Gallup hyvinvointilakiehdotuksesta: Mitä tarkoittaa kohtuuton rasitus?

Hevosurheilun haastattelemia hevosalan eläinlääkäreitä huolettaa asian tulkinnanvaraisuus. Käsitettä "kohtuuton rasittaminen" kun ei ole missään määritetty. Miten prosessi etenisi, jos hevoskilpailuissa tulisi epäilys siitä, että on rasitettu kohtuuttomasti ja millä perusteella epäily syntyisi? Onko oireellista, jos hevonen jää viimeiseksi tai päinvastoin voittaa? Jos siltä hajoaa jänne tai hankoside? Jos se hiljentää? Syke käy korkealla tai se palautuu huonosti?

Voiko kohtuuton rasitus olla myös teknistä, vaikkapa ravilla pysyminen, jos DMRT3-geenimutaatio on CC-muotoa tai vaikkapa esteratamestarin liian vaikea linja? Entä voiko rasitus olla psyykkistä?

Tällaisia "korkean riskin" eläinkilpailuita olisivat ravikilpailut, mutta myös vaikean luokan estekilpailut ja matkaratsastus.

Pitkäkestoinen, mutta myös lyhytkestoisempi suoritus voisi altistaa, jos suoritus vaatii äärimmäistä fyysistä ponnistusta. Tilaisuudet, joissa eläimen jalostuksellista arvoa, käyttöarvoa tai muuta ominaisuutta testataan voivat olla tällaisia "korkean riskin" tapahtumia. Koiravaljakkoajo ja taakanveto mainittu. Työhevosmestaruuksia ei ole ehkä huomattu, mutta ne kuuluvat näiden määrittelyjen perusteella listan jatkoksi.

Hevosala viittaa kattavaan omavalvontaan ja erilaisiin karsintasysteemeihin. Ravivalmentaja-eläinlääkäri Jarno Kauhanen toteaa, että alan tulee itse määrittää tämäntyyppiset reunaehdot, ei päästää asialle tahoa, joka ei välttämättä hevosista tiedä.

Kenttäratsastava ravikilpailueläinlääkäri Johanna Sokka puolestaan miettii, miksi termi "kohtuuton rasitus" tulee lakiluonnoksessa usein vastaan, mutta "liikalihavuus-hyvinvointiongelmat" sen sijaan loistavat poissaolollaan.

Martti Tala, Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri

Lainsäätäjä istuu kirjoituspöydän takana ja koettaa muotoilla asiat niin, että ne sopivat kaikkiin eläinkilpailulajeihin. Ei ehkä etanoiden matamiskilpailuihin, mutta kaikkiin muihin.

Laki on yleisluontoinen linjaus. Asetustasolla säädetään sitten yksityiskohtia ja ne tulevat olemaan tärkeä osuus. Toivoakseni niihin asetuksiin juuri saavat sitten varsinaiset asiantuntijat antaa käsityksiään.

Liiallisen rasittamisen mittaaminen on kovin, kovin vaikeaa. Äärimmäisen karkeana vertauksena esimerkiksi härkätaistelut, jotka ovat sallittuja jossakin ja jossakin taas ei.

Asiantuntevat ja pätevät kilpailueläinlääkärit pystyvät arvioimaan, voiko jokin hevonen kilpailla vai ei. Tarvittaessa, esimerkiksi viime kesänä kuninkuusraveissa käytiin keskusteluja siitä, starttaako joku hevonen vai ei. Yleensä järki voittaa ja hevosen etu voittaa. En väitä, että nykyinen kilpailueläinlääkärisysteemi on maailman paras, mutta se toimii kohtuullisen hyvin. En lähtisi muuttamaan sitä siihen suuntaan, että kilpailueläinlääkärin asemaa ylimpänä eläinsuojeluvalvojana pitäisi muuttaa.

Liisa Harmo, SRL eläinlääkäri, FEI:n virallinen eläinlääkäri

Jos ruvetaan liiallisesta rasittamisesta joitain numeerisia arvoja antamaan, niin kyllä mennään ihan ojasta allikkoon.

Historiassa on tapauksia, että matkaratsastuskisoissa hevonen on ratsastettu kuoliaaksi. On kuitenkin aivan yksilöllistä sanoa, kauhean vaikea arvioida, mikä on liiallista rasitusta hevoselle.

Matkaratsastukseen on luotu systeemi, jossa seurataan palautumista ja sykettä. Jollakin estehevosella taas mittaaminen on käytännössä mahdotonta. On katsottava yleistä habitusta, ehkä sitä kuinka pitkään se puuskuttaa, jotain sellaista.  Jollakin tosin voi olla pulssi korkealla jo ennen kuin se on mitään vielä edes tehnytkään.  Jos pistetään hyppäämään liian vaikeaa, hevonen ei pysty sitä teknisesti tai jopa psyykkisesti suorittamaan.

Uudessa laissa eläinlääkäri lähinnä esittäisi kisan päätuomarille käsityksiään ja tuomari päättäisi. Toki eläinlääkäri voi tarvittaessa aina kutsua paikalle vaikka poliisin. Tuskin moni puheenjohtajatuomari marssisi eläinlääkärin lausunnon yli. Eikä ole huono sekään, että on useampi henkilö tekemässä päätöstä, koska voi se eläinlääkärikin tehdä yli- tai alilyöntejä.

