Simb Chaplin oli Euroopan parhaita ravureita vuonna 2003 syntyneessä ikäluokassaan. Se erehtyi voittamasta ensimmäisen kerran vasta 14. kilpailussaan. Koko uran voittoprosentti on kunnioitettava 52%.

Ruotsissa syntyneenä Simb Chaplin kilpaili paljon Ruotsissa, vaikka valmentautuikin Markku Niemisellä Viialassa. Koelähtö ajettiin Suomessa kaksivuotiaana elokuussa, mutta sen jälkeen hoitaja Elina Virtanen (silloinen Ihamäki) sai lähteä hoidokkinsa kanssa reissuun.

”Eihän se mitään väläytellyt aluksi kotona, vaikka suoritti ihan hyvin. Vasta koelähdön jälkeen todettiin, että onhan tämä oikeasti aika hyvä”, Virtanen muistelee nyt.

Simb Chaplin ja Jorma Kontio Solvallassa marraskuussa 2005. Simb Chaplin oli 2-vuotias. Kuvaaja: Lars Jakobsson

Simb Chaplin oli jo kaksivuotiaana ihan valmis ravuri. Se starttasi viisi kertaa, ja voitti lähdöistä jokaisen. Isoin kaksivuotiskauden voitto tuli Uppfödningsloppetista Jägersrosta lokakuussa 2005.

Kolmevuotiskausi alkoi Suomesta kolmella voitolla. Seppeleajon voiton jälkeen Simb Chaplin ja Elina Virtanen lähtivät jälleen Ruotsiin ja heinäkuussa Norjaan osallistuakseen Ulf Thoresenin muistoajoon Jarlsbergissa.

Ulf Thoresenin muistoajoon liittyy myös Elina Virtasen mieleenpainuvin voittomuisto Simb Chaplinin kanssa.

”Se oli toisi kiva reissu. Jorma Kontio ajoi silloin Simoa. Hän sanoi, että se kilpailu on hänelle hirveän tärkeä, hän on fanittanut aina Ulf Thoresenia, eikä ole vielä ikinä voittanut sitä lähtöä. Mutta nyt hänellä on sauma, ja se olisi hänelle tosi kova juttu”, Virtanen kertaa.

”Simo oli kilpailuissa aina tosi laiska, mutta sille riitti, kun vaan näytti piiskaa, niin se skarppasi. Jomppea sitten vähän murehdututti ennen starttia, että mitenhän tämä meiltä sujuu, kun Norjassa ei saa olla piiskaa mukana. Mutta hyvinhän se sujui, ja Simo voitti. Se kyllä herkisti meidät. Lordi oli juuri vähän ennen voittanut Euroviisut, ja ne laittoi radalla soimaan Hard Rock Hallelujahin, kun me mentiin voittajaesittelyyn. Siellä oli ihan hitosti ihmisiä katsomossa ja ne kaikki hurrasi ja huusi, se meteli oli ihan mahdoton. Vaikka ne oli norjalaisia, niin ne kannusti silti, se oli ihan mahtava kokemus. Että miten ne ottivat vastaan, vaikka Suomesta tullaan ja voitetaan lähtö.”

Simb Chaplin ja Markku Nieminen Seppeleajossa huhtikuussa 2006. Arkistokuva.

Simb Chaplin voitti 13 ensimmäistä starttiaan. Ensimmäinen tappio tuli kolmevuotiskauden viimeisessä kilpailussa, Ruotsin kriteriumissa. Siinä se oli kolmas.

”Kriteriumissa Simo oli kipeänä. Se selvisi vasta startin jälkeen, kun se puhalsi niin paljon. Se jäi kolmanneksi, ja oli ollut nahkea. Sillä oli ihan hirveä kurkunpääntulehdus, mitä ei sitten vaan nähnyt aiemmin. Kun lähdettiin Solvallasta, ajettiin suoraan klinikalle tutkimuksiin”, kertoo Virtanen.

