Keulasta on edelleen vanhan sanonnan mukaisesti lyhin matka maaliin. Hevosurheilu kävi läpi kaikki heinäkuussa Suomessa ajetut totoravilähdöt. Niistä 40,9 prosentissa voittaja juoksi johtopaikalla. Toiseksi menestyksekkäin juoksuasema oli pahamaineisenakin joskus pidetty paikka johtavan rinnalla eli niin sanottu kuolemanpaikka, josta voitettiin 16,6 prosenttia lähdöistä. Ero seuraaviin juoksupaikkoihin oli kohtalaisen selkeä. Huomionarvoista on, että toisesta ulkoa voitettiin jonkin verran useammin kuin johtavan takaa, prosentit 11,5–8,7. Vielä kolmannesta ulkoparistakin voittajia löytyi suhteellisen taajaan, tasan 9 prosenttia.Kaksi kolmesta ravilähdöstä voitettiin keulan ja johtavan rinnalla tai takana ravanneen hevosen muodostamasta kärkikolmikosta. Kun siihen lisätään toisesta ulkoa voittaneet, päästään jo lähelle 78 prosentin osuutta..Tätä vertailtiinTarkastelussa olivat kaikki Suomessa heinäkuussa juostut totoravilähdöt, jotka kilpailtiin normaaleilla kilpailumatkoilla. Yhteensä niitä oli 468, voittajia 469.Yli 40 prosentissa lähdöistä voittaja juoksi keulapaikalla. .Heinäkuun kattavassa tilastossa on mukana kaikki 468 Suomessa normaaleilla kilpailumatkoilla ajettua ravilähtöä. Vain alkukuusta Kaustisella ajetut kolme 600 metrin pikapyrähdystä on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Yhdessä lähdössä saatiin tasapäävoitto, joten voittajia tarkastelussa on 469. Juoksupaikkojen määrittelyssä kriteerinä pidettiin pääsääntöisesti tilannetta kierros ennen maalia, kun paikat ovat niin sanotusti vakiintuneet. Toisinaan kiri toki aloitetaan, varsinkin takapareista, jo hieman aiemmin, ja tämä pyrittiin myös huomioimaan kirjaamalla juoksupaikaksi se, mistä kiriin lähdettiin. Kaikissa lähdöissä juoksupaikkojen määrittäminen ei tietenkään ole muun muassa paikkojen vaihtumisen takia aivan yksiselitteistä, mutta voittajien osalta tilanne oli kuitenkin useimmiten selkeä..Lähdöistä 64 prosenttia oli lämminverisille ja 36 prosenttia kylmäverisille tai suomenhevosille. Kylmäveripuolella keulavoittajien osuus oli selvästi lämminverisiä korkeampi, prosentit 44,3–39,1. Myös sekä johtavan rinnalta että toisesta sisältä kylmäverilähtöjä voitettiin piirun verran lämminverisiä useammin. Näin ollen aiemmin mainitun kärkikolmikon juoksupaikkojen voittoprosentti on kylmäveristen eduksi peräti prosentein 71,3–63,6.Kylmäverisissä huomionarvoista on myös se, että kolmannesta ulkoa voitettiin enemmän kuin pykälää edempää. Sitä kauemmas parijonossa mentäessä voittajien määrä sen sijaan romahti, kun taas lämminveristen puolella lasku toisen radan jonoa taaksepäin mentäessä on huomattavasti tasaisempaa.Yksi osaltaan vaikuttava tekijä on kylmäveristen pienemmät hevosmäärät. Ylipäätään vajaat lähdöt aiheuttavat sen, ettei taaemmas parijonoon aina ”riitä” hevosia. Keulahevonen sen sijaan löytyy vielä toistaiseksi joka lähdöstä.Rotujen välillä tilastoa vertailtaessa juuri juoksupaikka kolmas ulkona tuntuu kiinnostavalta. Kappalemääräisesti voittajia tuli siltä paikalta yhtä monta, vaikka kylmäverilähtöjä ajettiin lähes puolet vähemmän. Prosentit olivat kylmäveristen eduksi 12,6–7,0. Toki kuukauden otos on pieni..Autolähdöissä keulapaikka on ollut volttilähtöjä enemmän arvossaan. 