Viestintuoja – Kati Tuomola toi kilpahevosten suuvauriot julkisuuteen

Yksi Kati Tuomolan pitkäaikaisista tavoitteista on saavutettu. Haastattelupäivänä on kulunut vasta pari päivää tilaisuudesta, jossa Tuomolan väitöskirja tohtorintutkintoa varten hyväksyttiin. Väitöskirjan nimi on Bit-related lesions and risk factors in competing trotters and event horses. Keittiön sivutasolla tilaisuudesta muistuttavat kukkakimput ja onnittelukortit.Tuomolan nimi tuli raviväelle laajasti tutuksi viimeistään, kun artikkeli hänen suomalaisten ravurien suuvaurioita käsittelevästä tutkimuksestaan julkaistiin Frontiers In Veterinary Science -lehdessä heinäkuussa 2019. Kaksi vuotta aiemmin tehdyssä tutkimuksessa Tuomola tarkasti neljällä eri raviradalla startin jälkeen 261 ravihevosta, joista 151 oli lämminveristä, 78 suomenhevosta ja 32 raviponia. Tutkimuksen tulos oli pysäyttävä: 84 prosentilla hevosista oli kilpailun jälkeen kuolainten aiheuttamia vauriota suussaan ja 20 prosentilla vammat olivat vakavia. Myöhemmin hän laajensi tutkimuksen myös kenttähevosiin, eikä niidenkään tilanne kovin mairittelevalta näyttänyt: 208 tutkitusta hevosesta vammoja löytyi 52 prosentilta, 4 prosentilla vammat olivat vakavia.Myöhemmin hänen kasvonsa tulivat vieläkin tutummiksi. Lokakuussa 2021 Kati Tuomola oli Ylen raflaavasti nimetyssä Loppuun pelatut ravihevoset MOT-ohjelmassa puhumassa ravihevosten suuongelmista, ja siitä, kuinka hänen tutkimuksensa tulokset raviyhteisössä otettiin vastaan, mutta palataan siihen hiukan myöhemmin..Kati TuomolaVäitteli eläinlääketieteen tohtoriksi 6.5. kilpailevien ravi- ja kenttähevosten suuvaurioistaSyntynyt 17.5.1973Valmistunut eläinlääkäriksi vuonna 2005Toimi kilpailueläinlääkärinä Porissa 2006–2020Tutki ravurien suuvaurioita kilpailujen jälkeen vuonna 2017 ja kenttä-hevosten suita vuosina 2018 ja 2019Mieliruoka kalaruoatMielijuoma vesiViimeksi luettu kirja: Elisa Aaltolan Esseitä eläimistäParas elokuva Amélie.Kati Tuomola oli lapsena hevostyttö, sellainen perinteinen, joka vietti kaiken vapaa-aikansa ja vähän muunkin ajan tallilla. Koulusta oli aina kiire tallille, että ehti raveihin mukaan. Tärkein lapsuuden paikka oli Aulis Järven talli Kokemäen raviradalla. Auliksen tytär Raila Järvi opetti nuorelle Tuomolalle, miten hevoset valjastetaan, ja miten niitä hoidetaan. Myöhemmin hän sai opetella ajamaankin. 15-vuotiaana Tuomola meni Järven tallille kesätöihin.”Olimme tulossa Turussa raveista ja kysyin Railalta, saisinko tulla töihin kesäksi. Sain palkkaa 1 000 markkaa kuukaudessa ja olin siellä melkein joka päivä, ei paljon vapaata tullut pidettyä”, Tuomola sanoo ja hymyilee muistolle. ”Jos nyt pitäisi ajella hevosia, niin en tiedä osaisinko. Mutta silloin ajoin neljä hevosta päivässä, vein niitä tarhaan ja siivosin karsinoita. Oli siinä siivoamista, kun 30 hevosta oli hoidettavana. Raveissa käytiin paljon Porissa, Turussa ja Forssassa.”16-vuotiaana Tuomola ajoi ravikortin. Nyt se ei enää ole voimassa, mutta hänellä on tilillään kaksi starttia..”Ensimmäinen oli Riihimäellä lainahevosella. Oikeasti minut olisi varmaan pitänyt hylätä liioista laukoista, mutta