Susanna Packalén ylsi miljoonakerhoon Ravuri Oy:n kaupoilla

Tänään julkaistuista verotiedoista ilmenee, että muun muassa Stonecapes Queilan, Kiikku´s Lordin ja Zeus Kempin omistajana tutuksi tulleen Susanna Packalénin ansiot viime vuonna olivat 1 678 930 euroa.

Packalén myi viime syyskuussa kehitysvammaisten asumispalveluita ja päivätoimintaa tuottavan Ravuri Oy:n Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:lle.

Yhtiöllä on yhteensä 24 asukaspaikkaa.

Hollolassa sijaitsevan Mehiläinen Omakoti Ravuri Oy:n toiminta on eläinpainotteista. Kiikun tallilla on ravihevosia, poneja ja muita eläimiä. Asiakkaiden on mahdollista ratsastaa hevosella tai ajaa ponilla, ja tallilla tapahtuvan toiminnan katsotaan tukevan asiakkaiden osallisuutta sekä mahdollistavan onnistumisen kokemuksia.

”Viime vuosi oli ainutkertainen, ei toista vuotta tässä elämässä tule. Hirveät lainat oli päällä, ja ne sain maksettua. Ei se niin yksi yhteen ole, että tuon rahasumman olisi saanut käteen”, Susanna Packalén summaa.

Hän naureskelee sijoittaneensa elämässään niin paljon rahaa hevosiin, ettei yrityskauppa kata sitä kaikkea.

”Hevoskulut ovat ihan järkyttävät. Suoraan sanottuna sata tonnia pitäisi ainakin tienata vuodessa, että tulisi plus miinus nolla. Intohimohommaahan tämä on.”

Packalén alkoi 2000-luvun alkupuolella laajentaa isänsä perustaman Ravuri Oy:n toimintaa sosiaalipuolelle.

”On ollut kiva yhdistää hevoset sosiaalityöhön, ja se juttu jatkuu Mehiläisen kautta. Yritän rakentaa tätä niin, että saisi Mehiläisen enemmän mukaan raviurheiluun”, hän kertoo.

Tällä hetkellä Susanna Packalénilla on noin omistuksessaan parikymmentä hevosta, joko kokonaan tai erilaisina osuuksina.

”Pari aika hyvää lämpöistä varsaa on kasvamassa Maharajahista ja Timokosta, mutta tämmöistähän tää on, ei niistä ikinä etukäteen tiedä.”

Yrityskaupat eivät ole taanneet Packalenille aivan vapaaherrattaren elämää.

”Menenhän minä aina auttamaan, kun on tarve. Mutta se, etten ole enää vastuussa, on aika iso asia. Yrityksen laajentamisen jälkeen oli aika rankkaa. Tänään esimerkiksi läksin Christan (Packalén) apuna ajamaan hevosia, ja ennen oli paniikki, kun aloin katsoa puhelinta ja tulleita puheluita lenkin jälkeen. Nyt pääsee aika rauhassa olemaan.”