Konkarivalmentaja Pertti Puikkonen, 65, tekee töitä tuttu hymy suupielessä, vaikka koronavirus on hiljentänyt Suomen raviradat.

Puikkonen kuuluu siihen joukkoon, jotka ohjastajana ovat pystyneet ajamaan vähintään yhden voiton joka vuosi 1970-luvulta lähtien. Viime vuonnakin ylittyi 10 täysosumaa siitä huolimatta, että hän kärvisteli kilvanajosta sivussa neljä kuukautta oltuaan osallisena kesän Forssan-rytäkässä hevosten törmättyä lämmittelyajossa.

Näinä viikkoina ravijännärit seuraavat Ruotsin raveja. Puikkonen allekirjoittaa väitteen, että kaipuu nähdä juoksevia hevosia on kova.

”Kyllä se totta on. Kun itselläkin taukoja on ollut, niin kämmenpohja alkaa kutisemaan, että milloinhan sitä päästäisi päästämään”, Puikkonen luonnehtii ja jatkaa oman kroppansa toipumisesta. ”Olen seurannoissa käynyt ja kaikki näyttäisi hyvältä. Jos terveyttä noin muuten riittää, kyllä me vielä noustaan.”

Ajajana Puikkonen onnistui täysosuman veroisesti tänä vuonna heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä, kun  Naputus toi voiton Toto64:ssä 1. tammikuuta.

Hevosia alati treenaava Puikkonen on välttynyt koronavirukselta. Vermon valmentajana hän on nähnyt pääradan hiljentymisen.

”Täällä mä töissä olen”, Puikkonen sanoo Vermosta päivää aiemmin. ”Kotona ja tallilla tulee käytyä, ei tässä sen ihmeempää.”

”Treenarit ja tytöt täällä käyvät hevosia treenaamassa. Mutta (valjastus-)katokset ovat hiljaisia, ei täällä muita ihmisiä käy. Yleisnäkymä on aika rauhallinen.”

Koronaviruksen käytännössä suljettua Suomen, vaikutus on näkynyt myös pääkaupunkiseudulla. Vermon valmennusmaastoissa Puikkonen on todennut ihmisten pitävän etäisyyttä toisiinsa.

”Meillä on tässä Vermossa hyvä lenkki tässä mäen päällä. Kävelijöitä on kauheasti, mäki täynnä ihmisiä, mutta kyllä he pitävät eron toiseen. Ja frisbeegolfin pelaajia on paljon.”

Puikkonen arvioi kansalaisten yleisilmeen positiiviseksi.

”Ihmiset ovat iloisia. Kun hevosella ajaa, ne katselevat ja kun morjestaa, he nostelevat kättä. Nyt on sellainen tilanne, että jokaisen pitää nostattaa sitä omaa pelkoa, että voi morjestella ihmisiä.”

Kun Puikkonen treenaa hevosiaan harjoituslenkillä, älypuhelimet napsivat kuvia vilkkaasti.

”Eläimen nähdessään ihmiset ottavat kuvia. Meilläkin kun tuo Vispaus on liinakko, niin herranjestas, kun ihmiset ottaa siitä kuvia mäellä koko ajan, kun me ajetaan. Naiset huutelevat sieltä, että kyllä on kauniita hevosia. Mä huusin kahdelle naiselle, että mitäs sanot kuskista. Huusivat takaisin, että yhtä komea”, Puikkonen nauraa. ”Vähän huumoria sekaan.”

Kun väki viettää aikaa omissa oloissaan ydinperheiden kesken, osa suomalaisista kallistuu melankoliaan, osa ottaa tilanteen huumorin kautta. Puikkonen ottaa tilanteen vakavasti, mutta kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon.

”Kyllä mä koitan pitää huumoria yllä. Olen elämäni ollut sellainen. Aika syvistä vesistä olen tähän elämään noussut ja on ollut paljon vastoinkäymisiä”, Pete luonnehtii. ”Mutta kun ihmisellä kestää mukava huumori, se pitää ihmisen ja ympärillä olevat ihmisetkin iloisena.”

Puikkosen sydän sykkii hevosille ja kokemus niiden kanssa on pitkä. Hän muistaa tarinan lapsuudestaan.

”7-vuotiaana valjastin vanhemmilta salaa Arpa-ruunan ja ajoin naapuriin. Vanhemmat olivat nukkumassa. Sitä ei meinannut väki uskoa, että olin käynyt ajamassa, mutta minua muutaman vuoden vanhempi naapurin tyttö Raili otti siitä kuvan todisteeksi. Minulla on se kuva tallessa”, Pete hymyilee.

Lapsuudesta muistuu myös mieleen myös hetki, joka kohtasi kansakunnan viruksen voimalla. Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn salamurha vuonna 1963.

”Opettaja tuli meidän luokkaan ja sanoi, että maailman johtavan valtion johtaja Kennedy on ammuttu. Vietettiin luokassa hiljainen hetki.”

Muuten Puikkonen kokee koronaviruksen aiheuttaman tilanteen erikoislaatuiseksi.

”Kyllä tämä on aivan poikkeuksellista, en ole tällaista eläissäni kokenut. Mutta kun olen käynyt hevosia tuossa mäellä ajamassa, olen huudellut siellä ihmisille, että kyllä me tästä selvitään. Ihmiset näyttävät minulle peukkua, että näin on.”

Lisätty Puikkosen muisteloita ke klo 9:00.