tuomaristo ei varmaan vain huomannut, että hevonen laukkasi niin paljon. Olin maalissa toinen, mutta sain sakot nostamisesta, kun enhän minä huomannut katsoa taakseni ja varmaan teilasin porukkaa matkalla”, Tuomola kertoo.Toinen startti ei mennyt ihan yhtä hyvin. Hevonen taisi olla liian kokematon ja pelokas, eikä sitä Tuomolan mielestä ehkä ollut totutettu rataolosuhteisiin tarpeeksi, kyseessä oli hevosen ensimmäinen varsinainen startti..Muistan, kun kävelin pois sen luota ja ajattelin, että hetkinen. Katsoin tuota hevosta niin tarkkaan kuin ikinä voin, enkä nähnyt ulospäin mitään.Kati Tuomola yllättyi aluksi, kun hyvin vakavakaan suuvaurio ei näkynyt ulospäin.”Se laukkasi lähtöauton takana ihan valtoimenaan ja jouduin vetämään sitä suusta. Se kuski, joka meidän rinnalla meni auton taakse – muistan kyllä kuka hän oli – katsoi minua ilkikurisesti ja löi piiskalla voilokkiin niin että paukahti, ja sitten minun hevonen lähti”, Tuomola sanoo. ”Minähän kiskoin siellä suusta ja tajusin heti, että tämä meni ihan penkin alle. Ei tullut silloin mieleenkään, että olisin katsonut sen hevosen suuhun, vaikka kiskoin sieltä hulluna. Eikä se mitään auttanut, hevonen hermostui vaan enemmän. Mutta siihen loppui minun kilpaura.”.Viides kerta sanoi todenTuomola oli tiedonnälkäinen. Hän suunnitteli vakavissaan ravivalmentajan tai hevosenhoitajan uraa ja haki opiskelemaan Ypäjälle, mutta hänen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli yli 9 ja opettajat soittelivat kotiinkin, että lukioonhan tämän tytön pitäisi mennä.”Ajattelin, että haluan hoitaa hevosia enkä lukea kirjoja, mutta useampi ihminen puhui silloin, että voisithan sinä alkaa eläinlääkäriksi, kun sinulla on niin hyvä todistus. Aloin ajatella sitä ja päätin, että mennään sitten”, Tuomola sanoo. ”Minulla menikin sitten ainevalinnat vähän hassusti, otin kyllä laajan fysiikan, mutta en laajaa matematiikkaa. Tiesin vain, että eläinlääkikseen tarvitaan fysiikkaa, sitä en tiennyt, että pitäisi olla se matikkakin. Välillä olin sitten liemessä, mutta kyllä siinä kumminkin pärjäsi.”Hevosenhoitajan töitä Tuomola sai tehdä paljon. Yhteensä 7 kesää kului eri talleilla töissä. Aulis Järven tallilla useampi kesä, Ravitalli Golden Crownilla yksi ja Pekka Korven Vermon tallillakin yksi.Eläinlääketieteellisen ovet eivät avautuneet ensimmäisellä kerralla, eivätkä vielä neljännelläkään. Välissä Tuomola opiskeli laboratoriohoitajaksi ja työskenteli valmistumisensa jälkeen Hannele Yki-Järvisen vetämässä diabetestutkimusryhmässä. Siitä sai pääsykokeisiin hyvää pohjaa, ja viides hakukerta vuonna 1999 avasi eläinlääketieteellisen ovet.”Varmaan koko kerrostalo kuuli, että olin päässyt sisään, kun hyväksymiskirje tuli. Mutta tein kyllä valtavasti töitäkin sen eteen.”Ravihevosten hoitaminen jäi sivurooliin eläinlääketieteenopintojen ajaksi. Hevoset kyllä kiinnostivat, ja kandiaikoina Tuomola pyrki erityisesti sellaisiin paikkoihin töihin, joissa pääsi hoitamaan paljon hevosia. Vuonna 2003 hän esimerkiksi oli kesätöissä Hippoksen nykyisen eläinlääkärin Martti Talan vetämällä Lahden raviradan klinikalla, ja pääsi näkemään paljon ravurien