Porvoon kalmistosta paljastui hevosvastine jäämies Ötzille
Suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimushanke sai viime syksynä vihiä Porvoosta löytyneestä hevoskalmistosta, jonka tutkimustuloksista osa on nyt valmistunut. Tutkijatohtori Karin Hemmann Helsingin yliopistosta kertoo olevansa ällistynyt analyysien tuloksesta ja uskoo hevospuolelta löytyneen vastineen jäämies Ötzille.
”Porvoosta löydetyt luut ovat olleet Ruotsissa radiohiiliajoituksessa, osa on vieläkin. Saatujen tulosten perusteella olemme löytäneet varhaisen hevosrodun, jollaisen olemassaolosta emme aiemmin ole tienneet. Siinä voi olla puuttuva lenkki suomenhevosrodun alkuperään”, Hemmann kertoo.
Porvoon hevoskalmisto paljastui sattumalta arkeologisen inventoinnin yhteydessä. Saman inventoinnin yhteydessä lähellä sijaitsevasta suohaudasta löytyi ikivanhaksi arvioidun hevosen jäänteet, jotka olivat yllättävän hyvin säilyneet. Sitä voi verrata kivikaudelta saakka säilyneeseen jäämies Ötziin, joka on maailman tutkituin vainaja.
Porvoon kalmiston löydöksestä saattaa tulla hevosmaailman tutkituin.
”Löydetty muumio on ristitty Ötzin mukaan Hörziksi”, Hemmann sanoo.
”Hörz on erittäin hyvin säilynyt. Myös sen erikoiset, pitkät korvat ovat tallella. Löytö on niin sensaatiomainen, ettemme halunneet kertoa siitä julkisesti vielä suohaudankaivuun yhteydessä syksyllä”, hän jatkaa.
Radiohiiliajoitus antaa viitteitä siitä, että Hörz olisi elänyt 4 000−3 600 eaa tienoilla. Tätä oletusta tukevat myös samalta Sannaisten seudulta paljastuneet kalliomaalauslöydökset, joissa pitkäkorvaiset hevoset juoksevat pakoon keihäänkärjin varustettuja ihmisiä.
Nykysuomenhevosesta Hörz vaikuttaisi eroavan myös kooltaan. Säkäkorkeus on pieni, ainoastaan 70 senttiä. Erikoisen pitkät korvat viittaavat tutkijan mukaan siihen, että sen linja on jossain vaiheessa risteytynyt Conikulus-sukuisten nisäkkäiden kanssa.
Conikulus-sukuiset nisäkkäät olivat rautiaan värisiä kesäisin, mutta pakoeläiminä ne vaihtoivat talvisin karvoituksensa suojaväriin eli valkoisiksi. Niiden tiedetään paritelleen erittäin aktiivisesti etenkin pääsiäisaikaan, eivätkä ne olleet kovinkaan tarkkoja partnereistaan. Ehkä tämän vuoksi niiltä näyttäisi puuttuvan ravivarmuutta säätelevä geenimutaatio DMRT3, jota taas tavataan suomenhevosessa.
”Meillä on tarkoituksena vielä selvittää, onko Hörzillä mahdollisesti sprinttigeeni (MSTN). Se on paljon mahdollista”, Hemmann toteaa.
Hemmannin johtamalla valtakunnallisella tutkimuksella selvitetään, millainen oli varhainen suomenhevonen, mistä se on peräisin ja miten sen eri ominaisuudet ovat periytyneet.
Tähän mennessä tutkimusryhmä on etsinyt Murron, Rymyn, Valokkaan, Sopusoinnun ja Kirpun jäänteitä tutkimusaineistoksi. Hörz on ehdottomasti läpimurto.
”Olemme neljän vuoden ajan myös keränneet yksityisillä henkilöillä ja hevosyhdistyksillä olevia bioaineistoja. Kokoon on kertynyt useita satoja jouhi-, hammas-, talja- ja luunäytettä. Nyt laajennamme näytepyyntöjämme hevosten korviin.”
Hemmann on jo aiemmin pyytänyt Porvoon hevoskalmistosta tietäviä henkilöitä ilmoittamaan, mikäli heillä on olemassa kalmistoon liittyviä kertomuksia.
Eräs ravisukuisten hevosten omistaja lähestyi Hemmannia tiedoillaan, mutta haluaa pysyä artikkelissa nimettömänä.
”Uskon, että tallissani on ollut ainakin kaksi Conikulus-sukuun kuuluvaa hevosta. Ensimmäinen jätettiin ihan pihankoristeeksi, kun ei sitä tohtinut minnekään näytille viedä. Siitä tuli mukava kaveri varsoille, mutta aina ne roikkuivat sen korvissa kiinni”, hevosmies muistelee 80-luvun lopun kasvattiaan.
Toisen, 90-luvulla syntyneen hevosen kanssa sattui tapaus, joka on näihin päiviin saakka säilynyt salassa suomalaisilta ravipiireiltä.
”Voitimme kerran Vermossa V5-lähdön maalikameran kuvan tarkastelun jälkeen, vaikka oikeasti olimme tulleet toiseksi. Hevosen korvat olivat huppujen alla, mutta juuri ennen maalilinjaa se vetäisi ne itse esiin ja työnsi toisen hevosen edelle.”
Koska hevosenomistaja sai tästä 10 000 markan arvoisen ykköspalkinnon hyödyn, hän ei kerro, mistä lähdöstä ja hevosesta on kyse.
”Saattaisi joku sen aikainen pelaajakin ottaa yhteyttä, niin en tällaisina someraivon aikoina halua julkisuutta.”
Poikkeuksellisen tarinasta tekee se, että kyseessä on lämminverikasvattaja. Näin ollen teoria siitä, että suomenhevoseen on jossain vaiheessa päässyt sujahtamaan tilkka lämminveriverta, saa tästä vahvistusta.
Myös eräs nimettömänä pysyttelevä esteratsastaja avautui tutkijalle kokemuksistaan.
”Ratsastan suomenhevosellani kansallisia luokkia. Sillä on kyllä suhteellisen pitkät korvat muutenkin, mutta aina, kun lähestyn estettä huonosta kulmasta, näyttäisi kuin korvat pitenisivät entisestään, ja tunnen poskillani ikään kuin avokämmenen läimäytyksen. Tähän asti olen ajatellut, että minulla on vain liikaa suorituspaineita.”
Myös Suomen Hevosurheilu-lehti Oy aikoo uudistaa kustantamansa julkaisun nimeksi Hörzurheilu. Nimenvaihdosta käsitellään hallituskokouksessa ensi viikolla.
Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto SHKL vaihtuu sekin Hörzenomistajien keskusliitoksi. Taustalla on muumiolöydön lisäksi käytännön syy.
”Olemme saaneet selville, että SHKL on jo varattu Suomen helluntaikuurojen yhdistykselle. Emme siitä syystä esimerkiksi saaneet itsellemme domainia shkl.fi”, liiton toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa viestittää.
”Hörz-muumio toimi nimenvaihdoksellemme hyvänä vauhdittajana”, Nummenmaa kiittää.
Hevoskalmisto Sannaisissa kiinnostaa Hörzin löytymisen myötä paitsi hevosalan toimijoita, myös tutkijoita vielä aiempaa enemmän. Kaivauksia jatketaan heti, kun lumet ovat sulaneet.
”Näyttää siltä, että Porvoossa on elänyt tietyllä alueella aivan erityinen hevoskanta. On täysin mahdollista, että suomenhevonen on lähtenyt leviämään muualle juuri sieltä”, Karin Hemmann paaluttaa.
