Päivän avasi eläinlääkäri ja Euroopan raviliiton U.E.T:n puheenjohtaja Marjaana Alaviuhkola, joka puhui seminaariyleisölle hevosalan sosiaalisesta lisenssistä, mikä viime vuosina on noussut tärkeäksi puheenaiheeksi myös Ruotsissa.”Miten saavutetaan yhteiskunnan hyväksyntä sille, että toimimme oikein hevosen kanssa?” Alaviuhkola kysyi. ”Kysymys koskee kaikkea toiminta hevosen kanssa, ei pelkästään kilpaurheilua. Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten yhteiskunnan luottamus hevosalaan rakennetaan ja miten sitä ylläpidetään.”Sosiaalinen lisenssi on asia, mitä pitää jatkuvasti hoitaa, jotta luottamus yhteiskuntaan ei katoa. Alaviuhkola alleviivasi, että hevosen hyvinvoinnin on oltava kaiken toiminnan keskiössä. Yhteiskunnalle ei enää riitä sen sanominen, että jos hevoset suorittavat hyvin, joten niiden täytyy voida hyvin.”Sanominen ei riitä, sen pitää näkyä myös ulospäin. Pelkät säännötkään eivät riitä, niiden noudattaminen pitää myös käytännössä näkyä”, Alaviuhkola muistutti.”Periaatteessa kaikki tieto hevosen käsittelystä perustuu traditioihin ja opittuihin käytäntöihin. On hyvä, jos tieto lisääntyy ja saadaan myös mittareita hevosen hyvinvointiin. Silloin toiminta perustuu faktoihin eikä pelkästään opittuun tietoon. Ajat muuttuvat, ja meidän täytyy suhtautua asioihin eri tavalla kuin mitä tähän asti olemme tehneet.”Juttu jatkuu linkin jälkeen..Katse hevosen hyvinvointiin – ”Jos tätä ei hoideta kuntoon, voi tämä olla olemassaolon kysymys”.Eläinten hyvinvoinnin mittaamisen asiantuntija Essi Wallenius kertoi kehitteillä olevasta hevosten hyvinvoinnin mittaristosta, josta toivotaan käytännön työkalua hevosten hyvinvoinnin todentamiseen ja kehittämiseen suomalaisilla talleilla. Menetelmä pohjautuu kansainväliseen WelfareQuality -järjestelmään, joka on tieteeseen pohjautuva eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä. Siinä eläimiä tarkkailemalla, niiden resursseja havainnoimalla ja haastattelemalla eläinten pitäjiä arvioidaan eläinten hyvinvointia. Hyvinvointimittareita on Suomessa käytössä etenkin lypsykarjan ja lihanautojen olosuhteiden mittaamisessa.”Hyvinvointimittari tarkoittaa tässä yhteydessä protokollaa, jonka avulla hevosen hyvinvointia arvioidaan hevosesta itsestään ja sitä ympäröivistä tekijöistä. Hyvinvointi ei ole mikään yksittäinen tekijä”, Wallenius kertoi. ”Kansainvälisessä hyvinvoinnin mittausmenetelmissä huomioidaan yleensä neljä pääkategoriaa: hyvä ravitsemustila, hyvät pito-olosuhteet, hyvä terveys ja normaali käyttäytyminen. Näiden neljän ison kategorian alle myös meidän mittaristo tulee.”Wallenius kertoi, että pitää lauseesta ’Mitä mittaat, sitä voit parantaa’.”Se on tavoitteena myös tässä, saada mitattavia asioita ja niille numeerinen arvo. Silloin voidaan tarkastella, missä vahvuudet ja heikkoudet sijaitsevat ja mihin on hyvä puuttua.”Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanke alkoi tämän vuoden huhtikuussa ja se päättyy vuoden 2024 lopussa.Iltapäivällä seminaarissa keskusteltiin hevosen oppimisesta ja hevosten kanssa toimivien ihmisten käytännön asenteiden muuttumisesta, joihin Alaviuhkolakin alustuksessaan viittasi.Juha Pasanen, EU:n Rajaturvallisuusviraston Frontexin K9 Team Assessor ja Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja evp kertoi omassa puheenvuorossaan, kuinka virkakoirien koulutuskäytännöt ovat vuosien saatossa muuttuneet tiedon lisääntyessä.”Lopputulos ratkaisee, mutta matka sinne on yhtä tärkeä. Jos matkaa ei pysty toteuttamaan eettisesti ja lakien mukaan, pitää opiskella ja kouluttautua lisää”, Pasanen muistutti..Yhdysvaltalainen tutkija Janet Jones puhui luennolla ihmisen ja hevosen aivojen eroista ja huomautti, että hevonen on ainoita saaliseläimiä, jotka työskentelevät ihmisen kanssa. Oppimisen kannalta isoin ero aivojemme välillä on, että ihmisellä oppimisessa on mukana neljä aivojen osaa, hevosella vain kolme. Hevonen oppii nopeasti ja helposti, mutta eri tavalla kuin ihminen.”Haluamme kovasti uskoa, että hevoset ovat kuin me, vaikka ne eivät ole. Oletamme, että hevoset voivat soveltaa oppimaansa ja ajatella asioita etukäteen, mutta niiltä puuttuu aivojen etulohko, joka vastaa näistä toiminnoista”, Jones sanoi.. Eläintenkouluttaja Minna Tallberg taas painotti omassa luennossaan, kuinka hevonen oppii koko ajan – hyvässä ja pahassa – vaikket olisi sitä kouluttamassa.”Hevonen ei osaa arvioida tekojensa seurauksia, esimerkiksi että ohjille painamalla sen suuhun tulee vaurioita. Jokaiselle hevoselle pitää erikseen opettaa, kuinka paineesta pääsee pois. Hevonen oppii nopeasti ja onnistuneet toistot opettavat”, Tallberg rohkaisi.Hän muistutti myös, että ihmisen on kyettävä arvioimaan omaa toimintaansa rehellisesti ja korjaamaan tarvittaessa omaa käytöstään.Hevosen hyvinvointipäivä on saamassa jatkoa todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Seuraava seminaari on suunnitteilla marraskuulle.
Päivän avasi eläinlääkäri ja Euroopan raviliiton U.E.T:n puheenjohtaja Marjaana Alaviuhkola, joka puhui seminaariyleisölle hevosalan sosiaalisesta lisenssistä, mikä viime vuosina on noussut tärkeäksi puheenaiheeksi myös Ruotsissa.”Miten saavutetaan yhteiskunnan hyväksyntä sille, että toimimme oikein hevosen kanssa?” Alaviuhkola kysyi. ”Kysymys koskee kaikkea toiminta hevosen kanssa, ei pelkästään kilpaurheilua. Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten yhteiskunnan luottamus hevosalaan rakennetaan ja miten sitä ylläpidetään.”Sosiaalinen lisenssi on asia, mitä pitää jatkuvasti hoitaa, jotta luottamus yhteiskuntaan ei katoa. Alaviuhkola alleviivasi, että hevosen hyvinvoinnin on oltava kaiken toiminnan keskiössä. Yhteiskunnalle ei enää riitä sen sanominen, että jos hevoset suorittavat hyvin, joten niiden täytyy voida hyvin.”Sanominen ei riitä, sen pitää näkyä myös ulospäin. Pelkät säännötkään eivät riitä, niiden noudattaminen pitää myös käytännössä näkyä”, Alaviuhkola muistutti.”Periaatteessa kaikki tieto hevosen käsittelystä perustuu traditioihin ja opittuihin käytäntöihin. On hyvä, jos tieto lisääntyy ja saadaan myös mittareita hevosen hyvinvointiin. Silloin toiminta perustuu faktoihin eikä pelkästään opittuun tietoon. Ajat muuttuvat, ja meidän täytyy suhtautua asioihin eri tavalla kuin mitä tähän asti olemme tehneet.”Juttu jatkuu linkin jälkeen..Katse hevosen hyvinvointiin – ”Jos tätä ei hoideta kuntoon, voi tämä olla olemassaolon kysymys”.Eläinten hyvinvoinnin mittaamisen asiantuntija Essi Wallenius kertoi kehitteillä olevasta hevosten hyvinvoinnin mittaristosta, josta toivotaan käytännön