hoitotoimenpiteitä.Kiinnostus hevosten suihin alkoi pikkuhiljaa.”Vuonna 2005 keväällä oli Ypäjällä Jukka Holopaisen ja Helena Kuntsin vetämä hevosten hammaskurssi, johon osallistuin. Se oli maksullinen eikä kuulunut enää opiskeluihin, mutta jostain kuulin, että tällainen on. Se oli ensimmäinen hammaskurssi, mihin osallistuin.”Miksi juuri hampaat ja suu?”En tiedä, mikä siinä kiinnosti. Ehkä kirurgia tuntui vähän pelottavalta, pitäisi valvoa nukutusta ja avata maha ja siellä on suolet ja kaikki. Suun hoito tuntui selkeältä, siinä ei nukuteta ja työn jäljen näkee heti”, Tuomola miettii..Valmistuttuaan Tuomola toimi muun muassa hevosjalostusliiton aputunnistajana Satakunnan alueella. Hän ehti reilun 12 vuoden aikana tunnistaa noin 2000 hevosta. Työ loppui tammikuussa vuonna 2018, kun hevosjalostusliitto otti tunnistukset itselleen. ”Mutta ehkä sekin oli kohtalo, en varmaan olisi ehtinytkään tehdä niitä tämän väitöskirjan aikana. Mutta se oli kivaa aikaa, siinä tuli tutuksi paikat ja ihmiset, sellaisetkin, jotka eivät kauheasti käytä eläinlääkäriä, tai eivät ainakaan minua”, Tuomola sanoo.Kilpailueläinlääkärinä Tuomola toimi Porissa vuodesta 2006 aina vuoteen 2020 asti, ja joitakin vuosia myös Kokemäellä.”Heti ensimmäisissä raveissa kesällä 2006 oli kolmen hevosen kolari, ukot lenteli ilmaan ja minä ajattelin, että aika monissa raveissa olen ollut, mutta onko tämä tällaista kun on raveissa töissä?” Tuomola naurahtaa.”Syksyllä 2020 minulle tuli sähköposti, että kiitos näistä vuosista, mutta emme tarvitse enää palveluitasi. Kyllä minulle tuli mieleen, että se johtui tästä tutkimuksesta.”."Oli ihan selkeää, että tämä pitää laittaa kilpailukieltoon"Tuomolan sysäyksestä suiden tutkimiseen on kirjoitettu usein, ja Hevosurheilun nettisivuilta löytyy otsikolla ”Suut auki!” vuonna 2019 painetussa lehdessä julkaistu artikkeli, jossa kerrotaan niin tutkimuksesta kuin siihen johtaneista tilanteistakin. Kerrataan kuitenkin vähän:Oli se hevonen, jonka suu oli ”kuin jauhelihaa”, mutta jolta ei tullut lainkaan verta suusta. Kilpailueläinlääkärinä toiminut Tuomola tarkasti hevosen vain siksi, että siitä oli Heppa-järjestelmässä viisi merkintää suun verenvuodosta tai kielletyistä kuolaimista.”Suun rakenne oli ihan tuhoutunut, mutta verta ei tullut ulospäin yhtään. Ne vauriot olivat paksut ja krooniset. Oli ihan selkeää, että tämä pitää laittaa kilpailukieltoon. Muistan, että valmentaja sanoi, että tämä nyt on vähän tällainen, se pitää ajaa suunnilleen seinään, että se pysähtyy, että mitä tämän kanssa sitten pitäisi tehdä? Vastasin, että en tiedä, mutta tänne ei ainakaan voi tulla kilpailemaan tällaisessa kunnossa”, Tuomola kertaa, jälleen kerran.”Muistan, kun kävelin pois sen luota ja ajattelin, että hetkinen. Katsoin tuota hevosta niin tarkkaan kuin ikinä voin, enkä nähnyt ulospäin mitään. Täällä on nyt 130 muuta hevosta, että voiko täällä olla joku muukin, jolla on suu samassa kunnossa.”Toinen tapaus, mikä Tuomolaa jäi vaivaamaan, tapahtui 75-raveissa. Yhdeltä hevoselta tuli suusta verta ennen lähtöä. Kilpailueläinlääkäri Tuomola ja ravien valvoja tarkastivat hevosen, ja suussa oli