Liikkumaton nivel kipeytyy jos tuki pettää – ”Kyllä hevosen suoruus vaan on ikuisuuskysymys”
SI-nivel yhdistää hevosen takaraajat runkoon. Vinous kuormittaa niveltä, jonka pitäisi olla liikkumaton.
Kesken kiihkeimmän kilvanajon, loppukaarteessa, hevonen repeää laukalle. Seuraavassa startissa sama toistuu. Syitä voi olla monia, eikä vian etsiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta yksi mahdollinen syy voi olla SI-niveltä tukevien nivelsiteiden eli ligamenttien revähdys tai joku muu SI-nivelen alueen ongelma.
”Jos tällaista repeämää aletaan epäillä, kannattaa asia kyllä tutkia. Vamman ikävin puoli on, että jos siellä on repeämää, niin vaikka me kuinka treenataan ja saadaan tukilihaksistoa takaosaan, saattaa ligamentin revähdys aiheuttaa sen, että jossain vaiheessa tuki pettää”, paaluttaa hevostalouden opettaja ja hevoshieroja Sanna Ihasalo. Ihasalolta on juuri ilmestynyt Hevosen käytännön anatomia -kirja, joka tutustuttaa lukijat hevosen anatomiaan nivel ja lihaskalvo kerrallaan.
SI-nivelten ongelmia voi olla sekä ravureilla että ratsuilla. Ihasalon kokemuksen mukaan SI-nivelen ongelmat ovat yleisempiä sellaisilla hevosilla, joiden käyttötarkoituksessa yhdistyy kovaa vauhti ja suuret voimat, kuten ravureilla ja esimerkiksi kenttähevosilla.
”Ravihevosella yksi tyypillisimmistä paikoista on viimeisen kaarteen laukka, etenkin jos kyse on oikeasta, ulkokaarteen puoleisesta jalasta. Kun voimat alkavat hävitä, karkaa jalka ikään kuin alta ja sitten tulee laukka, kun lihakset eivät enää jaksa pitää koko pakettia kasassa.”
SI-niveltä tukevat ligamentit ovat valtavan vahvat, sillä niiden kuuluu pitää SI-nivel liikkumattomana. Mutta vahvat ovat niihin kohdistuvat hevosen takaraajojen voimatkin. Siksi rasittunut tai revähtänyt ligamentti ei välttämättä pysty pitämään SI-niveltä liikkumattomana, vaikka juuri liike kipeyttää sen.
”Nivelestä puhuttaessa ymmärrämme helposti, että kyseessä on kahden luun välinen liitos, joka mahdollistaa liikkeen. Mutta SI-nivel on poikkeus. Se on hyvin liikkumaton liitos, joka on tuettu vahvoilla ligamenteilla jokaisesta suunnasta.”
SI-nivelet sijaitsevat lantion alueella, ja niiden tehtävä on liittää takaraajat selkärankaan. Tarkemmin ottaen SI-nivel tarkoittaa siis suoliluun ja ristiluun välistä liitosta. Ristiluu on lannerangasta seuraava osa, ja suoliluu on yksi osa lonkkaluuta, joka puolestaan niveltyy lonkkanivelellä reisiluuhun. SI-niveliä on kaksi, molemmille puolille omansa.
Suurimmat ja enimmät ongelmat SI-nivelessä saavat yleensä alkunsa siitä, että hevonen ei liiku suorassa, jolloin SI-nivel rasittuu epätasaisesti. Se alkaa lopulta näkyä lihasepätasapainona ja lihasheikkoutena, voi jopa nähdä, että toinen lautanen alkaa tipahtaa eikä hevonen käytä toista raajaa kunnolla.