työkalua hevosten hyvinvoinnin todentamiseen ja kehittämiseen suomalaisilla talleilla. Menetelmä pohjautuu kansainväliseen WelfareQuality -järjestelmään, joka on tieteeseen pohjautuva eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä. Siinä eläimiä tarkkailemalla, niiden resursseja havainnoimalla ja haastattelemalla eläinten pitäjiä arvioidaan eläinten hyvinvointia. Hyvinvointimittareita on Suomessa käytössä etenkin lypsykarjan ja lihanautojen olosuhteiden mittaamisessa.”Hyvinvointimittari tarkoittaa tässä yhteydessä protokollaa, jonka avulla hevosen hyvinvointia arvioidaan hevosesta itsestään ja sitä ympäröivistä tekijöistä. Hyvinvointi ei ole mikään yksittäinen tekijä”, Wallenius kertoi. ”Kansainvälisessä hyvinvoinnin mittausmenetelmissä huomioidaan yleensä neljä pääkategoriaa: hyvä ravitsemustila, hyvät pito-olosuhteet, hyvä terveys ja normaali käyttäytyminen. Näiden neljän ison kategorian alle myös meidän mittaristo tulee.”Wallenius kertoi, että pitää lauseesta ’Mitä mittaat, sitä voit parantaa’.”Se on tavoitteena myös tässä, saada mitattavia asioita ja niille numeerinen arvo. Silloin voidaan tarkastella, missä vahvuudet ja heikkoudet sijaitsevat ja mihin on hyvä puuttua.”Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanke alkoi tämän vuoden huhtikuussa ja se päättyy vuoden 2024 lopussa.Iltapäivällä seminaarissa keskusteltiin hevosen oppimisesta ja hevosten kanssa toimivien ihmisten käytännön asenteiden muuttumisesta, joihin Alaviuhkolakin alustuksessaan viittasi.Juha Pasanen, EU:n Rajaturvallisuusviraston Frontexin K9 Team Assessor ja Rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja evp kertoi omassa puheenvuorossaan, kuinka virkakoirien koulutuskäytännöt ovat vuosien saatossa muuttuneet tiedon lisääntyessä.”Lopputulos ratkaisee, mutta matka sinne on yhtä tärkeä. Jos matkaa ei pysty toteuttamaan eettisesti ja lakien mukaan, pitää opiskella ja kouluttautua lisää”, Pasanen muistutti..Yhdysvaltalainen tutkija Janet Jones puhui luennolla ihmisen ja hevosen aivojen eroista ja huomautti, että hevonen on ainoita saaliseläimiä, jotka työskentelevät ihmisen kanssa. Oppimisen kannalta isoin ero aivojemme välillä on, että ihmisellä oppimisessa on mukana neljä aivojen osaa, hevosella vain kolme. Hevonen oppii nopeasti ja helposti, mutta eri tavalla kuin ihminen.”Haluamme kovasti uskoa, että hevoset ovat kuin me, vaikka ne eivät ole. Oletamme, että hevoset voivat soveltaa oppimaansa ja ajatella asioita etukäteen, mutta niiltä puuttuu aivojen etulohko, joka vastaa näistä toiminnoista”, Jones sanoi.. Eläintenkouluttaja Minna Tallberg taas painotti omassa luennossaan, kuinka hevonen oppii koko ajan – hyvässä ja pahassa – vaikket olisi sitä kouluttamassa.”Hevonen ei osaa arvioida tekojensa seurauksia, esimerkiksi että ohjille painamalla sen suuhun tulee vaurioita. Jokaiselle hevoselle pitää erikseen opettaa, kuinka paineesta pääsee pois. Hevonen oppii nopeasti ja onnistuneet toistot opettavat”, Tallberg rohkaisi.Hän muistutti myös, että ihmisen on kyettävä arvioimaan omaa toimintaansa rehellisesti ja korjaamaan tarvittaessa omaa käytöstään.Hevosen hyvinvointipäivä on saamassa jatkoa todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Seuraava seminaari on suunnitteilla marraskuulle.