Tästä on kyse

Lannehalvaus on yleisnimitys syndroomalle, joka koostuu syntymekanismiltaan ainakin kolmesta erilaisesta lihassairaudesta.

Lihassairaudet ovat sporadinen lannehalvaus, toistuva rasitusperäinen lannehalvaus, eli RER sekä polysakkaridien kertymäsairaus,  eli PSSM.

Sairauksien kliiniset oireet muistuttavat toisiaan.

Ratsastava lääkäri Olli Tahkokallio uskoo glykogeeniteoriaan hevosruokinnassa. Eli siihen, että hevoselle ei pidä mennä syöttämään liikaa väkirehuja.

Joissakin tilanteissa väkirehuruokinta on jopa urheiluhevosilla viisainta katkaista kokonaan. Hevonen ei Tahkokallion käsityksen mukaan koskaan kärsi väkirehun puutteesta. Sen sijaan se voi kärsiä väkirehun liikasaannista.

Matkaratsastusta SM-tasolla harrastava korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Olli Tahkokallio, 69, perustaa teoriansa sekä lukemaansa että kokemaansa.

Kokemusosio tulee tässä. Tahkokallio oli menossa vuonna 2012 elämänsä ensimmäistä kertaa 120 kilometrin matkaratsastuskilpailuun Jämsänkoskella täysiveriarabitammallaan Alealla (Wadim PL – Engano PL).
Kisapäivä oli lauantaina, maanantaina tallilta soitettiin Tahkokalliolle töihin, että hevonen oli aivan jäykkä, tuskin pystyi edes  liikkumaan. Hevonen sai kipulääkettä, mikä laukaisi krampin, mutta Tahkokalliolle tuli huoli tulevasta kisasta. Pitääkö hevonen jättää pois kisasta, johon oli valmistauduttu treenaamalla paljon, ja ruokkimalla paljon?

”Keskustelin asiasta tuttujen ja luotettavien hevosihmisten kanssa. He arvioivat heti, että hevosella on tila, jota perinteisesti kutsutaan lannehalvaukseksi.”

Tahkokallio lähti hakemaan tietoa internetistä. Sitä löytyi heti. Silmiin osui eläinlääkäri Hannu Kirstinän lisensiaattityö vuodelta 2009, nimeltään Lannehalvaussyndrooma. Suomenkielinen tutkielma löytyy internetistä helposti, heti ensi-googletuksella.

”Luin tekstin hyvin tarkkaan, hain netistä vähän lisääkin tietoa ja pohdin asiaa myös lääkärinä”, Tahkokallio kertoo. ”Mietin kaikkea kuulemaani ja lukemaani ja päättelin, että Alean jäykistelyn on pakko liittyä hiilihydraattehin jollakin lailla.”

Lääkäri Tahkokallio päätteli näin. ”Lihassolu käyttää energianlähteen glykogeeniä. Jos hevonen syö enemmän hiilihydraattia kuin pystyy glykogeeninä varastoimaan, hiilihydraatti varastoituu kudokseen jossakin muussa muodossa. Sellaisessa, mikä häiritsee lihassolun solukalvon kalsiumionikanavan toimintaa.”

Näyttää kirjoitettuna monimutkaiselta, käytännössä se tarkoittaa, että lihas jäykistyy, koska ei toimi kunnolla.

Diagnoosi oli seuraavanlainen. ”Lannehalvauksessa lihassoluja hajoaa. Jopa niin paljon, että se saattaa olla kuolemaksi. Lääkärinä tiedän, että erilaiset sairaudet oireilevat eri lailla eri potilaissa ja myös, että erilaiset sairaalloiset tilat ovat myös eri asteisia. Niitä on lievästä krempasta vaikeisiin patologioihin. Tilanne ei ole joko–tai, vaan oireilulla on iso kirjo. Minun käsitykseni on, että hevoset oireilevat monin tavoin sitä, jos ne saavat ruokinnassaan liikaa hiilihydraatteja.”

Tilannetta koetetaan hevospiireissä korjata sekä etukäteen että jälkikäteen syöttämällä esimerkiksi elektrolyyttejä, e-vitamiinia ja antamalla öljyä.

Tahkokallion idea on, että tilannetta ei päästetä syntymään lainkaan, kun syötetään hevoselle mahdollisimman hiilihydraatitonta ja yksinkertaista ravintoa.

 

Hevosmies Tahkokallio toimi käytännössä näin. ”Hiilihydraatteja on erityisesti väkirehussa, joten poistin ruokinnasta väkirehun kokonaan. Kisapäivää edeltävänä viikkona hevonen söi ainoastaan heinää, suolaa ja vettä.”

Kisapäivä koitti. Oli kuuma, helteinen päivä.

”Olimme ainoa suomalaisratsukko, joka pääsi maaliin. Hevonen oli toki 120 kilometrin jälkeen väsynyt, mutta ei mitään kramppeja, ei reaktioita jalkoihin, eikä kavioihin. Ei minkäännäköisiä turvotuksia missään.”

Tahkokallio huomasi, että jos tallinpitäjä nosti kaura-annosta kourallisesta isommaksi, lihasongelmat palasivat välittömästi.

Tällä hetkellä Alean ruokinta koostuu heinästä, vedestä, suolasta ja litrasta Re-Leve -nimistä erikoisrehua, jossa on melko paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Lihasongelmia ei ole ollut.

Kuivaheinän sokeripitoisuudesta Tahkokallio ei ole huolissaan.

”En edes analysoi heinää, koska olen varma, että analyysitulokset vaihtelevat paljon. Heinä on kuitenkin hevosen luonnollista ravintoa, ja se selviää siitä hyvin. Homma toimii, kun ruokinta pidetään kokonaisuudessaan yksinkertaisena.”