Johanna Sokka, kenttäratsastaja, kilpailueläinlääkäri raveissa

Kiinnittäisin huomiota siihen, miten tyytyväisenä ja iloisena hevonen tulee maaliin missä lajissa se kilpaileekin, ja miten se suorituksensa jälkeen palautuu. Se ei saa niin sanotusti kaatua maaliin. Peräänkuulutan hyvää hevosmiestaitoa enkä heittäytyisi siihen, että kaikkea mitataan. 

Ongelma on usein toisin päin eli niin, että niitä hevosia rasitetaan aivan liian vähän. On iso määrä täysin kunnottomia, liian lihavia hevosia.

Kilpaurheilija haluaa pärjätä, niin minäkin haluan kilpaurheilijana. Harrastajien ja kilpailijoiden välillä on tietty kuilu. Muistan kun laukkatreenasin aikanani hevostani kolmeen tähteen laukkaamalla sitä, kyllä siinä tietyt harrastajat olivat aika kauhuissaankin. On todella tärkeää, että hevonen on riittävästi valmennettu mennessään kilpailuihin. Että se homma on terveellistä ja että voi odottaa tuloksia.

Tärkein asia tässä on, että ratsastaja-valmentaja on vastuussa. Raveissa moni tykkää käyttää samaa lainaohjastajaa, joka pystyy jo lämmityksen jälkeen sanomaan, miltä hevonen tuntuu. Teen paljon hommia Kuopion raveissa ja meillä ainakin on todella hyvä yhteistyö tuomariston kanssa.Eläinlääkäri, ravivalmentaja Jarno Kauhanen

Vaarallisen ympäripyöreä termi ja outo kirjata lakiin. Ja käytännössä mahdoton mitata.

Sen olen itse jo omissa syventävissä opinnoissani aikanaan huomannut, että jossain ravilähdössä esimerkiksi sykkeet ja maitohapot eivät korreloi mitenkään siihen, missä järjestyksessä tullaan maaliin. Joku hevonen hiljensi maaliin ja ajateltiin, että se oli varmaan tosi väsynyt ja hapoilla, mutta sen arvot olivatkin  kuin se ei olisi juossutkaan.

No ehkä joku rasitusmurtuma voisi olla merkki, mutta vaikea sitä on saada hevoselle aikaiseksi. Keinotekoisilla keinoilla, dopingilla ehkä, mutta niihin taas on omat sääntönsä.

Olen sitä mieltä, että niitä hevosia, jotka taistelee maitohappoa vastaan oikeasti, on yksi maailmassa yksi promille. Kaikki muut juoksevat sen, minkä senhetkisen kuntonsa ansiosta mukavasti pystyvät tekemään, eivät enempää. Siinä ei auta pyytäminen eikä käskeminen. 

Kaikki hevosihmiset tietävät, että valmennus perustuu siihen, että mennään välillä lähelle maksimirajaa, mutta ei ylitetä sitä, jotta saavutetaan sen tietyn hevosyksilön kohdalla hyviä tuloksia.

Eläinlääkäri, ravivalmentaja Jarno Kauhanen

Vaarallisen ympäripyöreä termi ja outo kirjata lakiin. Ja käytännössä mahdoton mitata.

Sen olen itse jo omissa syventävissä opinnoissani aikanaan huomannut, että jossain ravilähdössä esimerkiksi sykkeet ja maitohapot eivät korreloi mitenkään siihen, missä järjestyksessä tullaan maaliin. Joku hevonen hiljensi maaliin ja ajateltiin, että se oli varmaan tosi väsynyt ja hapoilla, mutta sen arvot olivatkin  kuin se ei olisi juossutkaan.

No ehkä joku rasitusmurtuma voisi olla merkki, mutta vaikea sitä on saada hevoselle aikaiseksi. Keinotekoisilla keinoilla, dopingilla ehkä, mutta niihin taas on omat sääntönsä.

Olen sitä mieltä, että niitä hevosia, jotka taistelee maitohappoa vastaan oikeasti, on yksi maailmassa yksi promille. Kaikki muut juoksevat sen, minkä senhetkisen kuntonsa ansiosta mukavasti pystyvät tekemään, eivät enempää. Siinä ei auta pyytäminen eikä käskeminen. 

Kaikki hevosihmiset tietävät, että valmennus perustuu siihen, että mennään välillä lähelle maksimirajaa, mutta ei ylitetä sitä, jotta saavutetaan sen tietyn hevosyksilön kohdalla hyviä tuloksia.

Kati White, eläinlääkäri, toiminnanjohtaja SEY

Se, että laki vaatii, on hyvä periaatteellinen asia omaksuttavaksi valmentaja- ja kilpailijatasolla, ettei vielä hevosta yhtäkkiä liian vaikeaan luokkaan tai kilpailuun.  Jos on vaikka jotkut arvokilpailut, joihin kovasti halutaan, mutta hevonen ei olisikaan vaadittavassa kunnossa. Rasitus on ymmärrettävä suhteessa eläimen kuntoon, kuten lain muistiossa on todettukin.

Arviointi on vaikeampaa ja valvontaeläinlääkärin asia. Siitä päästäänkin siihen, että ehdotuksen mukaan kilpailueläinlääkäri olisi kilpailunjärjestäjän avustava henkilö eikä enää ylin päättäjä asiassa. Jää nähtäväksi, mitä se käytännössä eläinkilpailuissa tarkoittaisi.

Artikkeli liittyy uudesta hyvinvointilaista kertovaan kokonaisuuteen, joka julkaistiin painetussa Hevosurheilussa keskiviikkona 26.1. Kiinnostuitko? Tilaa lehti täältä.