haava.”Hevosella oli varmaan puoltajankuolain, minkä kuvittelin silloin olevan aivan hyvä, ja ohje oli, että hevonen poistetaan lähdöstä tarvittaessa, jos siltä tulee verta suusta. En tiennyt, kuuluuko minun poistaa se vai ei, ja kun ajattelin, että sillä on kuitenkin tämä hyvä kuolain eikä Crescendo, en sitten poistanut sitä lähdöstä. Mutta vaivaamaan se jäi”, Tuomola sanoo. ”Nyt tietysti poistaisin sen, ja nyt on olemassa kategoriat, että mikä on lievä ja mikä vakava vaurio. Toki voisi ajatella, ettei hevosella kuulu olla mitään vauriota suussa, sillä ne liittyvät kyllä kuolaimen käyttöön ja ihmisen toimintaan.”."Koko maailmassa ei ole julkaistu ravihevosista tällaista artikkelia"Lopulta tutkimus kesällä 2017 tehtiin, Suomen Hippoksen tilaamana. Hippos oli tutkinut myös esimerkiksi hevosten kavionpohjia kilpailun jälkeen, eikä kuolainvauriotutkimuksenkaan vielä siinä vaiheessa pitänyt johtaa väitöskirjaan. Jo tutkimuksen aikana alkoi kuitenkin näyttää selvältä, että tulokset pitäisi saada julkaistua.”Koko maailmassa ei ole julkaistu ravihevosista tällaista artikkelia. Ruotsissa oli ravureita tutkittu vuosina 2011–2014, mutta siitä ei ole tehty tieteellistä artikkelia. Tutkimuksessa tarkastettiin 144 ravihevosta, ja niistä 88 prosentilla oli vaurioita. Tulos oli siis samansuuntainen.”Tuomola merkitsi tutkimuksen tulokset Heppa-järjestelmään, jotta hänen ja apulaisena toimineen Nina Mäki-Kihniän oli helpompi varmistaa, etteivät he tutkineet samaa hevosta useammin kuin kerran. Usein tulokset kirjattiin seuraavana päivänä, ja siinä paljastui jälleen yksi epäkohta.”Yhden hevosen kohdalla tulosta kirjatessa katsoin, että mitä ihmettä, tämähän on juossut jo uudestaan, että miten tämä on mahdollista, mehän katsottiin tämä eilen. Sitten tajusin, että hyvänen aika, sellainen hevonen, jolla torstaina oli vakavat suuvauriot – ja ne näytettiin valmentajalle ja ohjastajalle – oli jo perjantaina ollut lounasraveissa”, Tuomola pudistaa päätään. ”Taustajoukot näkivät, että suu on rikki, eikä mieleenikään tullut, että se hevonen on juoksemassa uudestaan alle 24 tunnin päästä. Eikä se valvominen tietenkään meidän tehtävämme ollutkaan.”Tuomola ei ollut raveissa valvomassa, vaan toteamassa, mutta kertoi tarkastuksen jälkeen hevosten taustajoukoille löydöksistään.”Siitä aloin selvittää, että kuinka nopeasti nämä tarkastetut hevoset juoksivat uudelleen kilpaa. Selvisi, että niistä 51 hevosesta, joilla oli vakavasti vaurioitunut suu, 13 juoksi jo viikon sisään kilpaa uudestaan.”.Sellainen hevonen, jolla torstaina oli vakavat suuvauriot – ja ne näytettiin valmentajalle ja ohjastajalle – oli jo perjantaina ollut lounasraveissa.Kati Tuomola.Tuomolan tutkimuksessa ei tutkittu vaurioiden parantumista, ainoastaan niiden esiintymistä. Hippoksella on vuonna 2022 käynnissä uusi suututkimus, jossa tutkitaan nimenomaan vaurioiden parantumista. Uudessa tutkimuksessa ravihevosten suu tutkitaan sekä kilpailusuorituksen jälkeen että noin viikon päästä kilpailusta.Lisäksi tutkimuksen aikana pidetään kirjaa hevosten liikutuksesta ja kuolainvalinnoista, jotta esimerkiksi vaurioiden paranemisesta ja kuolainten