”Jos hevonen liikkuu pitkään vinossa, johtui vinous mistä syystä tahansa, aiheutuu siitä se, että hevonen ei käytä itseään ja kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti. Ja kun se käyttää itseään vinossa, se kuormittaa aina toisen puolen raajaa tai ristikkäistä raajaa enemmän kuin toista. Silloin pikkuhiljaa alanivelet alkavat kipeytyä, ja siitä se lähtee nousemaan ylöspäin, jolloin kuormitus alkaa kohdistua epätasaisesti lantioon.”
SI-nivelen rasittumista voidaan lieventää samoin kuin muidenkin nivelten, kylmäämällä ja lämmittämällä.
”Vaikka ristiluu ja SI-nivelalue on hevosen selän päällä, voi alueen huomioida ajon jälkeen. Kylmäys ja sen jälkeen lämpöhoito on tehokasta, ihan samalla lailla, kun hoidamme ennaltaehkäisevästi jalkojen niveliä tai hankositeitä. Se on sellainen, mitä arjessa voi tehdä”, Ihasalo neuvoo.
”Se on oikeastaan ensimmäisenä antamani kotihoito-ohje: hevosen pitää liikkua suorassa, käyttää molempia takajalkoja ja ajon jälkeen kylmäys ja sitten lämmintä. Lämpö tarkoittaa esimerkiksi arnikalinimenttiä ja jos on aikaa, voi päälle laittaa vaikka muovipussin ja hautoa sitä vähän aikaa loimen alla, että se oikein imeytyy. Ja nyt kun nämä kylmät kelit alkavat, niin hevoselle, jolla on SI-nivelen alueella ongelmia, lämpö on ihan ehdoton, selkä tarvitsee pitää lämpimänä.”
Hyvä kuntoutusmuoto SI-vaivaiselle hevoselle on Ihasalon mukaan vesikävely, vaikka hoitomuotoa lienee enemmän käytetty eriasteisten jalkavaivojen kuntoutuksessa.
”Vesikävely pakottaa hevosen kävelemään suorana, eikä se pääse fuskaamaan, vaan joutuu käyttämään kaikkia raajoja tasapuolisesti. Aika monen tällaisen ongelman kanssa on ollut siitä apua.”
Ihasalo naurahtaa hevosissa olevan ihan samalla tavalla eroja kuin meissä ihmisissäkin, lähtien kipuherkkyydestä. Toiset mennä porskuttaa, vaikka on jalka kainalossa ja toiselle ei tarvitse kummoista käydä, niin ne ovat jo sitä mieltä, että ei pysty eikä kykene.
”Pitää tietää, mihin asioihin kyseisen hevosen kanssa kiinnittää huomiota ja kuinka nopeasti. Mutta kyllä se hevosen suoruus vaan on ikuisuuskysymys. Siihen kun vaan vieläkin enemmän kiinnitettäisiin huomiota, voisivat hevoset ehkä vähän paremmin, pysyisi pidempään ehjänä ja tarvitsisivat vähemmän eläinlääkäriä”, Ihasalo lataa.
”Kyllä hevosella on olemassa syy jossain, jos se ei käytä itseään suorassa. Eikä se mene ohi sillä, että treenataan vaan. Eli jos omasta mielestä tuntuu, että SI-nivelen alueella on jotain outoa, kannattaa aika herkästi ottaa joku ammattilainen, vaikka hevoshieroja tai eläinfysioterapeutti, katsomaan hevosta. Ei sen tarvitse aina olla kallis klinikkareissu. Suurimmassa osassa tapauksia voidaan edetä hieronnoilla, lämpöhoidoilla ja laseroinneilla. Mutta jos tilanne ei parane, täytyy ratkaisua miettiä eläinlääkärin kanssa. Ettei ainakaan pitkitetä tilannetta.”
Kuuntele myös Sanna Ihasalon haastattelu Hevosurheilun podcastista.
Koko juttu on ilmestynyt laajempana artikkelina Hevosurheilussa perjantaina 18.9. Lue digilehti täältä.
Sanna Ihasalon Hevosen käytännön anatomia -kirja on Suomen Hevosurheilulehti Oy:n kustantama.