42,9 prosenttia autolähdöistä voitettiin molemmat rodut yhteenlaskien johtopaikalta, kun volttilähdössä lukema oli 38,6. Johtavan rinnalta voittaja tuli molemmilla lähetystavoilla noin 16,5 prosentissa lähdöistä, mutta paikka keulan peesissä oli volttilähdöissä jonkin verran parempi prosentein 10,2–7,5.Ylipäätään voittajatilasto eri lähetystapojen välillä vaikuttaa yllättävänkin samankaltaiselta, vaikka volttilähdöissä tasoitusten myötä kilpaileekin enemmän erirahaisia hevosia, joista kovempien voisi olettaa juosseen taaempana parijonossa. Ehkä autolähtöjen puolellakin viime vuosina yleistyneet voittosummiin perustuvat lähtöratamääritykset ovat tasoittaneet tilannetta. Heinäkuun lähdöistä 54 prosenttia oli auto- ja 46 prosenttia volttilähtöjä. Normaalia pienempi ero lähetystapojen välillä selittyy kesäradoilla, joiden lähdöistä selvästi suurempi osa ajettiin voltteina. Maakuntaratojen lähdöistä lähes kaksi kolmasosaa oli autolähtöjä..Kun voittajia verrataan maakunta- ja kesäratojen välillä, keulavoittajia saatiin selvästi useammin maakuntaradoilla prosenttien ollessa 42,6–38,0. Sen sijaan taktiikka johtavan rinnalla toimi huomattavasti paremmin kesäradoilla prosentein 21,6–13,8. Johtavan takaa voitettiin molemmissa kategorioissa vajaat 9 prosenttia lähdöistä. Myös toisesta ja kolmannesta ulkoa päästään kummallakin puolella kymmenen prosentin haminoille.Eniten maakuntaradoista ajettiin heinäkuussa kilpaa Teivossa. 39 lähdöstä keulasta voitettiin 38,5 prosenttia. Ahkerasti kisanneen Porin keulavoittajien osuus oli prosenttiyksikön pienempi, Vermon voittajista joka kolmas juoksi johtopaikalla.Palkintotasollakin on selkeä vaikutus siihen, mistä voittajat tulevat. Niissä lähdöissä, joissa ykköspalkinto oli yli 2 000 euroa, keulavoittajia saatiin 47,3 prosentissa (vrt. keskiarvo 40,9). Johtavan rinnalta ja takaa isopalkintoisia lähtöjä voitettiin keskiarvoa hieman harvemmin, toisesta ulkoa saman verran..Mitä lyhyempi matka, sitä tärkeämpi keulapaikka on. Tätä väittämää tukee myös heinäkuun voittajatilasto. Mailin voittajista keulassa juoksi 47,2 prosenttia voittajista, täydellä matkalla 40,4 ja 2600 metrillä ja sitä pidemmillä matkoilla 37,0.Heinäkuun lähdöistä peräti 83 prosenttia ajettiin niin kutsutulla täydellä matkalla (yleensä noin 2100 metriä), joten lyhyempien ja pidempien matkojen otos jää varsin pieneksi. Siitä huolimatta mielenkiintoisena nostona voi mainita sen, ettei pikamatkan lähdöistä voitettu yhtään johtavan takaa, vaikka paikkaa voisi äkkiseltään pitää mailillekin suotuisana. Toiselta radalta voittajia tuli aavistuksen kokonaiskeskiarvoa useammin.2600 metrin ja sitä pidempien matkojen otos kattaa vain 27 lähtöä, mutta pidemmän matkan tuomia lainalaisuuksia on silti havaittavissa. Johtavan rinnalta voittaneita on normaalia vähemmän, johtavan takaa tulleita vastaavasti