Hetken mielijohteesta lopettamispäätös ei syntynyt.”On tässä jo vuosien mietintä takana. Ennen koronaa lähti ensimmäisen kerran täysin vieraat hevoset tallista pois, mutta muutama tuli vielä takaisin. Pari vuotta kipristelin ja sinnittelin, mutta mieliala on ollut jo pitkään, että ei tämä iske”, Petri Fredin taustoittaa.”Puolet elämästä on ollut painia hevosten ja ihmisten kanssa, se on syönyt niskan poikki. Aina kun löytyy hyvä hevonen, riittää ongelmia ja vastoinkäymisiä, ja ainahan se on silloin valmentajan vika. Ja itselläkin tavoitteet oli aika paljon korkeammalla, kun tähän hommaan lähdin.””Ehkä oli myös virhe, kun jäin tänne Etelä-Savoon. Monelle eteläsuomalaiselle tämä on syrjässä, ja se saattoi olla jarru”, Fredin lisää.Lopettamispäätökseen liittyi myös terveydellisiä syitä.”Selkä meni, oliko se 2017 vai 2018, eikä sitä saatu kuntoon. Sen jälkeen jalka on pistellyt ja puutunut, ja sekin on syönyt miestä. Kävely ja seisominen on pahinta, istua voi kyllä vaikka kuinka pitkään.”Niinpä uudeksi ammatiksi löytyikin eräänlainen istumatyö.”Hommasin jo ennen koronaa taksiluvat, ja viime syksystä lähtien olen ajanut hevosten ohessa kelakyytiä. Kun näyttää, että siitä saa palkan, niin mennään sillä. Se on puolet helpompaa ja varmempaa”, Petri Fredin vertaa.”Kun on ollut 30 vuotta yksityisyrittäjänä, rengiksi lähtemiseen olisi ollut iso kynnys, mutta nyt kun sai omat luvat, saa olla oman itsensä herra ja päättää itse päivien kulusta. Se on ollut kiinnostavaa hevoshommassakin.”Kokonaan Petri Fredin ei vielä hevosista luovu.”Humun Humu on eläkeläisenä, ja lisäksi on kaksi lämminveristä, joilla pojan kanssa harrastellaan. Mutta kyllähän se jotain motivaatiosta kertoo, jos ei ole viitsinyt omaa hevosta puoleentoista vuoteen treenata.”Täysin lopulliseksi Fredin ei lopettamispäätöstään lupaa.”Mennään tälleen ja katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta jos näihin hommiin joskus palaisi, pitäisi olla keskeisempi paikka”, hän edellyttää.
Hetken mielijohteesta lopettamispäätös ei syntynyt.”On tässä jo vuosien mietintä takana. Ennen koronaa lähti ensimmäisen kerran täysin vieraat hevoset tallista pois, mutta muutama tuli vielä takaisin. Pari vuotta kipristelin ja sinnittelin, mutta mieliala on ollut jo pitkään, että ei tämä iske”, Petri Fredin taustoittaa.”Puolet elämästä on ollut painia hevosten ja ihmisten kanssa, se on syönyt niskan poikki. Aina kun löytyy hyvä hevonen, riittää ongelmia ja vastoinkäymisiä, ja ainahan se on silloin valmentajan vika. Ja itselläkin tavoitteet oli aika paljon korkeammalla, kun tähän hommaan lähdin.””Ehkä oli myös virhe, kun jäin tänne Etelä-Savoon. Monelle eteläsuomalaiselle tämä on syrjässä, ja se saattoi olla jarru”, Fredin lisää.Lopettamispäätökseen liittyi myös terveydellisiä syitä.”Selkä meni, oliko se 2017 vai 2018, eikä sitä saatu kuntoon. Sen jälkeen jalka on pistellyt ja puutunut, ja sekin on syönyt miestä. Kävely ja seisominen on pahinta, istua voi kyllä vaikka kuinka pitkään.”Niinpä uudeksi ammatiksi löytyikin eräänlainen istumatyö.”Hommasin jo ennen koronaa taksiluvat, ja viime syksystä lähtien olen ajanut hevosten ohessa kelakyytiä. Kun näyttää, että siitä saa palkan, niin mennään sillä. Se on puolet helpompaa ja varmempaa”, Petri Fredin vertaa.”Kun on ollut 30 vuotta yksityisyrittäjänä, rengiksi lähtemiseen olisi ollut iso kynnys, mutta nyt kun sai omat luvat, saa olla oman itsensä herra ja päättää itse päivien kulusta. Se on ollut kiinnostavaa hevoshommassakin.”Kokonaan Petri Fredin ei vielä hevosista luovu.”Humun Humu on eläkeläisenä, ja lisäksi on kaksi lämminveristä, joilla pojan kanssa harrastellaan. Mutta kyllähän se jotain motivaatiosta kertoo, jos ei ole viitsinyt omaa hevosta puoleentoista vuoteen treenata.”Täysin lopulliseksi Fredin ei lopettamispäätöstään lupaa.”Mennään tälleen ja katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta jos näihin hommiin joskus palaisi, pitäisi olla keskeisempi paikka”, hän edellyttää.