Autolähtöjen paras lähtöpaikka on monelle yllätys (VAIN KIRJAUTUNEILLE)

Mikä on kirjautumiseen käytettävä Hevosurheilu-tunnus?.Lähtöradan arvonnalla on iso merkitys ravikilpailun voittamisessa. Rata viisi on paras ja rata 12 heikoin paikka, kun tarkastellaan kymmenien tuhansien lähtöjen aineistoa. Ravikilpailuissa voittoon vaikuttavia muuttujia on paljon. Kaikkien niiden analysointi etukäteen on mahdotonta, mutta lähtöradan vaikutuksesta on niin paljon dataa, että sen perusteella viitosen voidaan sanoa oleva paras.”Asiaa voidaan lähestyä monella tavalla, mutta kun tarkastellaan kaikkia Suomessa ajettuja autolähtöjä, joihin on osallistunut 12 hevosta, viitonen on paras. Otos on niin valtava, että sen tulos on tilastollisesti merkittävä”, Hippoksen tietohallintopäällikkö Jukka Niskanen kertoo.Niskanen on pohtinut ratojen merkitystä myös totopelaamisen näkökulmasta. ”Kun tarkastellaan sitä, mikä rata palautta parhaiten, vastaus on rata viisi. Olen tätä joskus hupimielessä testannut lyömällä kolme kuukautta kympin voittajaa aina numerolle 5 kaikissa Suomen autolähdöissä. Palautus oli voitollinen. Aika uskomatontahan se on.”Mikään seinävarma rikastumisen instrumentti viitosen pelaaminen ei silti ole. Palautus Niskasen testissä jäi vain hienokseltaan voitolliseksi. Lisäksi tulee muistaa, että vaikka isosta aineistosta puhutaankin, tilasto ei ennusta tulevaa, vaan kertoo menneestä. ”Omiin peleihin tieto vaikuttaa niin, että vitonen painottuu tilanteessa, jossa on kaksi tasavahvaa hevosta.” Viitosta ei yleisesti pidetä erityisen hyvänä lähtöpaikkana, mutta joidenkin tiedossa se on ollut pitkään. ”Viitonen toimii monessa eri tilanteessa. Siitä saa aina melko hyvät asemat. Jos on nopein avaaja, siitä saa nakata keulaan. Auto lähtee tasaisimmin siitä, kun lähtöauton siivet liikkuvat muilla radoilla. Paikka imaisee. Ellet halua keulaan, viitoselta pääsee usein hyvään paikkaan parijonossa”, Niskanen analysoi.Radalta viisi on siis hyvin tilannetta lukevalle kuskilla eniten vaihtoehtoja juoksunkulun skenaarioissa.Jos hevoset ja kuskit olisivat täysin tasaväkisiä ja yhtä nopeita avaajia, rata yksi olisi paras. Teoreettisessa täydellisessä tasaväkisyyden tilanteessa lyhyin matka ratkaisisi. ”Suurkilpailuvalinnoissa otetaan usein kakkonen, ykkönen, kolmonen, nelonen ja ysi. Viitosen pääsee valitsemaan vielä kuudentena, vaikka se on niin hyvä. Toki jos on viisi yhtä hyvää hevosta samoilla ominaisuuksilla eturivissä, paremmuus menee numerojärjestyksessä. Ykköseltä saa pidettyä keulat ja kakkonen pääsee lähimmäksi. Mutta kun hevoset arvotaan radoille satunnaisesti, pitkässä juoksussa viitonen on paras rata”, Niskanen havainnollistaa.Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä lähempänä hevoset ovat toisiaan ominaisuuksiltaan, joten viitosradan merkitys laskee.Ratojen merkitystä on tutkittu myös Ruotsissa. Eturivin paremmuus on tiedossa. ”Jorma Kontiolla ainakin”, Niskanen sanoo naurahtaen. Ruotsalaisen Expressenin pari vuotta sitten haastattelema raviurheilun tilasto-oraakkeliksi kutsuttu Jens Sjödén arvioi radan viisi parhaaksi lähes kaikenlaisille hevosille pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa: nopea lähtijä pääsee keulaan ja hitaampikin saa lähes aina hyvän paikan.Rata yhdeksän on viitosen ohella toinen yllätys. ”Se on huono