Helsingin Messukeskuksessa keskiviikosta torstaihin 13.–15.11. pidetyt luennot ja alustukset sivusivat joltakin kantilta aihetta. Toinen teema oli kollegiaalisuus ja se, että alalla on pystyttävä keskustelemaan asioista, vaikka ei samaa mielipidettä jaettaisikaan. Suvaitsevaisuudesta alusti vuoden eläinlääkäriksi valittu Terhi Laaksonen, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osaston johtaja Ruokavirastosta..Erityisen täysi sali oli torstaina, jolloin eläinlääketieteen tohtorit ja dosentit Helsingin yliopistolta, Anna Mykkänen ja Laura Hänninen, pitivät torstaina Messukeskuksessa kollegoilleen duettona luennon hevosen hyvinvoinnista eläinsuojelun näkökulmasta..Hänninen aloitti toteamalla, että tällä hetkellä maassa on käynnissä ”jumppa”, jotta muun muassa valvontaeläinlääkäreille saadaan työkaluksi hevosen hyvinvointiasetus. Asetus astuu tammikuun alussa voimaan..”Tietoa on paljon siitä mitä hevonen tarvitsee, mutta lainsäädännöllinen minimi on sitten meidän yhteiskunnallinen päätös”, Hänninen totesi..Asetuksen perusteena oleva laki edellyttää näin: Tuotantoeläimenä, seura- ja harrastuseläimenä, sirkuseläimenä ja kiertävässä eläinnäyttelyssä saa pitää vain sellaisia eläimiä ja eläinlajeja, joiden pito voidaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon ja käytännön kokemuksen perusteella järjestää niin, että:.1) eläimillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan;.2) eläinten fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää;.3) eläimille voidaan järjestää asianmukaiset pitopaikat; ja.4) eläinten sairastuessa tai vahingoittuessa niille voidaan antaa asianmukaista hoitoa..”Me lähdemme tulkitsemaan tätä niin, että jos meillä on hevonen, se ei voi olla nälkiintynyt eikä kuolemassa janoon, ennen kuin lähdemme puhumaan käyttäytymistarpeista”, Hänninen summasi..Eli lajinkehitys on kaiken pohjalla..Hevosilla on tietyt evoluution luomat fysiologiset ja käyttäytymiseen liittyvät tarpeensa. Fysiologisia tarpeita ovat esimerkiksi lämmönsäätely, vesi ja ravinto ja käyttäytymistarpeita ovat sosiaaliset suhteet, syöminen ja liikunta..Mallin saa Hännisen ja Mykkäsen mukaan luotettavimmin luonnonvaraisista hevosista, ja kun tästä evoluution luomasta asetelmasta siirrytään nykyhevosenpitoon, huomataan että paljon on muuttunut..Esitelmän lopuksi kaksikko totesi, että yhteiskunnassa on päätettävä mikä on tulevaisuuden tapa pitää hevosia..”Hevoset ovat niin mainiosti sopeutuneet ei-hevosmaiseen olemiseen ja tuntuvat pärjäävän. Toivottavasti hevosihmiset pystyvät katsomaan boksin ulkopuolelta”, Hänninen päätti..Eläinten hyvinvointipalkinto jaetaan joka kolmas vuosi. Tänä vuonna palkinnon sai kaksi henkilöä: valtiotieteen tohtori, lehtori Turun yliopistolla, Birgitta Wahlberg sai sen eläinten oikeaoppisen käytön tukemisesta kansallisesti ja kansainvälisesti sekä väitöskirjatutkija eläinlääketieteen lisensiaatti Elli Valtonen laajasta keskustelun herättämisestä ammattikunnassa..Pääkirjoitus: Me ja ne – peruslähtökohtien myöntäminen olisi hyvästä
Helsingin Messukeskuksessa keskiviikosta torstaihin 13.–15.11. pidetyt luennot ja alustukset sivusivat joltakin kantilta aihetta. Toinen teema oli kollegiaalisuus ja se, että alalla on pystyttävä keskustelemaan asioista, vaikka ei samaa mielipidettä jaettaisikaan. Suvaitsevaisuudesta alusti vuoden eläinlääkäriksi valittu Terhi Laaksonen, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osaston johtaja Ruokavirastosta..Erityisen täysi sali oli torstaina, jolloin eläinlääketieteen tohtorit ja dosentit Helsingin yliopistolta, Anna Mykkänen ja Laura Hänninen, pitivät torstaina Messukeskuksessa kollegoilleen duettona luennon hevosen hyvinvoinnista eläinsuojelun näkökulmasta..Hänninen aloitti toteamalla, että tällä hetkellä maassa on käynnissä ”jumppa”, jotta muun muassa valvontaeläinlääkäreille saadaan työkaluksi hevosen hyvinvointiasetus. Asetus astuu tammikuun alussa voimaan..”Tietoa on paljon siitä mitä hevonen tarvitsee, mutta lainsäädännöllinen minimi on sitten meidän yhteiskunnallinen päätös”, Hänninen totesi..Asetuksen perusteena oleva laki edellyttää näin: Tuotantoeläimenä, seura- ja harrastuseläimenä, sirkuseläimenä ja kiertävässä eläinnäyttelyssä saa pitää vain sellaisia eläimiä ja eläinlajeja, joiden pito voidaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon ja käytännön kokemuksen perusteella järjestää niin, että:.1) eläimillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan;.2) eläinten fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää;.3) eläimille voidaan järjestää asianmukaiset pitopaikat; ja.4) eläinten sairastuessa tai vahingoittuessa niille voidaan antaa asianmukaista hoitoa..”Me lähdemme tulkitsemaan tätä niin, että jos meillä on hevonen, se ei voi olla nälkiintynyt eikä kuolemassa janoon, ennen kuin lähdemme puhumaan käyttäytymistarpeista”, Hänninen summasi..Eli lajinkehitys on kaiken pohjalla..Hevosilla on tietyt evoluution luomat fysiologiset ja käyttäytymiseen liittyvät tarpeensa. Fysiologisia tarpeita ovat esimerkiksi lämmönsäätely, vesi ja ravinto ja käyttäytymistarpeita ovat sosiaaliset suhteet, syöminen ja liikunta..Mallin saa Hännisen ja Mykkäsen mukaan luotettavimmin luonnonvaraisista hevosista, ja kun tästä evoluution luomasta asetelmasta siirrytään nykyhevosenpitoon, huomataan että paljon on muuttunut..Esitelmän lopuksi kaksikko totesi, että yhteiskunnassa on päätettävä mikä on tulevaisuuden tapa pitää hevosia..”Hevoset ovat niin mainiosti sopeutuneet ei-hevosmaiseen olemiseen ja tuntuvat pärjäävän. Toivottavasti hevosihmiset pystyvät katsomaan boksin ulkopuolelta”, Hänninen päätti..Eläinten hyvinvointipalkinto jaetaan joka kolmas vuosi. Tänä vuonna palkinnon sai kaksi henkilöä: valtiotieteen tohtori, lehtori Turun yliopistolla, Birgitta Wahlberg sai sen eläinten oikeaoppisen käytön tukemisesta kansallisesti ja kansainvälisesti sekä väitöskirjatutkija eläinlääketieteen lisensiaatti Elli Valtonen laajasta keskustelun herättämisestä ammattikunnassa..Pääkirjoitus: Me ja ne – peruslähtökohtien myöntäminen olisi hyvästä