Kirja-arvio: Hevosista värikkäästi

Jokaista maalausta täydentää hänen kirjoittamansa runo, joka kertoo ennen kaikkea ajatuksia kyseisen teoksen syntyprosessissa.

Vaikka Hovin runot sopivat loistavasti maalausten kanssa yhteen, ne eivät ole niiden kuvatekstejä. Runot eivät pyri sanallistamaan maalausta, vaan siitä huokuvaa tunnelmaa.

Jossain kohdin Hovin runous lähentelee aforismia, kuten runossa Lauma: ”Jos maailmaa vaatii seuraamaan jokaista tuulenpuuskaa sokeana massana, vedä hätäjarrusta ja erkane laumasta.”

Kyseinen ajatuksia herättävä maalaus on puolestaan vihreäsävyinen, jossa laumalla hevosia on värikkäät ”siteet” silmillään. Eli tätä, kuten monta muutakin Hovin teosta, voi pitää myös ihmiselon peilinä.

Hovin maalaukset eivät ole perinteisen realistisia kuvauksia kohteistaan. Jos ne välttämättä haluaa kategorioida, ne ovat lähinnä ekspressionistisia. Niissä teos lähtee taiteilijan sisäisestä tunteesta, jota hän kuvaa voimakkain värein. Huomionarvoista on, kuinka hän väistää itsensä toiston vaaran. Värimaailma ja sen keskiössä oleva hevonen näyttäytyvät aina aivan omalla tavallaan.

Kirjan soisi löytävän myös sellaisten, jotka eivät ehkä niin usko maalaustaiteesta tai runoudesta perustavansa. Teoksen aihe madaltaa hevosihmisen kynnystä siihen tutustumiseen.