Tunnistusoikeudenkäynnin loppulausunnot kuultu

Torstai-iltapäivällä päästiin tunnistusoikeudenkäynnissä loppulausuntoihin. Puheenvuorot olivat paria astetta värikkäämpiä kuin aiemmin kuullut, mutta punainen lanka oli sama kuin aiempina käsittelypäivinä.

Aamupäivällä todistajanaitoon marssitettiin 4 hevosjalostusliittojen entistä tai nykyistä työntekijää, Etelä-Suomen hevosjalostusliiton silloinen toiminnanjohtaja, tunnistaja Hannu Rantala ja tämän esimies, liiton puheenjohtaja Antti Karhila, sekä tunnistajat Sonja Skogberg ja Hannu Alakorpi.  Kuultujen todistajien käsitys näyttää olevan, että tunnistukseen liittyvä säännöstö on ainakin ulkomailla hevosia kasvattavien tahojen tiedossa.

Hannu Rantala kertoi miten tuli menneeksi Korvenojan pyynnöstä Tanskaan vuonna 2013.  "Korvenoja kysyi. Vastasin hänelle, että  tiedämme väärin tekevämme, mutta ollaan sitten kaikki kusessa."

Perusteeksi Tanskan matkaan suostumiselleen hän mainitsi muun muassa, että varsojen kuljettaminen on eläinsuojelullisesti jonkinasteinen ongelma.  Hän kertoi, että silloin, kun varsoja vielä kuljetettiin Euroopasta Suomeen ja tunnistamiset tehtiin Hippoksen sääntöjen mukaan käymällä rekan kanssa kääntymässä laivasatamassa tai Vermossa, varsat olivat reissun jälkeen kuhmuilla ja naarmuilla.  Koska ne olivat alle vuotiaina villejä ja käsittelemättömiä, niitä ei haluttu karkaamisvaaran takia ottaa edes autosta ulos.

Tämän sanottuaan Rantala totesi, että pohjimmiltaan tunnistaminen on toimenpide, joka tehdään, jotta hevospassiin saadaan oikea yksilö, ja että tämä asia jokaisen hänen tunnistamansa varsan kohdalla on toteutunut täysimääräisesti.

Antti Karhila totesi Rantalan lisäksi kertoneen kasvattajien edustajille,  että käytetty menettely "ei ole mikään virallinen käytäntö”.

Skogberg ja Alakorpi ovat myös saaneet pyyntöjä lähteä ulkomaille tunnistamaan, mutta he eivät ole suostuneet sääntöjenvastaiseksi tietämäänsä toimintaan.

Siihen Skogberg ei osannut vastata, mikä varsojen edestakaisen kuljettamisen varsinainen tarkoitus on.  "Jaa-a. Säännöt ovat sääntöjä. Vaikka varsan kannalta onkin tosi huono juttu", hän sanoi.

Kantajatahoa eli väärin tunnistettujen varsojen kasvattajia edustavat asianajajat muistuttivat kumpikin, että riidan kohde, josta on käyty oikeutta, on Suomen Hippoksen menettely. Tuhannen taalan kysymys, eri tavoin esitettynä, oli edelleen "oliko Hippoksella oikeus määrätä sanktiot kasvattajille?"

2000 euron sakot saaneiden, mutta FI-statuksen pitäneiden Tanskan varsojen kasvattajien asialla ollut Esa Puranen luetteli pääkohdat loppulausunnostaan.

Ne ovat seuraavat, jo aiemmin moneen kertaan kuullut.  Suomen Hippoksen kurinpitopäätöstensä pohjana pitämät säännöt ovat sekavia,  syrjiviä ja epäjohdonmukaisia,  säännöistä on tiedotettu puutteellisesti, säännöt eivät juridisesti velvoita hevoskasvattajia,  kurinpitomenettelyssä oli puutteita, sillä kohteita ei kuultu, eikä seuraamus ole Hippoksen omien sääntöjen mukainen eikä tasapuolinen, varsojen kohdalla on toimittu EU:n hevospassiasetuksen ja muiden lakitasoisten säännösten mukaisesti, kasvattajat eivät ole vastuussa tunnistamisprosessin oikeellisuudesta.

