Käpylää muisteltiin Kaivarin Cityravien väli-iltana
Käpylän entisen raviradan tallialueen kaarteessa nähtiin lauantaina ensimmäiset Käpylän kokoontumisajot. Muistoja vaihdettiin niin intensiivisesti, että lämmin ravihenkinen kevätilta jatkuu todennäköisesti vielä pitkään.
Julkisen Facebook-ryhmän kautta paikalle kutsuttiin kaikkia Käpylän ja Vermon ikimuistoista historiaa eläneitä. Idean alullepanija oli Kristiina Ertola.
Ensimmäinen tapahtuma keräsi pienen, mutta tiiviin ryhmän Käpylän suurimpia nimiä.
Juhlatapaaminen ei olisi ollut mitään ilman Nappi Skutnabbia ja Brita Flanderia. Nappi tuli valmentajaksi Käpylään 23-vuotiaana Porista.
”Suomen raviurheilu olisi ihan eri tasolla, jos Käpylästä ei olisi häädetty ravirataa”, Nappi totesi.
Helsingin metropolilla olisi nyt yksi maailman urbaaneimmista raviradoista, tiheän ratikka-, bussi-, lähijunayhteyksien vieressä, jos Käpylä olisi säilytetty hevosareenana nykyisen jääkiekko- ja monitoimiareenan vieressä.
Tästä puhuttiin Helsingissä samana viikonloppuna, jolloin Kaivarin ilmainen hevostapahtuma keräsi tuhansia uteliaita hevosurheilun ääreen kaupungin keskustaan.
”Vielä 25 vuotta radan lopettamisen jälkeen Käpylän kavioura oli muodossaan, niin että sillä olisi voinut vielä ajaa, mitään kiirettä ei siis olisi ollut radan lakkauttamiselle”, Erik Skutnabb huomautti.
Uutta ravirataa suunniteltiin ensin Tuomarinkylän vehreään kartanomaisemaan, mutta kulkuyhteyksien vuoksi Vermo lopulta valittiin.
Kilpailusihteeri Kyösti Saranpää muisti, että kyseisinä vuosina elettiin energiakriisin aikaa.
”Silloin ennustettiin, että tulevaisuudessa liikuttaisiin ainoastaan sähköjunilla. Se painoi raviradan paikan valinnassa Vermon hyväksi”, Saranpää huomautti.
Kuuluisa Käpylän loppukaarre on vielä osittain säilynyt nykyisessä Käpylän liikuntapuistossa Messukeskuksen kupeessa, jossa futiskentät olivat junioreiden vilkkaassa käytössä samaan aikaan Käpylän kokoontumisajojen kanssa.
Käpylän muistot heräsivät ryhmässä eloon mitä moninaisemmalla tavalla. Muisteltiin voittajia. Kysyttiin esimerkiksi, että kun Styrman voitti Suurmestaruuden, kuka oli suomenhevosten suurmestari?
Muistoissa oli ristiriitaisia mielikuvia esimerkiksi Käpylän lähellä Vallilassa sijainneesta talleista. Kaikki muistivat Wallu Anderssonin tallin ja hänen menestyshevosensa, mutta osa muisti, että samassa tallissa Elli ja Kalle Hagert pitivät hevosiaan. Osa muisti, että Hagertien talli oli lähellä, mutta eri rakennus.
Valmentaja Ivar Holmlund muisteli käyneensä isänsä hevosten mukana Käpylässä ainakin vuodesta 1964 lähtien.
Paikalla oli eläinlääkäreitä prosentuaalisesti paljon, sillä Ertolan lisäksi paikalla olivat Marjut Stenberg ja Ruotsista tullut Marjaana Alaviuhkola.
Kaikilla oli hyvin varhaisia muistoja Käpylästä.
”Jostakin aidan ali tänne livahdin”, Ertola hymyili. Stenberg ja Flander muistivat molemmat Velodromen aidan vieressä sopivan väylän, josta pääsi raviurheilun sirkustakin moninkerroin kiehtovampaan maailmaan.
Käpylän kokoontumisajojen muisteloita oli tarkoitus jatkaa myöhemmin läheisessä ravintolassa Old Sophie. Siellä viimeistään muistetaan, että se Styrmanin rinnalla voittajanseppeleen saanut suomenhevonen oli Alo-Valo.
