Anna-Julia ja Jorma Kontio lajien parhaat – ensi kertaa palkittiin isä ja tytär
Urheilutoimittajien äänestys on puhunut, ratsastuksessa lajin parhaana palkittiin Anna Julia Kontio ja raviurheilussa Jorma Kontio. Kontiot on ensimmäinen palkittu isä-tytär-yhdistelmä lajien parhaissa.
Koskaan aiemmin ei Lajien parhaiden listaukseen ole noussut isä ja tytär, kertoi Urheilutoimittajain Liiton verkkosivut keskiviikkona aamupäivällä. Aiemmin kyseisellä palkittujen listalla ei ole nähty myöskään isä-poika, äiti-tytär tai äiti-poika –kombinaatioita, vaikka lajien parhaita on palkittu vuodesta 1946 lähtien.
”Onhan tämä kaunista. Hakematta tässä tulee mieleen se tilaisuus parin vuoden takaa Urheilugaalassa, kun Anna-Julia ojensi palkinnon Jompelle Suomen urheilun lähettiläänä. Se on merkittävä huomionosoitus eikä sitä ole ennen Jomppea saanut kuin Mika Häkkinen”, Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -valiokunnan puheenjohtaja Kari Linna sanoo. ”Valinnoissa paino on kansainvälisissä ja avoimen tason menestyksessä.”
Jorma Kontio on valittu Vuoden raviurheilijaksi ennätykselliset 26 kertaa. Viime vuonna hän ajoi ST:n tilaston mukaan 236 voittoa ja palkintorahoja 31,9 miljoonaa kruunua. Voittojen määrässä hän sijoittui Ruotsin ajajaliigassa toiseksi Ulf Olssonin jälkeen. Saavutuksiin kuului muun muassa UET GP:n voitto Villiamilla ja ykkössija Hachiko de Veluwella Suuressa Suomalaisessa Derbyssä.
Anna-Julia Kontio palasi talvella 2017-2018 takaisin esteratsastuksen korkeimmalle viiden tähden tasolle hevosella Lorenzo. Kesällä hän sai käyttöönsä Jordanian prinsessa Hayan omistamat ratsut, otti maailmancupin pisteitä kahdessa osakilpailussa ja päätti kautensa voittamalla neljän tähden GP-kilpailun Ranskassa.
Tällä viikolla eletään todellista palkintosateen viikkoa, sillä lauantaina Seinäjoella juhlitaan Ravigaalan merkeissä.
Vuoden urheilijan nimi monien muiden palkittavien tavoin selviää jo torstaina Urheilugaalassa Hartwall Arenassa. Vuoden urheilija nimetään maassamme jo 72. kertaa.
Päivitetty 16.1. klo 11.06, lisätty Kari Linnan kommentit.