”Kilpahevosena Simo oli erittäin rehellinen. Ensinnäkin se oli tosi rauhallinen, lämmityksen jälkeen se nukkui aina, otti pikku päikkärit ennen starttia, ja oli muutenkin tosi lunki kaveri, ei hätkähtänyt mistään. Se tuli paikasta kuin paikasta. Ennemminhän se oli vahva jyrä kuin mikään pätkänopea, sillä pystyi ajamaan mistä vaan. Se antoi aina kaikkensa, vaikka se oli kipeäkin joskus, niin kuin kriteriumissa.”

Nelivuotiaana Simb Chaplin palasi voittojen tielle, mutta hyvän aloituksen jälkeen tuli hylkyyn johtaneita laukkojakin, muun muassa Elitloppet-viikonvaihteen Nelivuotiseliitissä.

Elina Virtanen ja Simb Chaplin tammikuussa 2020 Hollolassa. Kuvaaja: Johanna Heinonen

Nelivuotiskauden päätähtäin oli Ruotsin derby. Commander Crowe voitti, Simb Chaplin taisteli toiseksi.

”Huonolle ei todellakaan hävitty, mutta se jäi kyllä harmittamaan. Me oltiin oltu karanteenitallissa asumassa karsinnan ja finaalin väli. Kaikki oli mennyt tosi hienosti. Itsehän mä ajoin sillä aina hiitit ja viimeistelyt, ja kaikki oli mennyt oikein putkeen. Finaalia edeltävänä iltanakin ajattelin, että jes, on mennyt ihan nappiin viimeistelyt ja kaikki, hyvillä mielin voidaan huomenna startata. No sitten mä menen finaalipäivänä aamulla talliin, niin Simolla oli kaikki vuohiset aivan poikki. Visva vaan valui niistä. Silloin pääsi itku”, Elina Virtanen muistelee.

”Siinä mä sitten yritin parhaani mukaan notkistaa niitä vuohisia. Make oli jo lähtenyt lentokentälle eikä sitä saanut puhelimella kiinni, että mitä tehdään, että voidaanko me ajaa kilpaa tällä.”

”Ja kun Make pääsi pelipaikalle, niin olikin kiva kertoa ilouutiset. Hän huokasi ja sanoi että ei mitään, minkäs tälle mahtaa. Tottakai häntäkin harmitti se, mutta todettiin, että meidän täytyy vaan pitää hevonen liikkeessä. Jos ne vuohiset jämähtäisi, niin ne olisi paljon kipeämmät, eikä siinä voi starttipäivänä enää mitään taikatemppuja tehdä. Sitten me vaan pidettiin se liikkeessä. Ja silti se oli tosi mahtava kakkonen. Mut harmitti se, että mitä se olisi ollut, jos se olisi oikeasti ollut ihan 100-prosenttinen. Eihän sitä tiedä, olisiko se voittanut, vaikka olisi ollut priima, mutta jäi siitä se pieni jossittelu”, Virtanen pohtii.

Joulukuussa Vincennesissä Simb Chaplin osallistui Criterium Continentaliin, ja oli neljäs.

Viisivuotiaana ori edusti kunniakkaasti sekä Finlandia-ajossa että St.Michel –ajossa sijoittumalla toiseksi. Samana vuonna 2008 Elina Virtanen irtisanoutui Niemiseltä ja vaihtoi alaa.

Vuonna 2009 Simb Chaplin siirtyi valmennukseen Jori Turjalle. Vuotta myöhemmin se palasi vielä takaisin Niemiselle, mutta menestys ei ollut enää entisenlaista, eikä starttejakaan tullut enää monta. Jalkaongelmat päättivät oriin kilpauran vuonna 2011.

Simb Chaplin toimii nykyään Elina ja Emma Virtasen harrasteratsuna. Kuvaaja: Johanna Heinonen

Hevosurheilun perjantainumerossa 24.1. Vielä on virtaa -sarjassa käydään paikan päällä Hollolassa katsastamassa, miten Simb Chaplin viettää hyvin ansaitsemiaan eläkepäiviä entisen hoitajansa ja nykyisen omistajansa Elina Virtasen hoivissa.

Lisää teemasta: Vielä on virtaa