrasta on jo aikaa, nykyään kun on nuo Gastrogardit ja muut, niin tuubista saa kätevästi tyrkättyä.”

”Muistan kun minulla oli nuorena poikana passina ruuna Roihu, se sai mahan vuoksi tammenkuorijauhoa ja kananmunia ja voittikin 21 kertaa. Nuorena äidillämme oli myös kanoja ja hän ihmetteli, kun ei oikein tule munia. Minä sitten paljastin, että punapäinen kukko käy viemässä munia Rimastukselle. Raineri-veljeni Rimastus saikin orinäyttelyssä kovasti kehuja karvastaan, joka oli kuin chinchillan turkki. Kun katsoo muutenkin vanhoja kuvia oreista, ovat ne kaikki niin sileällä karvalla. Kyllä sitä vanhanajan hevosmiehet syöttivät kananmunia paljon, hevoset olivatkin hirmu tikissä ja kestivät ajaa kilpaa kovasti.”

”Ennenvanhaan poikamiehet kun lähtivät tansseihin, ne laittoivat konjakin sekaan kaksi kananmunaa, fariinisokeria, sekoittivat ja joivat sen. Uskottiin, että se vaikutti mieskuntoon ja sanottiin, että silloin jaksaa viikonkin humpata. Ehkä se on se sama juttu sitten hevosillakin”, Puikkonen nauraa.