Hevosen kantaman lisäpainon on jo pitkään tiedetty hidastavan hevosen nopeutta, ja esimerkiksi laukkahevosille kehitettiin 1800-luvulla lisäpainoon perustuva tasoitussysteemi. Lihavuus johtuu liiasta kehon rasvapitoisuudesta ja aiheuttaa liikapainoa. Kehon rasva on ihonalaista tai sisäelinten ympärille vatsaonteloon kertyvää rasvaa. Rasvoittuminen määritetään objektiivisesti esimerkiksi ultraäänimittauksella lantion alueelta, koko kehosta 3-D-mallinnuksella tai epäsuorasti mittaamalla kehon vesipitoisuus, sekä rinnanympärysmitan tai rinnanympäryksen ja säkäkorkeuden suhteen avulla. Subjektiivinen menetelmä on lihavuusluokitus, jota voidaan pitää tyydyttävänä keinona. Yleensä käytetään asteikkoa 1–9, jossa 5 on tavoiteltava. Yli 6 on ylipainoa ja yli 7 on lihava. 500 kg painavalla hevosella yksi piste merkitsee 20–25 kg lisärasvaa ja -painoa. Hevosten lihavuus on yleistynyt, koska hevosia ruokitaan liian suurilla energiamäärillä kulutukseen nähden, mihin vaikuttaa rehujen hyvä energia-arvo ja ruokkijoiden väärä työn määrän ja lihavuuskunnon arviointi. Eniten liikalihavuutta on harrastehevosilla ja kilpailevista hevosista kouluratsuilla. Ratsuista lihavuuskunto on tavallisimmin normaali kenttäratsastushevosilla. Yksi syy lihavuuteen on, että kilpailuissa tai näyttelyissä tuomarit eivät huomauta asiasta tai että lihavia hevosia jopa suositaan arvosteluissa, jolloin omistajien väärät käsitykset säilyvät. Tarkastelluista tutkimuksista löydettiin useita lihavuuden ja ylipainon haitallisia vaikutuksia. Lihavuus on hyvinvointikysymys. Se heikentää suorituskykyä ja kestävyyttä ja lyhentää uraa. Haitat liittyvät lisääntyneeseen kuormaan ja työn raskauteen, mikä ilmenee sykkeen ja hengitystiheyden kasvuna. Lihavuus heikentää hevosen yleistä suoritustasoa ja lisää tulehdusproteiinien tuotantoa. Ravihevosilla on todettu hapenottokyvyn heikentyvän lihavuusasteen kasvaessa, jolloin nopeus alenee ja suoritustaso huononee. Ihonalainen rasvakerros huonontaa lämmönluovutusta ja lisää lämpöstressin riskiä. Ylimääräinen paino rasittaa hevosen tukielimistöä, luustoa (erityisesti kasvavilla hevosilla) ja lihaksia sekä lisää niveltulehdusten riskiä ja aiheuttaa kipua. Ratsuhevosilla hevosen ylimääräinen paino rajoittaa ratsastajan painoa. Estehevosilla ja myös ravureilla ylimääräinen pano lisää etujalkojen kuormitusta ja niiden vammoja, mitä pahentavat huonot jalka- ja varvasasennot. Kaikilla hevosilla lihavuuden seuraus on liikkeiden epäsymmetria. Tammoilla ylipaino voi aiheuttaa kiimojen epäsäännöllisyyttä ja tiinehtyvyyden huononemista. Muita tunnettuja haittoja ovat metabolinen oireyhtymä ja kaviokuumeriskin kasvu, vaikka se ei sitä aiheutakaan. Matkaratsastushevosilla hyvä lihavuuskunto (5–6) lisää tärkeitä energiavarastoja..Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Animals-tiedelehdessä helmikuussa..Kirjoittaja on johtava tutkija Luonnonvarakeskuksella
Hevosen kantaman lisäpainon on jo pitkään tiedetty hidastavan hevosen nopeutta, ja esimerkiksi laukkahevosille kehitettiin 1800-luvulla lisäpainoon perustuva tasoitussysteemi. Lihavuus johtuu liiasta kehon rasvapitoisuudesta ja aiheuttaa liikapainoa. Kehon rasva on ihonalaista tai sisäelinten ympärille vatsaonteloon kertyvää rasvaa. Rasvoittuminen määritetään objektiivisesti esimerkiksi ultraäänimittauksella lantion alueelta, koko kehosta 3-D-mallinnuksella tai epäsuorasti mittaamalla kehon vesipitoisuus, sekä rinnanympärysmitan tai rinnanympäryksen ja säkäkorkeuden suhteen avulla. Subjektiivinen menetelmä on lihavuusluokitus, jota voidaan pitää tyydyttävänä keinona. Yleensä käytetään asteikkoa 1–9, jossa 5 on tavoiteltava. Yli 6 on ylipainoa ja yli 7 on lihava. 500 kg painavalla hevosella yksi piste merkitsee 20–25 kg lisärasvaa ja -painoa. Hevosten lihavuus on yleistynyt, koska hevosia ruokitaan liian suurilla energiamäärillä kulutukseen nähden, mihin vaikuttaa rehujen hyvä energia-arvo ja ruokkijoiden väärä työn määrän ja lihavuuskunnon arviointi. Eniten liikalihavuutta on harrastehevosilla ja kilpailevista hevosista kouluratsuilla. Ratsuista lihavuuskunto on tavallisimmin normaali kenttäratsastushevosilla. Yksi syy lihavuuteen on, että kilpailuissa tai näyttelyissä tuomarit eivät huomauta asiasta tai että lihavia hevosia jopa suositaan arvosteluissa, jolloin omistajien väärät käsitykset säilyvät. Tarkastelluista tutkimuksista löydettiin useita lihavuuden ja ylipainon haitallisia vaikutuksia. Lihavuus on hyvinvointikysymys. Se heikentää suorituskykyä ja kestävyyttä ja lyhentää uraa. Haitat liittyvät lisääntyneeseen kuormaan ja työn raskauteen, mikä ilmenee sykkeen ja hengitystiheyden kasvuna. Lihavuus heikentää hevosen yleistä suoritustasoa ja lisää tulehdusproteiinien tuotantoa. Ravihevosilla on todettu hapenottokyvyn heikentyvän lihavuusasteen kasvaessa, jolloin nopeus alenee ja suoritustaso huononee. Ihonalainen rasvakerros huonontaa lämmönluovutusta ja lisää lämpöstressin riskiä. Ylimääräinen paino rasittaa hevosen tukielimistöä, luustoa (erityisesti kasvavilla hevosilla) ja lihaksia sekä lisää niveltulehdusten riskiä ja aiheuttaa kipua. Ratsuhevosilla hevosen ylimääräinen paino rajoittaa ratsastajan painoa. Estehevosilla ja myös ravureilla ylimääräinen pano lisää etujalkojen kuormitusta ja niiden vammoja, mitä pahentavat huonot jalka- ja varvasasennot. Kaikilla hevosilla lihavuuden seuraus on liikkeiden epäsymmetria. Tammoilla ylipaino voi aiheuttaa kiimojen epäsäännöllisyyttä ja tiinehtyvyyden huononemista. Muita tunnettuja haittoja ovat metabolinen oireyhtymä ja kaviokuumeriskin kasvu, vaikka se ei sitä aiheutakaan. Matkaratsastushevosilla hyvä lihavuuskunto (5–6) lisää tärkeitä energiavarastoja..Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Animals-tiedelehdessä helmikuussa..Kirjoittaja on johtava tutkija Luonnonvarakeskuksella