Tarmo Tiaisen tallin tähti on kotona oikein sopuisa
Petäjävedellä asuva Tarmo Tiainen on ollut koko elämänsä ajan tekemisissä hevosten kanssa, ja lähes kaikki valmennettavat ovat pärjänneet radalla. Tallin parhaan kohdalla hän on kylläkin enemmän hoitajan roolissa.
”Tosi hieno hevonen, ei siitä voi paremmaksi tulla”, hän luonnehtii tallissaan asuvaa Polaraa, jonka omistavat hänen poikansa Janne Tiainen ja valmentaja Antti Tupamäki.
Kontrasti kymmenvuotiaan ruunan käyttäytymiseen kilpailutilanteessa ja etenkin voittajaseremonioissa on siten melkoinen. Tarmo Tiainen, 64, tuntee molemmat puolet, sillä hän on huolehtinut Polaran päivittäisestä hyvinvoinnista siitä lähtien, kun ruuna vaihtoi omistajaa reilut viisi vuotta sitten.
”Niillä oli aiemmin sellainen oikein miellyttävä hevonen Viesker-Siru. Minun teki hirveästi mieli ostaa sitä, mutta meillä oli lehmä- ja hiehopuolta aika paljon ja emäntä sanoi, että et sitten varmasti osta. Mieli teki kovasti ja ajattelin, että eiköhän tähän joku ratkaisu löydy. Sitten heräsi sellainen ajatus, että sanonkin Antille, että osta Jannen kanssa se hevonen. Sanoin, että kyllä sen meille voi tuoda, ei emäntä siitä ole pahoillaan, jos poika ostaa sun kanssa sen hevosen. Siitä lähti Jannen hevosmiesura liikkeelle.”
”Muistaakseni olisiko se pojille juossut vajaat kymmenen starttia ja kai neljä voitti niistä. Sitten pojat meni Helsinkiin, ja ilmeisesti siellä tuli niin kova hevosenostaja, että osti sen sillä reissulla.”
”Polara tuli, kun pojat etsivät hevosta vähän aikaa. Risto (Tupamäki) osti sen Killeriltä, mutta jotenkin siinä oli sellainen tilanne, että hevosia oli jo niin paljon ja sitten oliko se sukupolvenvaihdos tehty eikä Risto voinut oikein pitää sitä kotona. Toi sen suoraan raveista meille. Se oli täällä 2-3 päivää, ja sitten pojat osti sen Ristolta.”
Antti Tupamäki vastaa Polaran valmentamisesta, mutta kun hänellä on vastuullaan reilun kymmenen kilometrin päässä oma tilansa, treenaaminen suoritetaan illalla.
”Melkein otsalamppuvalossa treenattu hevonen”, Tiainen naurahtaa. ”Antin kanssa treenataan. Minä ajan jotain omaa hevosta ja Antti ajaa sitä.”
Janne Tiainen on usein mukana kilpailureissuilla, mutta allergiansa vuoksi hän ei voi mennä kovin lähelle eläimiä. Työnjatkajaa ei siten myöskään ole, ja lypsykarjapuoli lopetettiin tilalla viime syksynä. Sitä kautta Tarmo Tiaiselle on jäänyt enemmän aikaa hevosille, joita on kertynyt kylläkin hiljalleen jo sitä ennenkin.
Hevoset ovat olleet pääasiassa omia kasvatteja, mutta viime syksynä taloon tuli 7-vuotias tamma Lentävä Rols. Sillä oli takana viisi kilpailua, joissa paras saavutus oli viimeisimmässä irronnut kolmossija.
Palattuaan radalle Tiaisen käsissä Turon Innon tytär nappasi kolmella yrittämällä kaksi toista sijaa. Tämä kausi alkoi laukan sävyttämällä nelosella, mutta sen jälkeen tahti on ollut huimaa, kun seitsemästä startista viisi päättyi voittoon ja muut kakkossijoihin. Alkuvuoden rahallinen potti oli 7000 euroa.
”Seurasin sitä raveissa. Pisti silmään, että miellyttävän ja hyvän näköinen ravi ja sitten yllättävän nopea lähtemään niihin nollasarjoihin, mutta vähän oli miinusta, kun tuntui, että se ei jaksa puristaa ihan loppuun asti.”