selvästi keskimääräistä enemmän.Voittajapelissä alle 3-kertoimisia suosikkivoittajia saatiin heinäkuulle 190 kappaletta. Niistä keulassa juoksi 53,7, johtavan rinnalla 17,9, johtavan takana 5,8, toisessa ulkona 6,8 ja kolmannessa ulkona 7,4 prosenttia.Yli 10-kertoimisia yllätysvoittajia oli 96 kappaletta ja ne tulivat melko tasaisesti eri paikoilta. Keulasta 24,0, johtavan rinnalta 14,6, johtavan takaa 11,5, toisesta ulkoa 15,6 ja kolmannesta ulkoa 14,6 prosenttia..Ohjastajista Santtu Raitala narutteli heinäkuussakin eniten voittoja, kuten kaikkina muinakin kuukausina tänä vuonna sitä ennen. Kovin pitkälle meneviä johtopäätelmiä ei yhden kuskin yhden kuukauden voitoista kannata tehdä, mutta silmiinpistävää Raitalan 26:n heinäkuun ykkössijan kohdalla on se, että vain yhdeksän niistä tuli keulapaikalta ja peräti yksitoista kolmannesta parista tai kauempaa takaa.Muiden kärkiviisikkoon yltäneiden ohjastajien (Olli Koivunen, Hannu Torvinen, Tommi Kylliäinen, Antti Teivainen) kohdalla keulavoitot muodostivat huomattavasti isomman palan voittokakusta ja kolmella viimeksi mainitulla se oli jopa noin puolet.Jos tilastokokonaisuus niputetaan vielä yhdeksi kuvitteelliseksi kymmenen lähdön ravi-illaksi, tarkoittaa se neljää keulavoittajaa, ehkä kahta vahvaa ykköstä johtavan rinnalta ja yhtä yllättäjää johtavan takaa. Toiselta radalta voitetaan selästä pari lähtöä hyvillä loppuvedoilla ja yhdeltä haastattelija saa kysyä lähdön jälkeen, että ”missäs te piilottelitte matkalla?”. Se saattaa olla Santtu.
Keulasta on edelleen vanhan sanonnan mukaisesti lyhin matka maaliin. Hevosurheilu kävi läpi kaikki heinäkuussa Suomessa ajetut totoravilähdöt. Niistä 40,9 prosentissa voittaja juoksi johtopaikalla. Toiseksi menestyksekkäin juoksuasema oli pahamaineisenakin joskus pidetty paikka johtavan rinnalla eli niin sanottu kuolemanpaikka, josta voitettiin 16,6 prosenttia lähdöistä. Ero seuraaviin juoksupaikkoihin oli kohtalaisen selkeä. Huomionarvoista on, että toisesta ulkoa voitettiin jonkin verran useammin kuin johtavan takaa, prosentit 11,5–8,7. Vielä kolmannesta ulkoparistakin voittajia löytyi suhteellisen taajaan, tasan 9 prosenttia.Kaksi kolmesta ravilähdöstä voitettiin keulan ja johtavan rinnalla tai takana ravanneen hevosen muodostamasta kärkikolmikosta. Kun siihen lisätään toisesta ulkoa voittaneet, päästään jo lähelle 78 prosentin osuutta..Tätä vertailtiinTarkastelussa olivat kaikki Suomessa heinäkuussa juostut totoravilähdöt, jotka kilpailtiin normaaleilla kilpailumatkoilla. Yhteensä niitä oli 468, voittajia 469.Yli 40 prosentissa lähdöistä voittaja juoksi keulapaikalla. .Heinäkuun kattavassa tilastossa on mukana kaikki 468 Suomessa normaaleilla kilpailumatkoilla ajettua ravilähtöä. Vain alkukuusta Kaustisella ajetut kolme 600 metrin pikapyrähdystä on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Yhdessä lähdössä saatiin tasapäävoitto, joten voittajia tarkastelussa on 469. Juoksupaikkojen määrittelyssä kriteerinä pidettiin pääsääntöisesti tilannetta kierros ennen maalia, kun paikat