Charme Asserdalin tarina, osa 13

Euroopan ravikuningattaren Charme Asserdalin varsoista odotettiin paljon, mutta kuten supertammoille usein käy, jälkeläiset eivät vastanneet taivaita hipovia odotuksia.

Ei voi sanoa, etteikö Charme olisi saanut jokseenkin parhaita mahdollisuuksia, mitä Eurooppa tuohon aikaan voi tarjota.

Sille tarjottiin parhaat mahdollisuudet erikoisyksilönä kotimaassaan, ja sitten maailman luokan suurhevosenomistaja Alwin Schockemöhlelle liisattuna Saksassa.

"Jos yhdestäkään jälkeläisestä tulee puoliksikaan yhtä hyvä kuin emänsä, satsaus on kannattanut," Schockemöhle perusteli myöhemmin.

Mutta ei kiirehditä asioiden edelle. Kuten aiemmin on kerrottu, Timo Even alkuperäinen tarkoitus oli toteuttaa Charmen siitosuran avaus Yhdysvalloissa samalla kaavalla, kuin se sittemmin toteutui Ranskassa.

Eve oli kuitenkin omin silmin nähnyt ranskalaisoriiden, kuten Eleazarin, Ejakvalin, Ideal du Gazeaun, Hadol du Vivierin ja Jorkyn voiman kaviourilla, ja valinta kääntyi vanhaan kilpakumppaniin Hadol du Vivieriin, ikäluokkansa suvereeniin valtiaaseen.

Tiedossa oli epäilemättä myös valinnan riski amerikkalaisiin oriisiin verrattuna. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta tuon ajan ranskalaisen oriin sataan jälkeläiseen saattoi sisältyä yksi kuvakortti ja sata hanttikorttia. Mutta jos ne kuvakortit osuisivat samaan käteen...

Charme matkusti kesäkuun 1981 alussa Normandiaan, Ranskan ja Euroopan hevoskasvatuksen ytimeen, ihanteellisille kalkkirikkaille varsojen kasvatusmaille.

Siellä pienessä Fervaquesin kylässä oli myös maailmankuulun hevoskasvattajan Henri Levesquen siittola Haras de Cheffreville ykköstähtenään Hadol du Vivier.

Astutus onnistui ensi yrittämällä, mikä oli ja on harvinaista erittäin vaativan kilpailu-uran juuri päättäneelle tammalle.

Timo Eve seuralaisineen vieraili 29.1.1982 tervehtimässä esikoistaan kantavaa Charmea ranskalaisessa siittolassa.

Sama se, kunhan vain terve varsa syntyy

Timo Eve vastasi kysymykseen, oliko toiveissa ori vai tamma.

Tammavarsahan sieltä tuli, ja esikoistytär Charme du Hadol oli tietysti suuri julkkis jo syntyessään. Starttiin asti se ei kuitenkaan päässyt, kuten ei vuotta myöhemmin samoista tarpeista syntynyt pikkuvelikään.

Kaksi seuraavaa varsaa Charme teki jo Suomessa Ruotsin uudesta periyttäjämestarista, jenkkiori Quick Paysta. Tahti ei parantunut, mutta lopulta neljäs Charmen varsoista pääsi sentään kilparadoillekin melko arkisin tuloksin.

Sitten Charme liisattiin Saksaan, jossa syntyi sen paras jälkeläinen Map Asserdal Stall Lucky Kottenin nimiin Kilatallin omasta jenkkioriista Road Map.

"Se oli selkeä liisingsopimus, jossa rahaa ei lopulta vaihdeltu hirveästi puoleen eikä toiseen", Timo Eve sanoo tänään yhteistyöstä Alwin Schockemöhlen kanssa.

Kolmas saksalaisvarsa tamma Charming Ass sai erikoisen nimen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa "hurmaavaa persettä".

Myöhemmin Schockemöhlen kasvatit saivat As-tunnuksen, ja niihin lukeutui muun muassa Prix d'Amerique-voittaja Abano As.

Charmen esikoistyttären Charme du Hadolin viidestä varsasta parhaat olivat ruuna Ferrari 16,2a sekä tammat Cosworth 16,2a ja Dallara 16,7a. Vaikka jälkimmäiset ovat varsoneet, emälinja ainakin Charmen välityksellä on heikoissa kantimissa.

Tiistaina 22. elokuuta 1995 Charme palasi Suomeen kymmenen Saksassa vietetyn vuoden jälkeen. Vastassa olivat median lisäksi sen läheisimmät henkilöt Timo Eve, pitkäaikainen hoitaja Irmeli Lehtioksa ja vakiokuski Heikki Korpi.

Jo 22 vuoden ikään varttunut Charme siirtyi hyvin ansaituille eläkepäiville kotimaisemiinsa Nastolaan.

Seuraavissa osissa on hyvästien ja epilogin aika.