Kimmo Jokiniemi muistetaan Varennen ME-selostuksesta - Veni, vidi, vici

Kuuluttaja ja selostaja Kimmo Jokiniemi löi 35-vuotisen uransa aikana vahvan leiman eteläisen Suomen ravien äänimaailmaan.

”Raveista seuraan erityisesti keskiviikot ja lauantait, Kouvolan ravit tietenkin. Kansainväliset lähdöt on tärkeitä ja Ruotsin ravitkin katson”, urheilun suurkuluttaja Jokiniemi, 57, kertoo viikottaisista tottumuksistaan Käyräjoen rannalta kotoaan Valkealasta. Selkä ja jalat vaivaavat työkyvyttömyyseläkettä viettävää miestä, mutta olosuhteisiin nähden Jokiniemi voi hyvin.

”Joku voi sanoa, että toihan on ollut jo pitkään työkyvytön”, Jokiniemi hymähtää. ”Ekan kerran sairastuin 2011, siinä tuli pieni tauko ja sitten loppuaikana kuulutin pelkästään Vermossa ja Kouvolassa. Lopetin, kun sairastuin uudestaan 2013.”

Itselle tutun ammatin rimankorkeuteen tulee väkisinkin kiinnitettyä lajia seuratessa huomiota. ”Hyviähän nää nykyiset on, onhan Suomessa parempi taso kuin Ruotsissa. Jos selostamisesta puhutaan, nyt mennään tv edellä, mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Harmittaa, kun raveja ei ole pääkanavilla. Mikäli tästä meinataan kansan urheilua saada, kyllä mun mielestä lauantairavien pitäisi ehdottomasti näkyä jollakin kolmesta pääkanavasta.”

Jokiniemi teki pitkän pietin päärata Vermon kuuluttajana, noin 30 vuotta. Hänen tuttu ja rauhoittava äänensä avasi monet Vermon ravit molemmilla kotimaisilla, tuuditti jopa lapset uneen lastenvaunuihin. ”Kärare republik, välkommen till Vermo. Här är strukna hästar till kvällens handprogram”, Jokiniemi lausui.

Hän paljastaa, että ruotsinkieli ei tullut äidinmaidosta ja se oli opeteltava, että asiat sai auttavasti ilmaistua. ”Kyllähän se multa vaati aika paljon, koska ruotsin kieli ei ollut hallussa kuin keskikoulusta, piti tehdä töitä sen eteen, että pystyi kuuluttamaan kansainvälisissäkin raveissa.”

Areenoja oli monia muitakin. Kouvola, Mikkeli, Lahti, Lappee, Loviisa, Vieremä... Onpa hän kuuluttnaut Puumalan ja Haminan raveissakin. ”Vieremällä kävin kymmenkunta vuotta kesäraveissa selostamassa, se oli kokemuksena miellyttävä. Siellä osattiin arvostaa äänityöntekijää. Raveissa oli paljon ihmisiä ja sinne oli kiva mennä. Monet juhannusaatot meni siellä.”

Kaikki alkoi tietysti Valkeala-ajoa lauantaina isännöivästä Kouvolasta. Jokiniemi oli käynyt Aslak Kaikon ja Juha Eerikäisen kanssa raveissa, kunnes edesmennyt toiminnanjohtaja Ilkka Tiilikainen ehdotti työtehtävää.

”Sanoi, että kyl sulle pitää jotain hommaa keksiä, rupea kuuluttamaan. Mie sanoin, että en missään tapauksessa”, Jokiniemi naurahtaa. ”Pikku hiljaa se alkoi muhia ja -78 kuulutin ensimmäiset ravit. Silloinhan sanottiin vaan niitä juoksunumeroita.”