ovat niin sanotusti vakiintuneet. Toisinaan kiri toki aloitetaan, varsinkin takapareista, jo hieman aiemmin, ja tämä pyrittiin myös huomioimaan kirjaamalla juoksupaikaksi se, mistä kiriin lähdettiin. Kaikissa lähdöissä juoksupaikkojen määrittäminen ei tietenkään ole muun muassa paikkojen vaihtumisen takia aivan yksiselitteistä, mutta voittajien osalta tilanne oli kuitenkin useimmiten selkeä..Lähdöistä 64 prosenttia oli lämminverisille ja 36 prosenttia kylmäverisille tai suomenhevosille. Kylmäveripuolella keulavoittajien osuus oli selvästi lämminverisiä korkeampi, prosentit 44,3–39,1. Myös sekä johtavan rinnalta että toisesta sisältä kylmäverilähtöjä voitettiin piirun verran lämminverisiä useammin. Näin ollen aiemmin mainitun kärkikolmikon juoksupaikkojen voittoprosentti on kylmäveristen eduksi peräti prosentein 71,3–63,6.Kylmäverisissä huomionarvoista on myös se, että kolmannesta ulkoa voitettiin enemmän kuin pykälää edempää. Sitä kauemmas parijonossa mentäessä voittajien määrä sen sijaan romahti, kun taas lämminveristen puolella lasku toisen radan jonoa taaksepäin mentäessä on huomattavasti tasaisempaa.Yksi osaltaan vaikuttava tekijä on kylmäveristen pienemmät hevosmäärät. Ylipäätään vajaat lähdöt aiheuttavat sen, ettei taaemmas parijonoon aina ”riitä” hevosia. Keulahevonen sen sijaan löytyy vielä toistaiseksi joka lähdöstä.Rotujen välillä tilastoa vertailtaessa juuri juoksupaikka kolmas ulkona tuntuu kiinnostavalta. Kappalemääräisesti voittajia tuli siltä paikalta yhtä monta, vaikka kylmäverilähtöjä ajettiin lähes puolet vähemmän. Prosentit olivat kylmäveristen eduksi 12,6–7,0. Toki kuukauden otos on pieni..Autolähdöissä keulapaikka on ollut volttilähtöjä enemmän arvossaan. 42,9 prosenttia autolähdöistä voitettiin molemmat rodut yhteenlaskien johtopaikalta, kun volttilähdössä lukema oli 38,6. Johtavan rinnalta voittaja tuli molemmilla lähetystavoilla noin 16,5 prosentissa lähdöistä, mutta paikka keulan peesissä oli volttilähdöissä jonkin verran parempi prosentein 10,2–7,5.Ylipäätään voittajatilasto eri lähetystapojen välillä vaikuttaa yllättävänkin samankaltaiselta, vaikka volttilähdöissä tasoitusten myötä kilpaileekin enemmän erirahaisia hevosia, joista kovempien voisi olettaa juosseen taaempana parijonossa. Ehkä autolähtöjen puolellakin viime vuosina yleistyneet voittosummiin perustuvat lähtöratamääritykset ovat tasoittaneet tilannetta. Heinäkuun lähdöistä 54 prosenttia oli auto- ja 46 prosenttia volttilähtöjä. Normaalia pienempi ero lähetystapojen välillä selittyy kesäradoilla, joiden lähdöistä selvästi suurempi osa ajettiin voltteina. Maakuntaratojen lähdöistä lähes kaksi kolmasosaa oli autolähtöjä..Kun voittajia verrataan maakunta- ja kesäratojen välillä, keulavoittajia saatiin selvästi useammin maakuntaradoilla prosenttien ollessa 42,6–38,0. Sen sijaan taktiikka johtavan rinnalla toimi huomattavasti paremmin kesäradoilla prosentein 21,6–13,8. Johtavan takaa voitettiin molemmissa kategorioissa vajaat 9 prosenttia lähdöistä. Myös toisesta ja kolmannesta ulkoa päästään kummallakin puolella kymmenen prosentin haminoille.Eniten maakuntaradoista ajettiin heinäkuussa kilpaa Teivossa. 