vaikutuksista saadaan lisätietoa. Tutkimusta ei voi verrata Tuomolan tutkimukseen, sillä tutkittava asia on eri.”Olen ymmärtänyt, että uudessa tutkimuksessa tarkastellaan valikoitunutta porukkaa, eli sen perusteella ei pysty sanomaan, kuinka yleisiä vauriot nyt ovat, eikä tuloksia ei voi verrata tähän aiempaan tutkimukseen. Mutta mielenkiinnolla odotan tietoa vaurioiden parantumisesta.”Tuomola myöntää, että hänen oman tutkimuksensa tulokset vaikuttivat hänen käytökseensä kilpailueläinlääkärinä. ”Kun aiemmin olin esimerkiksi priorisoinut dopingnäytteenottoa, niin suita tutkittuani menin kyllä heti perään, jos näin hevosen suusta tulevan verta, kun olin tajunnut, että sehän voi startata seuraavana päivänä uudelleen”, Tuomola huokaa. ”Sehän ei sitten miellyttänytkään, kun yritin olla siinä asiassa huolellisempi. Siitä sitten jotkut todennäköisesti suuttui, ja sitä toin esiin MOT-ohjelmassakin.” .Kun huomasin, mitä tulokset ovat, ajattelin, että tähän pitää reagoida isosti.Kati Tuomola odotti tutkimuksensa johtavan toimenpiteisiin.Niin, se MOT. Kati Tuomola kertoo törmänneensä julkisuudessa jonkin verran ihmettelyihin, että miksi nyt, näin monen vuoden jälkeen, suuvaurioasiaa nostetaan jälleen esiin.”Kun huomasin, mitä tulokset ovat, ajattelin, että tähän pitää reagoida isosti. Ajattelin, että siitä tulisi jotain toimenpiteitä. Mutta kun se vain jäi, niin mietin, että eihän tämä nyt näin voi mennä, että kukaan ei tee mitään asian eteen”, Tuomola sanoo.”MOT otti minuun yhteyttä, ja lähdin ohjelmaan siksi, että olen odottanut, että näihin tuloksiin reagoitaisiin vielä enemmän. Vaikka on tullut hyvinvointitarkastukset ja muuta. Olen miettinyt, että onko niillä tarpeeksi painoarvoa ja pitäisikö hevoset tarkastaa myös lähdön jälkeen? Ja jos löytyy jotain, niin määrättäisiin kilpailukieltoon, että siitä olisi oikeasti jotain seurauksia.”Tuomolan suoraan saama palaute MOT:in jälkeen oli hänen kertomansa mukaan yllättävän myönteistä.”Netistä tietysti sai lukea mitä sattuu, mutta minulle tuli puheluita, messenger-viestejä, sähköpostia, ja niissä palaute oli pelkästään positiivista. . Koetko, että tässä suuvaurioasiassa viestintuoja ammuttiin?”Kyllä se vähän sillä tavalla on ollut. Toisaalta väitöstilaisuudenkin jälkeen onnitteluja tuli, että kyllä niitä samanmielisiä on, mutta aika vaikea sitä julkisuudessa on kertoa, kun sitten ammutaan myös ne tukijat.”Tuomolan mielestä raviyhteisön pitäisi reagoida suuvauriotutkimukseen tiukemmin ja lisätä asian valvontaa. ”Hevosten suita pitäisi mielestäni valvoa, aluehallintoviraston tekemä pistokoe viime syksynä esimerkiksi oli hyvä. Koulutuksellinen puoli on vaikeampi ja se lähtee ihan hevosalan oppilaitoksista, miten hevosiin suhtaudutaan ja miten hevosen kipu tunnistetaan, eikä sitä väheksyttäisi.”Raveissa Tuomola ei enää ole käynyt, ei sen jälkeen, kun työt kilpailueläinlääkärinä loppuivat.”Jonkun verran katson TotoTV:stä kelauksella ja isompia kilpailuja. Lähinnä ajotapoja tulee seurattua. En kyllä tiedä mitä järkeä siinä on, kun en siihen suoranaisesti vaikuta, mutta vähän tulee seurattua ja onneksi ajotapasäännöt nyt tiukentuivat. En jotenkin ole päässyt karvoistani eroon ja on vähän surullistakin, että katson vain sitä negatiivista”, Tuomola huokaa.”Mutta juuri sanoin miehelle, että pitäisikö mennä Forssan kuninkuusraveihin edes toisena päivänä.”