Kuninkuusravien pääkilpailuihin ei ole osallistunut naispuolisia ohjastajia sitten vuoden 1977. Saara Mäkinen voisi rikkoa putken.

Saara Mäkisella ja Varsovalla on elämänmittainen yhteinen historia. Tänä vuonna yhdeksän vuotta täyttänyt tamma muutti Mäkisen talliin aivan pikkuvarsana, ja on siitä lähtien ollut omistajansa silmäterä. Mäkinen sai päättää varsan nimenkin, joka viittaa paitsi Puolan pääkaupunkiin, myös hevosen kilpauran jälkeiseen elämään siitostammana.

Hevoskasvattajana työskentelevä Mäkinen toivoo Varsovan saavan tulevaisuudessa joukon hienoja varsoja. Ensin se kuitenkin kilpailee.

Jutuntekohetkellä ei ole vielä varmaa, pääsevätkö Mäkinen ja Varsova mukaan tämän vuoden kuningatarkilpailuun. Mäkinen kertoo olevansa niin jännittynyt, että on lähellä menettää yöunensa.

Viimeisen näyttönsä kaksikko antoi heinäkuun puolivälissä 3120 metrin matkalla juostavassa A.V. Marttilan tammasarjassa Vermossa, eikä lähtö mennyt aivan nappiin. Varsova oli maalissa seitsemäntenä.

Sää oli kilpailupäivänä äärimmäisen helteinen ja lisäksi valjakolla oli pieniä varusteongelmia. Lämmitys ei sujunut suunnitellusti.

”Se oli katastrofi”, Mäkinen huokaa.

Hän näkee kuitenkin, että hieman suotuisimmissa oloissa pitkänmatkan kilpailu on Varsovalle sopiva. Tamma on jaksavan hevosen maineessa, eikä se tavallisesti ole hätkähtänyt raskaammistakaan juoksuista.

Kovin helteinen kuninkuusraviviikonloppu ei olisi Varsovan kohdalla luonnollisestikaan etu, mutta ei Mäkisen mukaan todennäköisesti katastrofikaan. Hevosen olisi tarkoitus majoittua Seinäjoella koko viikonlopun ajan, joten kuljetuskopissa seisominen ei vie turhaan mehuja, toisin kuin viimeksi Vermossa.

Vermon startin jälkeen Mäkinen on käynyt hoidattamassa hevosen jalkoja ja huoltanut sen lihaksistoa entistä ahkerammin. Herkkä hevonen vaatii paljon hierontaa ja muuta lihaskäsittelyä pysyäkseen vetreänä.

Vapaa-aikansa Varsova viettää nyt laitumella ja pihatossa. Lähes päivittäin Mäkinen myös liikuttaa sitä, muun muassa ratsastamalla kiitolaukkaa pellolla.

 

Mikäli paikka kuningatarkilpailussa aukeaa, Mäkinen epäilee jännittävänsä koitosta etukäteen aivan hirveästi.

”Mutta kilpailun tullen jännitys häviää”, hän uskoo. ”Niin on ainakin tähän mennessä aina käynyt.”

Mäkinen tietää mistä puhuu. Hänellä on hallussaan sekä Suomen että Pohjoismaiden mestaruudet amatööriohjastajien sarjassa, ja tulostaulussaan yli tuhat ajettua starttia. Ennen lasten saamista hän kiersi aktiivisesti ympäri Suomea ajaen omia ja muiden hevosia.

Ja nyt hän on lähellä päästä osaksi kuninkuusravien pääkilpailuun osallistuneiden naisten harvalukuista joukkoa.

Kilpailun ensimmäinen naispuolinen ohjastaja oli Marianne Salo, joka ohjasti vuoden 1966 Porin kuningatarkilpailussa omistamaansa Härmän-Tyttöä.

Vuonna 1975 Seinäjoen kuningatarkilpailun avausmatkan voitti Maija Leinosen ohjastama Nätti, ja vuonna 1977 Lappeenrannassa kuningattareksi kruunattiin Aila Väggin ajama Viluma, joka oli silloin mailin matkalla nopein ja teki myös uuden aikaennätyksen tammojen kokonaiskilpailussa. Samaisena vuonna mukana oli peräti kaksi naista, kun Pirjo Keltanen osallistui Usvella kuninkuuskilpailuun.

Sittemmin pääkilpailuissa ei ole ollut mukana naisia. Olisi siis jo ehkä korkea aika.

Kuninkuus- ja kuningatarkilpailun osallistujat julkistetaan tänään klo 14 alkavassa valintatilaisuudessa, joka näytetään suorana kuninkuusravien Facebook-sivulla.

Kuninkuusravit järjestetään Seinäjoella 30.7.-1.8.2021.

Lisää hevosurheilua? Tilaa lehti täältä.

Lisää teemasta: Kuninkuusravit