Ranskassa etätunnistettujen, nyttemmin FIU-hevosiksi määriteltyjen varsojen kasvattajien asiaa ajanut Antti Linna totesi olevansa Purasen luettelemista pääkohdista samaa mieltä. Hän huomautti myös, että jo se, että asia tuli vahingossa julki alan suurimman lehden eli Hevosurheilun haastattelussa,  todistaa, että ulkomailla tunnistamista on pidetty yleisesti hyväksyttävänä.

Linna sanoi lisäksi moittivansa sitä, että hänen päämiehiään on rangaistu kovimmin (FI-statuksen poisto ja sakot).  Hän arveli tietävänsä syyn toimintatapaan. "Näiden isoimpien kasvattajien hevosten FI-statukseen ei ole uskallettu kajota", Linna suomi. "Täällä on käynyt selväksi, että Hippoksen toimijat halusivat rangaista raivon vallassa, ja kovimmin niitä joita on uskallettu."

Linna väitti, että varsojen Suomeen kuljettamista edellyttävässä tunnistusäännössä on kyseessä "itse urheilun kannalta tuhoisa protektionismi ja kateus". "1980-luvulla Hippoksessa vallalla ollut ryhmittymä on varmaan ajatellut, että ulkomailla kasvattavia täytyy rangaista tai ainakin heidän toimintaansa hankaloittaa, laatiessaan tämän silloiseen agraariyhteiskuntaan liittyvän shikaanisäännön (oikeuden tai viranomaiskoneiston väärinkäyttäminen toiselle haittaa tuottavaan tarkoitukseen),  joka hyvittää pienkasvattajia."

Vastaajan eli Suomen Hippoksen asianajaja Matti Nurmela kuittasi kollegansa Linnan railakkaat lausunnot toteamalla niiden kuulostavan "ravipoliittiselta vaalipuheelta".

Tämän jälkeen Nurmela luetteli sen, minkä myös oli toistanut jo moneen otteeseen käsittelyn aikana.  Pääteema on, että jos haluaa ravikilpailla, sitoutuu Suomen Hippoksen sääntöihin.

"Hippoksen säännöt ovat selkeät. Mutta niitä ei ole noudatettu. On toimitettu vääränsisältöinen asiakirja,  joka on nonsaleerattu sanomalla, että ”sillä ei ole merkitystä mikä paikka siihen merkitään". Näin tehden on törkeästi loukattu jalostusohjesääntöä", Nurmela jatkoi.

Rangaistuksia, joita tosin kutsuu seuraamuksiksi, Nurmela perustelee, että jos kilpailukielto on raviurheilijalle kovin mahdollinen seuraamus, on oltava mahdollista määrätä myös tätä lievempiä seuraamuksia, kuten Hippos teki.

Nurmela katsoi tulleen näytetyksi viimeistään torstain todistajainlausuntojen perusteella, että kantajat olivat tietoisia siitä, että etä- ja ulkomaiden tunnistamisessa toimittiin vastoin sääntöjä. "Kasvattajat olisivat voineet rekisteröidä hevosensa niihin maihin, joissa ne olivat syntyneetkin, mutta he halusivat ne nimenomaan Suomen rekisteriin."

Kasvattajien sääntötuntemusta Nurmela perusteli lisäksi näin: "Jokaisella oli tiedossa tunnistuksen viimeinen mahdollinen päivämäärä, syntymävuoden loppu.  Ja sitten he eivät kuitenkaan tienneet, että missä maassa se tunnistus pitää tehdä?"

Asiassa annetaan tuomio maanantaina 17.6.

Päivitys klo 1.59 Korjattu shikaanisääntöä (synonyymi suluissa).