absoluuttisessa voittojen lukumäärässä sekä silloin, kun otetaan Toto mukaan. Sitä kyllä pidetään hyvänä lähtöratana, mutta se on täysin yliarvostettu. Se on esimerkiksi selvästi huonompi kuin kuutonen. Suurin osa olettaa, että ysi on parempi kuin kuutonen, mutta ei se ole.”Niskanen on seurannut ysiradan startteja tarkalla silmällä. ”Siitä jää hirveän usein huonoihin asemiin. Ensinnäkin siinä on edestä lähtevien hevosten armoilla, eikä lujaakaan lähtevien hevosten imussa ole helppo pysyä. Siitä jäädään usein kolmanteen-neljänteen ulos. Vitonen juoksee tosi usein siinä ysin edessä.” .Huonoimmista paikoista ei asiantuntijoiden, yleisen käsityksen ja datan välillä ole erimielisyyttä. Paikat 12 ja 8 ovat pahnanpohjimmaiset, joita kukaan ei toivo omalle kohdalle. ”Niiltä jää aina sinne ihan viimeiseksi. Sieltä ei ole mitään tehtävissä.”Raviurheilussa kaikki riippuu kaikesta ja lopputulokseen vaikuttavia muuttujia on paljon. Arkikokemuksen ja datan välisen ristiriidan syyksi Niskanen näkee sen, että ihminen pyrkii tarkastelemaan yksittäistapauksia, datan kautta voi tarkastella kymmeniä tuhansia lähtöjä. ”Sen perusteella viitonen on paras. Se on fakta, ei mielipide.”Kesän ja talven eron Niskanen arvioi isoksi. ”Kesällä juoksupaikat ratkaisevat kaiken, kun vauhdit ovat niin kovia. Talvella taas lähdön paras hevonen paikalta kuin paikalta voittaa”, Niskanen tiivistää.Kuiva kesärata on kevyt ja helppo juosta. ”Kun vauhdit ovat kovia ja kaikki hevoset tulevat lopun täyttä vauhtia, ohittaminen ja kiertäminen ulkoratoja pitkin käy vaikeaksi. Jos kierrät viimeisen kierroksen vaikka kolmatta rataa, siitä tulee 20 metriä lisää matkaa. Vermossakin näkee, että kun tulee hyvä kesärata, alkaa myös tulla eri voittajia. Talvella, kun rata on raskaampi ja vauhdit eivät ole niin kovia, ei ihan niin hyvä hevonen väsyy ja vauhtiero tulee vielä isommaksi.”Kun lähtöpaikkaa valitaan, tilastoa ei yksiselitteisesti kannata tietenkään käyttää perusteena. ”Yksittäisessä lähdössä voi tapahtua mitä tahansa”, Niskanen kertoo.Niskaselle data on mielenkiinnon kohde, mutta parasta laji on paikalla.”Datasta saa taustaa ja apua, mutta merkittävää informaatiota tulee aivan loppuun saakka. Parhaiten siitä pysyy selvillä raveissa paikalla”, kertoo erityisesti lämmityksiä tarkalla silmällä seuraava Niskanen.Voiko joku koodata ohjelman, jolla lähtöjen voittajia voi suhteellisen luotettavasti ennustaa?”Ei”, Niskanen vastaa salamannopeasti. ”Laji sisältää niin paljon sumeaa logiikkaa ja asioita, jotka pitää kyetä yhdistämään. Livenä seuraamisella saa merkittävän edun, koska ei-matemaattisesti määriteltäviä muuttujia on paljon.”Lähtöratojen keskinäisen paremmuuden tarkasteluun on lukuisia tapoja. Tässä jutussa ei ole otettu huomioon esimerkiksi juostuja matkoja, eri raviratoja eikä volttilähtöjä. Niskanen porautui dataan Hevosurheilun pyynnöstä ja erotteli kylmäveriset ja lämminveriset, talvilähdöt ja kesälähdöt sekä kaksi kuskia, Antti Teivaisen ja Santtu Raitalan. Kaikissa muissa tarkasteluissa viitosrata oli paras ja nelosrata toiseksi paras, mutta Santtu Raitalalle rata kaksi on tuonut 2000-luvulla eniten voittoja..Lähtöradan merkitysMukana kaikki Suomen ravilähdöt 1.1.2000 – 3.3.2022Yhteensä aineistossa 64 764 lähtöä, joihin osallistui 8–12 hevostaAineisto rajattu täysiin lähtöihin eli