Erikoistutkija Markku Saastamoisen artikkelissa käydään perjantailehdessä läpi seikkoja, joita on syytä huomioida ikääntyvän hevosen ruokinnassa.

Entä mikseivät kotimaiset valmistajat ole innostuneet joukolla valmistamaan pelkästään seniorihevosille suunnattua rehua? Sekin selviää perjantainumerosta.

Eläinlääkärit käyttävät nykyisin hevosen Cushingin taudista mieluummin nimeä PPID (pituitary pars intermedia dysfunction). Tämä siksi, ettei sitä sekoitettaisi koirien ja ihmisten Cushingin tautiin, joka on hieman eri sairaus kuin hevosilla. PPID tarkoittaa aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriötä, ihmisten cushingissa kyse on etulohkon häiriöstä.

PPID on erityisesti ikääntyvien hevosten vaiva, koska se etenee hitaasti. On arvioitu, että joka viides yli 15-vuotiaasta hevosesta sairastaa PPID:tä. Mitä vanhemmaksi hevonen tulee, sitä isompi prosentti sairastaa.

Diagnoosien määrä on kasvussa, sillä aiheesta aletaan olla tietoisia.

”Onkin sanottu, että jos hevonen elää riittävän vanhaksi, jokainen hevonen saa tämän. Alle 10-vuotiaillakin tautia voi olla, mutta se on tosi harvinaista. Mikä tahansa poni, hevonen tai aasi voi sairastua PPID:hen ikään, sukupuoleen ja käyttöön katsomatta”, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo Hyvinkään hevossairaalasta kertoo.

On syytä epäillä PPID:TÄ, jos hevosella tai ponilla on kaviokuume, pitkä, kihara karva, lihasten surkastumista, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista, hikoilua, apaattisuutta ja alttiutta tulehduksille.

Lue PPID:hen perehtyneen Jonna Jokisalon haastattelu perjantain Hevosurheilu-lehdestä.

Laajempana PPID-artikkeli on julkaistu Ikääntyvä hevonen -teemalehdessä, joka ilmestyy vain digiversiona. Sen voi tilata Hevosurheilun tuotekaupasta maanantaista 24. syyskuuta alkaen.

Poniteemassa tutustutaan Turun suunnalla vaikuttavaan poniraviosaajaan Elina Karjalaiseen. Kerromme myös 83-vuotiaasta jämsäläisestä Sisko Lintisestä, joka on nuoruudessaan tehnyt metsätöitä hevosella ja ajanut kilpaa hameenhelmat reisien alle tungettuina.

Lauantaina juostaan Lappeessa Villinmiehen Tammakilpailut. Yksi kärkeen uumoilluista hevosista suomenhevosten Tammakilpailussa on lähikuvajutussa esiteltävä Lily, jonka syntyhistoria on monien sattumien summa.

”Koko ajanhan se Tammakilpa on ollut mielessä, kun se on vanha ja perinteikäs kilpailu. Tuntuu, että Lilyllä on kyllä rutkasti varaa vielä parantaakin”, valmentaja Seppo Kankainen sanoo.

 

Sortavalaissyntyinen Maija Kallio, 75, sai kiinnostuksen hevosiin verenperintönä. Nuorempana hän laittoi pystyyn Kiviniemen tallin, jossa moni joensuulainen ja lähikuntalainen aloitti ratsastusharrastuksen.

”Jos ajatellaan, että oli kymmenen hevosta, niin varmaan puolet oli ex-ravureita. Eihän se meidänkään tekemisen taito siihen aikaan ollut kovin korkealla, mutta hevosilta riitti, että ne menivät eteenpäin. Laukannosto oli tärkein. Riitti, kun se saatiin onnistumaan”, Kallio muistelee alkuvaiheita.

Entiset ravurit ratsastettiin helppo-C:n tasolle, mutta joukosta putkahteli myös helmiä.

”Esimerkiksi Jukka Martikaisen ensimmäinen hevonen taisi olla meiltä ostettu ruuna Lautamies. Ja siitä varmaan Jukkakin alkoi kilpailemisen. Lautamies oli minun mittapuuni mukaan laiska ruuna, mutta koulukiemurat se osasi.”

Vuonna 2006 toiminta siirtyi Jyrkilän tilalle ja nimi vaihtui Joensuun Ratsastusopistoksi. Päävastuussa nykytoiminnasta on Maijan tytär Reetta Kallio-Ratilainen.

Hevosurheilun perjantainumeron ratsastusliitteessä vieraillaan joensuulaistallilla. Artikkelissa pohditaan mm. miksi tietyille alueille on vaikea saada tallihenkilökuntaa.

Hevosurheilu palvelee sekä digi- että printtiversiona.