Oman roolinsa Jokiniemi näki ravien läpiviennin kannalta tärkeänä. Jo siinä, että aikataulut pysyivät. ”Mulla oli 80-luvulla parhaimmillaan 240 työpäivää. Onhan siinä vaara, että leipääntyy. Vaikkei niin saisi olla, selostajana on eri fiilinki lähteä Suur-Hollolan finaaliin kuin iltaravien viimeiseen lähtöön. Ei kaikissa tilaisuuksissa voi suunapäänä huutaa. Hehkutus menee tilaisuuden mukaan.”

”Itsellekin tuli maneereja. Joitakin se varmasti ärsytti, mutta niitä tulee kaikille. Selostamisen pitää mun mielestä olla luovaa, fiiliksen nostatusta. Joidenkin mielestä pitäisi vaan todeta, mitä tapahtuu. Mun mielestä se ei ole ihan niin mustavalkoista, että todetaan asiat ja sitten seuraava lähtö, siihen pitää olla omanlaista intohimoa.”

Asiat voi kokea monella tavalla, kuten kerran Lappeessa. ”Mie muistan aina, kun soitettiin Hoosianna Davidin poika jouluraveissa. ‘Pastori’ Esa Kujala tuli ilmoittamaan, että kaikki ammattipelurit poistuvat samantien, jos joululaulujen soittaminen ei lopu. No, lopetinhan minä.”

Jokiniemen selostuksista mieleenpainuneimmaksi moni mainitsee YouTubesta löytyvän Varennen maailmanennätysjuoksun, jossa hän luonnehti muiden tulevan “ties missä” ja käytti Julius Caesarin ilmaisua ”Veni, vidi, vici, Varenne”, tulin, näin, voitin.

”Jotain erikoista piti keksiä, koska oli selvää, että siinä tulee ME. Vaikka variaatioita oli monia, se on vain yksi hetki, jolloin pitää sanoa, mitä mieleen juolahtaa. Muistan lähdön alusta ihmisten taputuksen ja ihmeellisen möykän, se nousi sinne ylös asti. En mie oo ikinä sellaista kokenut.”

Kerran Jokimaan lauantairaveissa rikkoutui äänentoisto. ”Mentiin Pekosen Tuomon kanssa Transitiin, se oli palokunnan johtoauto ja ajeltiin sillä keskikentällä. Mulla oli lälläri ja yhteys tuomaristoon, Pekonen oli sihteeri. Selostin sieltä paloautosta ja huutelin lähtökomentoja. Oli aika erikoinen perspektiivi hoitaa se homma, mutta tuli nekin ravit ajettua.”

Kuninkuusravien äänityöläisyysputki 90-luvulla lämmittää miestä edelleen, vaikka hevosenomistajuuden suurin hetki, Kaikon kanssa samalla viikolla ostamansa Dixie Dalian Solvallan tammadivisioonan finaalivoitto jäikin näkemättä Kouvolan kunkkareiden päällekkäisyyden takia.

”Siihen aikaan lähtöä ei nähnyt mistään. Soitin hevosen meille myyneelle Lähdekorvelle, joka selosti sen Ruotsin televisiosta. Luuli vielä ensin, että se hylättiin, mutta siinä hylättiin joku muu.”

Erikoisimman selostuksen Jokiniemi kertoo tehneensä -88 New Jerseystä lahtelaiseen paikallisradioon. Kyseessä oli March Of Dimes Philadelphian silloisessa Garden State Parkissa, viivalla hevoset Mack Lobellista, Napoletanosta ja Friendly Facesta lähtien. Jokiniemi seisoi paikallisen lehdistöhuoneen takaseinän puhelinten ääressä, kännyköitä ei ollut.

”Aattelin, että vetäisen selostuksen tästä helposti, mutta tajusin vähän ennen lähtöä, että sehän on mailin rata ja eihän täältä näe mitään, kun ruotsalainen ihmismuuri tuli eteen. Hypin siellä takana ja hyvä etten saanut turpaani, kun tönin ruotsalaisia. Sugarcane Hanover voitti, mutta ei se selostus ihan putkeen mennyt.”