39 lähdöstä keulasta voitettiin 38,5 prosenttia. Ahkerasti kisanneen Porin keulavoittajien osuus oli prosenttiyksikön pienempi, Vermon voittajista joka kolmas juoksi johtopaikalla.Palkintotasollakin on selkeä vaikutus siihen, mistä voittajat tulevat. Niissä lähdöissä, joissa ykköspalkinto oli yli 2 000 euroa, keulavoittajia saatiin 47,3 prosentissa (vrt. keskiarvo 40,9). Johtavan rinnalta ja takaa isopalkintoisia lähtöjä voitettiin keskiarvoa hieman harvemmin, toisesta ulkoa saman verran..Mitä lyhyempi matka, sitä tärkeämpi keulapaikka on. Tätä väittämää tukee myös heinäkuun voittajatilasto. Mailin voittajista keulassa juoksi 47,2 prosenttia voittajista, täydellä matkalla 40,4 ja 2600 metrillä ja sitä pidemmillä matkoilla 37,0.Heinäkuun lähdöistä peräti 83 prosenttia ajettiin niin kutsutulla täydellä matkalla (yleensä noin 2100 metriä), joten lyhyempien ja pidempien matkojen otos jää varsin pieneksi. Siitä huolimatta mielenkiintoisena nostona voi mainita sen, ettei pikamatkan lähdöistä voitettu yhtään johtavan takaa, vaikka paikkaa voisi äkkiseltään pitää mailillekin suotuisana. Toiselta radalta voittajia tuli aavistuksen kokonaiskeskiarvoa useammin.2600 metrin ja sitä pidempien matkojen otos kattaa vain 27 lähtöä, mutta pidemmän matkan tuomia lainalaisuuksia on silti havaittavissa. Johtavan rinnalta voittaneita on normaalia vähemmän, johtavan takaa tulleita vastaavasti selvästi keskimääräistä enemmän.Voittajapelissä alle 3-kertoimisia suosikkivoittajia saatiin heinäkuulle 190 kappaletta. Niistä keulassa juoksi 53,7, johtavan rinnalla 17,9, johtavan takana 5,8, toisessa ulkona 6,8 ja kolmannessa ulkona 7,4 prosenttia.Yli 10-kertoimisia yllätysvoittajia oli 96 kappaletta ja ne tulivat melko tasaisesti eri paikoilta. Keulasta 24,0, johtavan rinnalta 14,6, johtavan takaa 11,5, toisesta ulkoa 15,6 ja kolmannesta ulkoa 14,6 prosenttia..Ohjastajista Santtu Raitala narutteli heinäkuussakin eniten voittoja, kuten kaikkina muinakin kuukausina tänä vuonna sitä ennen. Kovin pitkälle meneviä johtopäätelmiä ei yhden kuskin yhden kuukauden voitoista kannata tehdä, mutta silmiinpistävää Raitalan 26:n heinäkuun ykkössijan kohdalla on se, että vain yhdeksän niistä tuli keulapaikalta ja peräti yksitoista kolmannesta parista tai kauempaa takaa.Muiden kärkiviisikkoon yltäneiden ohjastajien (Olli Koivunen, Hannu Torvinen, Tommi Kylliäinen, Antti Teivainen) kohdalla keulavoitot muodostivat huomattavasti isomman palan voittokakusta ja kolmella viimeksi mainitulla se oli jopa noin puolet.Jos tilastokokonaisuus niputetaan vielä yhdeksi kuvitteelliseksi kymmenen lähdön ravi-illaksi, tarkoittaa se neljää keulavoittajaa, ehkä kahta vahvaa ykköstä johtavan rinnalta ja yhtä yllättäjää johtavan takaa. Toiselta radalta voitetaan selästä pari lähtöä hyvillä loppuvedoilla ja yhdeltä haastattelija saa kysyä lähdön jälkeen, että ”missäs te piilottelitte matkalla?”. Se saattaa olla Santtu.
