Charme Asserdalin tarina, osa 14

Ennen kuin jätämme hyvästit Charmelle, kurkistetaan hieman sen valmennusohjelmaan.

Kuten aiemmin on jo todettu, Charmen suuruutta kilpahevosena ei olisi suvun perusteella osannut aavistaa.

Syntymälahjakas hevonen se kuitenkin kiistatta oli, eräänlainen luonnon täysosuma, joita joskus ilmaantuu aika odottamattomistakin suvuista.

Lisäksi Charme oli rakenteellisesti poikkeuksellisen kestävä, omasi valtavan kilpailuvietin ja juoksupään, söi ja joi hyvin kaikissa tilanteissa, oli perusterve ja kaiken lisäksi loistava matkustamaan.

Ilman näitä syntymälahjojaan se ei olisi kestänyt nykykatsannossa uskomattoman vaativaa valmennus- ja kilpailuohjelmaansa.

Voi myös olla, että Charme johonkin ruotsalaiseen suurtalliin jääneenä ei olisi tehnyt niitä numeroita, jotka se suomalaisissa käsissä teki.

Pohjaa tälle sinivalkoiselle arviolle antaa oheiseen kuvagalleriaan sisältyvä ote Hevosurheilun jutusta vuodelta 1978. Siinä ruotsalaiset asiantuntijat arvioivat suomalaisen ja ruotsalaisen valmennuskulttuurin eroja.

Aiheen pohdiskeluun oli antanut suomalaisravureiden - muidenkin kuin Charmen - ällistyttävä nousu kansainväliselle huipputasolle. Jotain tehtiin Suomessa toisin, kenties paremmin.

Myös Suomen yleisurheilussa elettiin tuolloin kulta-aikoja, ja uusiseelantilaisen Arthur Lydiardin opit olivat mullistaneet kestävyysjuoksuvalmennuksen. Näitä oppeja Timo Eve vanhana urheilumiehenä sovelsi myös Charmen valmennuksessa.

"Pitkiä lenkkejä polveilevilla teillä, kestovoimaa vastamäestä, irtonaisuutta alamäestä ja lihasmassaa renkaanvedosta", kiteytti päätoimittaja Jyrki Kaminen Charmen valmennusmetodit muistelmajutussaan Hevosurheilun Jalostuskuvastossa 2003.

Hiitit sen sijaan olivat Charmelle kotioloissa tuntemattomia. Renkaan vetäminen taas ajoi tuolloin samaa asiaa kuin jarru- eli vastuskärryt nykyään, joskin vastusta sääteli lähinnä renkaan koko.

"Kun ennen sitä (Preis der Besten 1979) Charmella ajetaan rengas kärryjen perässä, niin eiköhän täysi matkakin kohtapuoliin suju", Timo Eve sanoi Hevosurheilulle Charmen sipattua Åbo Stora Prisissä.

Tuona syksynä Charme asusteli Länsi-Saksan Gelsenkirchenissä, ja Hevosurheilun tietojen mukaan

Viime aikoina kunto-ohjelmaan on kuulunut traktorin renkaan vetämistä joka toinen päivä.

Vauhtiharjoitteista kävivät tiheään toistuvat kilpailut. Esimerkiksi voitettuaan Grote Prijs der Lage Landenin Haagissa 25.6.1978 Charme kilpaili 7.7. Suonenjoella, 9.7. Lahdessa, 11.7. Mikkelissä, 22. - 23.7. Forssan Valtikassa (kaksi lähtöä) ja 29.7. Oulun Pohjola GP:ssä (kaksi lähtöä).

Tämä setti vedettiin läpi juuri ennen matkustamista New Yorkin MM-kisaan. Mikkelin SE-kokeessa Charme hävisi Star Rewardille, koska oli Timo Even mukaan "päässyt liian helpolla Hollannin jälkeen".

Mitähän esimerkiksi nykyaikojen suomalainen ME-ori Brad de Veluwe olisi tuuminut tällaisesta ohjelmasta? Se kilpaili vilkkaimmalla kaudellaan 12 kertaa.

Charmen kova kilpailutahti oli moneen kertaan ruotsalaismedian hampaissa, niin myös keväällä 1979.

"Turhaa puhetta, ruotsalaiset ajavat itse hevosillaan viikossa kaksikin hiittiä, jotka vastaavat täysin kilpailurasitusta. Näin laskettuna heidän hevosensa kilpailevat paljon enemmän kuin meidän", Timo Eve vastasi kritiikkiin Hevosurheilussa pontimenaan tuore voitto Preis der Stadt Gelsenkirchenistä.

Charme oli niin sanottu luonnonjuoksija, joka ei tarvinnut kengitykseensä erikoiskikkoja. Ensimmäiseltä New Yorkin matkalta mukaan tarttuivat kuitenkin "uudet amerikkalaiset alumiinikengät, joissa on pitoa lisäävä ura", Hevosurheilu tiesi kertoa.

Keväällä 1979 Charmelta lohkesi pala kaviosta ja se joutui tovin kilpailemaan normaalikengillä. Voittoisassa Munchenin Grosser Preis von Bayernissa alla olivat taas vanhat tutut "ääntä nopeammat" kengät, joista Hevosurheilu antoi tarkan kuvauksen.

"Charmen etukavioissa on puolipyöreät alumiinit ja takana on niinikään höyhenenkevyet amerikkalaiset alumiinijalkineet, joissa on pienet hokit tehostamaan takajalan räjähtävää ponnistusta."

Charme selvisi pitkästä urastaan yllättävän vähillä vammoilla ja sairastumisilla.

Selvästi vakavin tapaus oli ohutsuolen tukkeuma Vermossa joulukuussa 1978. Toisella New Yorkin matkallaan 1979 se sai munasarjatulehduksen, joka paljastui vasta syksyllä.

Kilpailu-uran joutsenlaulu alkoi hankositeen pettämisestä Forssan Valtikassa 1980, vaikka Charme kilpailikin vielä neljä kertaa seuraavalla kaudella.

Seuraavassa osassa on aika jättää jäähyväiset Charmelle, kaikkien aikojen suomalaisravurille.