mukana vain lähdöt joissa starttasi 12 hevosta. Poisjääntejä ei näissä lähdöissä ole, joten aineisto on kaikkien lähtöratojen osalta täydellinenTäysiä 12 hevosen ryhmälähtöjä on tässä aineistossa 20 589Lämminveristen lähtöjä on 16 731 ja suomenhevosten lähtöjä 3 858.Paras paikka riippuu siitä, millainen hevonen on ja mitkä ominaisuudet sillä on. Kokonaisuus ratkaisee, ei lähtöpaikka.Santtu Raitala.Kakkosrata Raitalan ja Teivaisen mieleenSanttu Raitala ja Antti Teivainen valitsevat molemmat autolähdöissä suosikkiradakseen kakkosen ja vähiten mieluisimmaksi radan 12, vaikka Teivainen ei aivan varauksettomasti. Teivainen on voittanut 2000-luvulla eniten radalta viisi, mutta Raitala radalta kaksi. Se on hieman yllättävää, koska viitosrata on niin selvästi paras suuressa massassa lähtöjä, sekä suomenhevosilla että lämminverisillä ja yhtä lailla kesällä ja talvella.”Ei se yllätä suuremmin. Yllättävän tasainen oli jakauma, niin kuin se tavallisesti onkin”, viime vuonna eniten lähtöjä voittanut Raitala analysoi.”Käsitän, niin kuin kaikki raviurheilussa, että kakkonen on hyvä paikka. Monesti tuntuu, että tilastot ovat sillä lailla villejä, että se kakkonen ei olisi niin hyvä paikka, mutta minulle se tämänkin mukaan oli.”Raitalalle lähtörataa tärkeämpää se, millainen lähtö on ja millainen oma hevonen on suhteessa muiden hevosiin ja millaiset lähtöradat kovimmilla vastustajilla on. ”Kokonaisuus on ratkaiseva asia, ei oma lähtöpaikka. Moni muuttuva asia on yhtä tärkeä kuin oma lähtöpaikka.”Lähtökohtaisesti Raitala pitää eturivin kaikkia paikkoja hyvinä, eikä niiden ero ole kovin iso. ”Ratkaisevampaa on se, että saa etua kovimpiin vastustajiin. Eli silloin vitonen on kutosta parempi”, Raitala havainnollistaa.Yleisellä tasolla Raitalan suosikki on rata kaksi. ”Huonoin on 12. Siellä mikään asia harvoin on omissa käsissä. Paras paikka riippuu siitä, millainen hevonen on ja mitkä ominaisuudet sillä on. Jos sokkona täytyy valita tietämättä hevosta, kakkonen on itselle mieluisin. Siitä on monta mahdollisuutta valita, mitä haluaa tehdä.””Tilastot ovat Suomessa ja Ruotsissa vitosradan suuntaan syystä tahi toisesta. Yleensä tilastojen suuntaan mennään, mutta en hämmästyisi, vaikka se kakkonen pysyisi itsellä parhaana.”Suomessa ajavien kuskien voitokkain Antti Teivainen näkee viitosradan edut. ”Siltä pääsee keskeltä lähtemään ja moni hevonen tsemppaa eri tavalla, kun on molemmilla puolilla hevosia. Lähtevät hyvin liikkeelle.”Teivaisen 2000-luvun voitoissa viitosrata pitää ykkössijaa. ”Jos hevoset ovat vähän yksiohjaisia, joku ykkösrata tai kasirata ei ole hyviä. Hevonen lähtee terävämmin viitoselta, mutta pienoinen yllätys tämä silti on.””Rata kaksi on suosikkini. Siitä pystyy heti alkaa kontrolloimaan lähtöä. Vaikka ei olisi aivan huippunopea hevonen, on heti valmiiksi kakkosradalla ja parijonossa.” Huonoimpana pidettävää rataa 12 Teivainen ei aivan täysin tyrmää. ”Kasirata on toinen sellainen. Jos minä saan valita, ottaisin mieluummin radan 12 kuin radan 8. Kasiradalta, jos sulla on pelisuosikki, avaukset menevät niin koviksi. Pääset kuitenkin leikkaamaan 12-radalta paremmin parijonoon kuin kasiradalta. Silloin ei tarvitse käyttää niin kovasti hevosen voimia siihen alkuun.”

Autolähtöjen paras lähtöpaikka on monelle yllätys (VAIN KIRJAUTUNEILLE)

Aiheeseen liittyvää