Antti Teivainen on kuningattarien kuski, sillä hän on ajanut yhteensä seitsemän titteliä Valomerkillä, Luisterilla ja Velin Vinkkeellä.

Valomerkki kruunattiin ensimmäisen kerran Lahdessa vuonna 1987. Hallitsijaparina oli tuolloin Reijo Borgströmin ohjastama Vekke. Myös seuraavat kolme vuotta Forssassa, Seinäjoella ja Kouvolassa olivat Valomerkin hallintaa yhdessä ravikuningas Patrikin kanssa.

”Seinäjoen kuninkuusravien suojelijana oli presidentti Mauno Koiviston vaimo Tellervo Koivisto, Mauno ei jostain syystä silloin itse päässyt raveihin. Otettiin Tellervon kanssa isosta voittopokaalista samppanjaa. Kun Tellervo hörppäsi siitä, hän otti niin pitkän kulauksen, että samppanjaa valui rinnuksille. Ei se häntä yhtään haitannut”, Teivainen muistelee vuoden 1989 kuninkuusravisunnuntain voittajaseremonioita.

Valomerkki oli ohjastajan mukaan luonteeltaan laiskansutjakka tamma, joka ei mielellään tehnyt pesäeroa kilpakumppaneihinsa.

”Sitä oli toisaalta vähän vaikea ajaakin, kun se ei voittanut lähtöjä selvällä erolla. Sille piti narrata toinen hevonen vierelle, niin silloin se innostui menemään. Se oli seurustelijatyyppi, joka ei koskaan juossut itseään väsyksiin, siksi se aina vain paransi päätösmatkalla. Silloin se oli oikeinkin vireä.”

Kuninkuusravit Lahti

Valomerkki saattoi ottaa eroa muihin vasta kuninkuuskisan kolmannella matkalla kuten tässä loppusuoralla Lahden kuninkuusraveissa 1987.

Teivainen oppi nopeasti luottamaan Valomerkin valmentaja Simo Reunasen taitoihin ajoittaa hevosen kunto tärkeisiin kisoihin.

”Kun Valomerkki aloitteli kautta, se ei aina välttämättä ollut heti hyvä. Mutta kun tuli h-hetki, se oli aina tikissään.”

Kaikkia Teivaisen ohjastamia ravikuningattaria yhdistää tietynlainen persoonallisuus ja urheiluhevosen leima.

”Kaikki ne olivat lahjakkaita ja sitkeitä, niillä kävi ravi ja ne olivat vähän omintakeisia, aikansa huipputammoja.”

Kuningatartammat ovat persoonia

Kuningattaret ovat luonteikkaita persoonia ja Teivaisen mukaan niin oli Valomerkkikin. Rosita Hakala ja Raija Reunanen tamman kanssa. Arkistokuva.

Teivaisen kyyditsi kahteen seuraavaan kuningatarseremoniaan Luisteri, joka oli tammakatraan etevin vuosina -94 ja -95.

”Luisteri jaksoi puurtaa menemään, se oli väsymätön. Sille sattui kaksi oikein hyvää kautta. Aavistuksen verran laukka kummitteli siellä taustalla joskus, mutta vahvuus oli sen valtti.”

 

Oulun kunkkarit

Luisteri kruunattiin Oulussa vuonna 1994.

”Kun se voitti Oulussa, ne kuninkuusravit sattuivat kuun vaihteeseen. Minun laskuni lähtivät heti maanantaipäivänä maailmalle. Oli huvittavaa, kun Latvalan Tapani jäi Luisterin kanssa päiväksi tai kahdeksi Ouluun, tuli kotiin Pohjanmaalle ja meni postilaatikolle, jossa lasku jo odotti. Latvala soitti mulle heti perään ja sanoi, että on mulla aika hätäinen laskutus, kun hän ei ole vielä saanut hevostakaan autosta ulos! Ei se lasku ihan pienikään ollut, kun tamma oli pärjännyt niin hyvin”, Teivaista naurattaa.

Velin Vinke on viimeisin, jolla Teivainen on saavuttanut suomenhevosten kirkkaimman kruunun. Vuosi oli 2008 ja paikkana Jyväskylän Killerjärvi.

”Se pitkä matka oli jännä lähtö, sillä siellä hevosella kokeiltiin ensimmäistä kertaa korvapalloja. Velin Vinke jäi joskus odottelemaan toisia hevosia ja siksi sillä ajettiin riskin päälle. Muistan, kuinka B. Helmiina tuli takaa ja samalla nyppäsin Velin Vinkkeen korvat auki. En tiennyt, laukkaako se vai mitä tapahtuu. Se olikin just oikea ratkaisu ja se spurttasi oikein terävästi viimeiset sadat metrit. Siinä saatiin tehtyä se ratkaiseva ero B. Helmiinaan.”

Yleisön eteen Velin Vinke ja Teivainen marssivat yhdessä Tapio Perttusen ajaman Saran Salaman kanssa, jolle kuninkuus oli jo kolmas peräkkäinen.

Velin Vinke loppusuoralla

Velin Vinke ja Teivainen loistivat Jyväskylässä 12 vuotta sitten.

Tämän viikonlopun kuninkuusraveissa Antti Teivainen hyppää kärryille molemmissa pääsarjoissa. Tammojen puolella hän ajaa ensikertalaisena kisaan osallistuvaa Tähtituulaa ja oriiden mittelössä on mukana viime vuoden pronssimitalisti Caijus.

”Tähtituulalla on huonot lähtöpaikat, joten hevoselle ajetaan lähinnä kokemusta ja katsotaan mihin riittää. Se on kyllä noussut hyvään vireeseen viimeisten kuukausien aikana”, Teivainen aprikoi.

Caijuksen kanssa ennakkosuunnitelma on hiottu selväksi, ja sillä palataan Lahden kuninkuusraveissa onnistuneeseen taktiikkaan.

”Caijus on ihan ookoo kunnossa, ja nyt vähän muutetaan ajotaktiikkaa. Olen nyt ajanut monta lähtöä sillä keulasta, kun se on sellainen starttiraketti. Kokeillaan vähän samalla systeemillä kuin Lahdessa viime vuonna: sisäratajuoksuja ja vähän selkiä eteen ja katsotaan sitten, missä ollaan, kun lähdetään ajaa kolmea kilometriä. Se oli hyvä Lahden kuninkuusraveissa viimeisellä matkalla, se menee sen hyvin. Caijus voi olla yllättävänkin korkealla, jos juoksut vain luonaavat”, Teivainen miettii.