”Tupamäen Antti soitti yksi pyhäilta, kun oli tulossa Killerin päiväraveista kotiin, että omistaja oli sanonut siinä radalla yhtä aikaa lämmittäessä, että tässä olisi myytävänä hevonen. Antti oli pesupaikalla käynyt katsomassa ja totesi, että hän ei ole raveissa koskaan niin lihavaa hevosta nähnyt. Sitten soitin omistajalle ja menin yhtenä aamuna katsomaan, ja me päästiin siitä kauppaan. Oli hyvä hevonen jo ostaessa, mutta kun saatiin laihtumaan se, niin näyttää, että jakso on tullut sitä kautta. Nyt ainakin vaikuttaa tosi mukavalta ja hienolta hevoselta. Antti aika korkealle jaksaa sitä kehua, eikä se ihan kaikkia hevosia kehu.”
Kahtena edellisenä vuotena voittoja on napsinut Tuuren Lento, jonka tauko jatkuu nykyisestä tilanteesta johtuen.
”Sillä olisi varmaan muuten ajettu näihin aikoihin kilpaa”, Tiainen sanoo. ”Kyllä mulla on ihan mukavat odotukset siitä. Sille jäi niin paljon käyttämätöntä vauhtia syksystä, että uskoisin, että se osaa kehittyä vielä muutamia sekunteja.”
Seitsenvuotiaaksi kääntynyt Tuuren Lento meni viime vuonna voittojuoksussa 2100 metriä aikaan 25,6a. Se on Tiaisen oma kasvatti ja emänsä Vietelin Tähden toiseksi viimeinen jälkeläinen.
Vuosituhannen vaihteessa Erkki Palva-aholta varsana hankittu Vietelin Tähti on Tiaisen nykyisen menestyksen kulmakivi, sillä sen kymmeneen jälkeläiseen mahtuu kolmen tähtijuoksijan ohella kolme valiota.
”Turolainen tamma, jonka emä oli kuningatarkilpailussa ollut Vieteli. Kimmoke tuli, kun Tupamäen Risto sanoi, ettei hän ollut siihen mennessä niin lahjakkaalla hevosella ajanut kuin se Vieteli.”
”Sillä itselläänkin olisi ollut lahjoja, mutta meillä oli isot navetta- ja rakennustyömaat, ja jäi sen laittaminen. Astutin sen, ja sitten kun se tuli hyvin kantavaksi, niin astutin vaan sitä järestään.”
Tuuren Lennon lisäksi myös vuotta nuorempi Ruopas on mennyt niin hyvin, että valiorajan alittaminen lienee vain ajan kysymys. Ruopas jäi lähelle, kun samalla paikkakunnalla asuva Keijo Ahonen omistaa ja Antti Tupamäki valmentaa sitä.
”Onhan meillä Antin kanssa muutamia yhteisiäkin hevosia”, Tiainen huomauttaa. ”Landen Reino on täällä. Kaksi on Tupamäessä, Sipras ja 3-vuotias Kömin Niko.
Tarmo Tiaisen oma hevosharrastus juontaa lapsuuteen. Maalaistalossa on ollut aina hevosia. Aikanaan ne olivat tilan töitä varten, mutta ravikärpänen oli puraissut nuoreen mieheen jo ennen ensimmäistä omaa ravuria.
”Tuli ihan nuorena käytyä jääraveissa katsomassa hevosia. Kun olin sellainen 14-15:n vanha, isä osti työhevosen nimeltä Eri-Rusko. Sitten vaikutti, että sehän voi juostakin jopa, ja sitten kiinnostus tuli siihen. Aloin sen aikaisilla taidoilla treenaamaan, ja ajoin ohjastajakortinkin ja ajoin sillä kilpaa. Oli menestystäkin, kun ensimmäinen startti oli toinen ja toinen startti päättyi voittoon.”
”Olisiko sillä joku 20-30 starttia ajettua. Sen jälkeen oli pitkä harppaus, ennen kuin tuli seuraava vastaava hevonen, millä kilpailtiin. Sitä ajoi jo ja samoin sen jälkeen ajoi melkein aina Tupamäen Risto. Hän oli ihan parhaita kavereita koko elämän ajan. Sitä kautta tuli käytyä paljon Riston mukana raveissa, vaikka ei ollut omiakaan hevosia.”
