Valmentajan vastuu on tiukka paikka – Ruotsissa valmentajavastuu voi ”periytyä” valmentajalta toiselle
Tiukka valmentajavastuu oli ennenkin esiintynyt dopingrikkomusten käsittelyn yhteydessä. Sillä tarkoitetaan, että viime kädessä valmentaja on aina vastuussa valmentamansa hevosen väärästä lääkitsemisestä ja väärästä käsittelystä yleensä.
Pykälä 6
Antidopingsäännöstön pykälä 6 sanoo Ruotsissa valmentajan vastuusta seuraavaa:
a) Valmentaja on vastuussa tämän säännöstön sisältämien määräysten noudattamisesta.
b) Valmentaja vastaa palkkaamiensa työntekijöiden ja muiden henkilöiden, joiden palveluita hän käyttää kuten eläinlääkärit, kengittäjät ja hevosauton kuljettajat, toiminnasta niiden hevosten kanssa, jotka ovat valmentajan vastuulla.
Varsinaista tiukan valmentajavastuun määritelmää ei Ruotsin säännöistä kuitenkaan löydy.
ST:n kilpailusääntöjä käsittelevässä osiossa valmentaja määritellään henkilöksi, jolla on ST:n hyväksymä valmennuslisenssi (ruotsalainen tai ulkomainen). Vain valmentaja (tai hänen valtuuttamansa henkilö) on oikeutettu ilmoittamaan hevosen kilpailuun.
Vastuun suhteen raskauttavina seikkoina valmentajan toiminnassa pidetään tahallisuutta ja huolimattomuutta. Vaikka kumpaakaan niistä ei voitaisi osoittaa tapahtuneeksi, valmentaja voidaan silti tuomita rangaistukseen.
Vastuu voi "periytyä"
Tapaus Propulsionissa tiukka valmentajavastuu sai uuden ulottuvuuden, kun valmentaja Daniel Redén sai rangaistuksen toimenpiteestä, joka Propulsionille oli tehty edellisellä valmentajalla.
Ruotsissa valmentajavastuu voi siis ”periytyä” valmentajalta toiselle, ja siitä huolimatta, että uusi valmentaja sanoo ettei tiedä, mitä hevoselle on aiemmin tehty. On hämmästyttävää, ettei edes ammattivalmentajien yhdistys puuttunut asiaan mitenkään.
Toinen tiukan valmentajavastuun esimerkki on Hagmyrenin ammattivalmentaja Hanna Forslinin vuonna 2020 saama 10 000 kruunun sakko, kun hänen hevosensa antoi positiivisen dopingnäytteen, joka sisälsi triamsinoloniasetonidia.
Forslin pystyi osoittamaan, että eläinlääkäri on antanut hevoselle Kenacort-T-injektion ja kertonut sen varoajaksi 28 vuorokautta. Forslin ilmoitti hevosen starttiin varoajan mentyä umpeen, ja kilpailupäivänä lääkkeen antamisesta oli kulunut 38 päivää.
ST:n vastuuvaliokunta totesi, ettei rikkomusta ollut tehty tarkoituksella tai huolimattomuudesta. Silti Forslinille mätkäytettiin iso sakko.
Aiheesta kirjoitettu paljon Ruotsissa
Sulkysportin nykyinen ja Travrondenin entinen päätoimittaja Claes Freidenvall on kirjoittanut paljon valmentajavastuusta ja keskusjärjestö ST:n vastuunottamisesta ja vastuun väistämisestä.
Freidenvall oli erittäin huolestunut vastuun vierittämisestä valmentajalle Propulsionin tapauksessa. Etenkin kun asian käsittelyssä kävi ilmi, että hermoleikkausta koskenut potilaskertomus oli toimitettu keskusjärjestölle, jota silloin kutsuttiin STC:ksi. Silti STC antoi Propulsionille kilpailuoikeuden.
Freidenvall kertoi tapauksesta Norjassa vuodelta 2011. Öystein Tjomslandin valmennukseen oli tullut USA:sta ori Gladmeister, joka ehti juosta häneltä neljä starttiakin. Norjan keskusjärjestön antidopingosaston tekemässä tallitarkastuksessa hevoselta otettiin jouhinäyte, josta löytyi jälkiä anabolisista steroideista.
Tutkinta tuli siihen tulokseen, että hevonen oli saanut steroidit jo kotimaassaan Amerikassa. DNT:n hallitus vapautti Tjomslandin rangaistuksesta ja sakosta.
Tällaista päätöstä Freidenvall toivoi Propulsion-jutussa vuonna 2021. Redén oli sentään otattanut dopingnäytteen Propulsionista sen saavuttua Ruotsiin.
KOMMENTTI:
Doping on se taikasana, jonka ansiosta hevosurheilu pomppaa yleismedian otsikoihin. Paitsi, että sitä julkisuutta ei kukaan ravi-ihminen halua.
Suomessa on pyritty erottamaan toisistaan doping ja lääkeaine- tai varoaikarikkomukset. Suuri enemmistö tapauksista kuuluu jälkimmäisiin. Kiellettyjä aineita on löytynyt Suomessa pari kertaa 2000-luvulla.
Laboratorioteknologia on niin kehittynyttä, että näytteistä analysoidaan vain määritelty osa sisällöstä.
Markku Niemisen ja Suomen Hippoksen välillä käytiin oikeuskäsittely valmentajavastuusta. Niemisen tapauksessa kyseessä oli lääkejäämäpitoisuus, jolla ei ollut vaikutusta hevosen suorituskykyyn.
Silti asia uutisoitiin dopingkärynä ja Niemisen saama rangaistus dopingtuomiona Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Myöhemmin kaikissa näissä maissa on kirjoitettu, kuinka merkittävää raviurheilulle on saada siviilioikeuden päätös valmentajavastuuta koskien. Siinä yhteydessä mainittiin lääkejäämän pieni pitoisuus ja kontaminaation mahdollisuus.
Samanlaista asiaa käsitellään parhaillaan Tanskassa, jossa kohteena on huippukautta tekevä valmentaja Bo Westergaard. Hänen hevosestaan löytyi rauhoitejäämä huhtikuun lopussa.
Westergaard pystyi osoittamaan, ettei kyseiselle hevoselle ollut annettu rauhoitetta, mutta sitä oli tallissa käytetty, joten kontaminaatioon oli mahdollisuus. Tutkimukset jatkuivat lokakuulle asti. Nyt asia on annettu skandinaavisen dopingkomitean NEMAC:in käsittelyyn.
Westergaardin taustalla on lääkeainekärhämä Norjassa vuonna 2015.
Silloin hänen talliinsa tehdyssä tarkastuksessa neljän hevosen näytteistä löytyi DMSO:ta, jolla oli huuhdeltu niiden kurkkua.
Westergaard sai dopingista kahden vuoden kilpailu- ja valmennuskiellon sekä porttikiellon norjalaisille raviradoille vuonna 2016.