.Ratkaisuksi tiedon ja taidon lisääminenKati Tuomola opiskelee parhaillaan Kaustisella hevostalouden ammattitutkinnon hevosten kouluttamisen opintokokonaisuutta. Hän uskoo, että jokainen voi lisätä osaamistaan hevosten kanssa toimimiseen.Tuomolan tutkimuksessa ne hevoset, joilta ei löytynyt suuvaurioita, olivat useimmin lämminveriruunia, jotka menivät ravikuolaimella. Riskitekijöitä ravihevosilla olivat tammasukupuoli ja tietty kuolain (Crescendo-kuolain, suora puoltajankuolain, happy mouth). Sen sijaan ihmisen vaikutusta vaurioihin ei mitattu.”Tutkimuksessa ei mitattu ohjaspainetta. Emme saaneet valmentajista tai ohjastajista dataa, koska heitä oli aineistossa niin paljon. Saman henkilön parista startista ei voi vielä sanoa mitään. Ohjastajaa pitäisi seurata 20 tai mieluummin 30 hevosen kanssa, ehkä sitten pystyisi sanomaan jotain. Silti ajattelen, että taito ja osaaminen ratkaisee 100 prosenttia suuvaurioista”, Tuomola painottaa.”En tykkää, kun puhutaan, että vanha hevosmiestaito on kadonnut. Mielestäni jokainen voi opiskella, vaikka totta kai jotkut ovat luonnostaan taitavia. Ei ennen ollut kaikki paremmin, sitä on turha haikailla. Tietoa on nyt koko ajan enemmän.”Hevosten kouluttamisen opintokokonaisuutta Tuomola suosittelee kaikille. Sen sijaan hän miettii pitkään, kun häneltä kysytään, ketä raviammattilaista hän ihailee ja kuka olisi hyvä esimerkki hyvästä hevosmiestaidosta.”En halua, enkä oikein pystykään nimeämään ketään. Olen lukenut Santtu Raitalasta ja minulle on kerrottu, että hän ei ole saanut ajotapasakkoja. Hänen ajonsa on siistin näköistä. Ehkä se joku tällainen voisi olla, vaikken häntä tunnekaan.”Raviväen keskuudessa Tuomolan tutkimuksen tulokset ovat tyrmistyttäneet, mutta vaurioihin on alettu myös kiinnittää huomiota. Aluehallintoviraston viime syksyn tarkastuksessa suuvaurioita esiintyi 58 prosentilla ravihevosista, kun niitä Tuomolan tutkimuksessa oli 84 prosentilla. Tarkastuksessa havaittiin myös useita suita, joista vauriot olivat parantuneet. Tuomola on kehityksestä iloinen. ”Näitä tuloksia voi verrata keskenään ja suunta on hyvä.”Tuomolaa hiukan harmittaa hänen oman tutkimuksensa tulosten epäily sillä perusteella, että sitä verrataan johonkin täysin eri tutkimukseen.”Eräässäkin keskustelussa sekoitettiin tämä tutkimus ja ennen lähtöä tehtävien hyvinvointitarkastusten lukema. On tietysti hyvä, jos suut eivät ole ennen lähtöä pahasti rikki, mutta näistä ei voi puhua samana asiana. Jos sanotaan, että suuvauriot on vähentyneet tai mietitään, onko niitä ollutkaan, sitä ei voi sanoa tämän perusteella, koska on tutkittu aivan eri asiaa.”.Ei ennen ollut kaikki paremmin, sitä on turha haikailla. Tietoa on nyt koko ajan enemmän..Avin tarkastuksessa suuvaurioita yli puolella ravihevosista ja puolella kenttähevosista – Vaurioiden esto mahdollista

Viestintuoja – Kati Tuomola toi kilpahevosten suuvauriot julkisuuteen

Aiheeseen liittyvää