Nauravan kostajan tuhat täyttyi

Team Jokimaan ilopilleri Juha Utala ajoi torstaina Killerillä tuhannennen voittonsa hevosella Villivälke.

Hetki oli merkittävä yli 10 800 starttia ajaneelle hollolalaiselle.

”Melkein pitäisi kompata Turusen Lauria, kun se sanoi joskus samaisessa haastattelussa, että olisi se tuhannes voitto voinut tulla aikaisemminkin, mutta olisi saattanut mennä hermokin”, Utala nauraa.

Juha Utalan, 48, matka hevosmieheksi alkoi tavallaan sattuman kautta, kun Kiikun Tallin isäntä Tapio Packalén osti tontin Utalan vanhempien naapurista Utalan poikavuosina.

”Olin silloin ekalla luokalla tai pienempi vielä”, Utala muistaa. ”Eihän siinä ollut aluksi kuin pari hevosta, mutta parhaimmillaan oli noin 90. Siitä kai se lähti.”

Utala teki kesät töitä Packalénien maalausalan yrityksessä.

”Rautainen ammatti se on, monta kaupungin vuokrataloa on maalattu sisältä ja ulkoa.”

Utala alkoi lyödä hevosia kenkään, kun joku Kiikussa patisti opettelemaan kengittämisen taidon. Paljon myöhemmin, vuonna 1995, Utala ajoi ensimmäisen voittonsa Loviisan kesäraveissa hevosella, jonka nimeen liittyy Kiikku. Kyseessä oli suomenhevostamma Kiikun-Tarina.

”Packalénit ovat kovia henkilöitä, kun mietitään sitä, missä ollaan nyt. Aina ovat olleet vieressä, kun on apua tarvittu.”

”Packalénin Sussun kanssa ollaan tehty pienestä pitäen yhteistyötä. Siitä kai se on katsottava omaa ikääkin, kun hänen tyttönsäkin (Christa) on jo kasvanut isoksi. Vasta olin kummitytön takapuolta pyyhkimässä ja nyt se jo opastaa, miten pitää ajaa.”

Opiskellakin Utala koetti. ”Yritin käydä lukiota pari vuotta. Vanhempien harras toive oli, että minusta olisi tullut eläinlääkäri, mutta se tyssäsi. Ajattelin, ettei tää lukuhomma sovi, olen enemmän tekijämies.”

”Joskus sitä synkkinä iltoina on tullut mietittyä, että oisko sitä sittenkin pitänyt lukea enemmän. ”

Talli-ilmapiirin houkutus veti kuitenkin puoleensa spontaania nuorukaista.

”Pyörin siinä nykyisellä appiukolla (Juhani Kotiranta) ja Holopaisen Eski tuli siihen rinnalle. Siitä se ammattimaisuus rupesi kiinnostamaan ja Perttusen Tapsa tarvitsi työntekijää. Siellä oltiin kymmenisen vuotta.”

Ajan Tapio Perttusella Utala muistaa jaksona, jolloin oppi tekemään töitä.

”Erilaista kalustoa oli paljon ja kyllä se työnteko palkittiin. Tapsa on periksiantamaton tyyppi. Sen näkee sen omastakin menestyksestä, vuodesta toiseen se pärjää, vaikka kaikki valmennettavat eivät ole kohusukuisia varsoja, silti se vaan kehnää mennä.”

”Nyt Tapsa tekee uuden nousun, kun se silmäleikkauksen jäljiltä rupeaa näkemään. Sen takia se rupeaa olemaan vaarallinen vastustaja.”

Perttusen aikana Utala näki, kun hevosia tuli ja meni niin sanotusti läpi käsien.

”Tapsalla on se tietty sellainen hevosen käsittely ja semmoinen. Tuli tehtyä ja nähtyä erilaisia juttuja. Tietenkin se oli tärkeää, että sai ruveta ajamaan kilpaa ja oli ajokeissa sellaisiakin, millä pääsi koukkaamaan voittajaesittelyyn. Sai omaakin nimeä esille.”

Sitten Utala meni Aslak Kaikon leipiin yksityistreenariksi ja opiskeli oman tallin pitämistä.

”Siinä ei joutunut lompsaa levittämään, mutta treenaamisessa sai toteuttaa itseään. Sellaista ei pystynyt tekemään silloin, kun oli muilla töissä, vaikka Tapsalla ollessakin keskusteltiin paljon, tehdäänkö näin vai niin.”

”Meni siinä varmaan 4-5 vuotta. Sitten Eski rupesi vähän himmailemaan ja rakas vaimo löytyi siinä kohti. Meinasin oikein ajaa ojaan, kun katsoin häntä silmiin.”

Utala laskee Hollolan kirkonkylällä sijaitsevan tallinsa pääluvuksi 22-23 hevosta.

”Kun tuli sellainen tilaisuus (oman tallin pito), nykyisissä kuvioissa on puljattu kymmenisen vuotta.”

Mainittakoon, että Juha Utala ja Esa Holopainen ovat lankoja eli Kotirannan siskosten Sannan ja Tarun kanssa naimisissa.

”Muistan, kun Eski (Esa Holopainen) tavoitteli tuhannetta voittoaan. Hän sanoi, että kun oikein alkoi tosissaan sitä ajamaan, niin milloinkaan ei ole tullut niin paljon ajotavoista sakkoja kuin silloin”, Utala nauraa.

Tekeminen maistuu lahtelaistreenarille vähintäänkin kohtalaisesti.

”Valitettavasti meidän pitkäaikainen ajaja Kauppisen Rami kuoli, hänelle on vaikea löytää korvaajaa”, Utala kiittää ajasta ikuisuuteen siirtynyttä kaveria.

”Täähän on sellaista tietynlaista välineurheilua. Viime vuosi oli aika tasainen, että ei ollut mitään ihmeellisyyksiä isommalta kantilta ja koko raviurheilu oli alamaissa.”

”Nyt tuntuu, että on muutama varsa, millä pääsee kokeilemaan isompia kisoja ja muutama vanhempikin, joten mielenkiinnolla mennään eteenpäin. Aina sitä syttyy, kun tulee uusia hevosia. Syksyllä lurpahtaneet korvat nousee pystyyn.”

Juha Utala on ehtinyt ajaa tai treenata useita huippuhevosia. Itselleen keskeisinä hän mainitsee ainakin Piece By Piecen, Bel Ditton, Racy Kempin, Kiikku’s Lordin, Super Sprinterin, Fire Sprucen ja Viking Quizasin.

”Peggy Lady oli ensimmäinen oikea hevonen, jolla pääsi ajamaan muitakin kuin oppilaslähtöjä ja pärjättiinkin vielä.”

Frans kuuluu myös Utalan elämän hevosiin. Se voitti Utalan valmennuksesta Orimattilan paikallisraveissa, mutta juoksi pääasiassa rahansa Jouni Hakkisen treenaamana ja Utalan ajamana.

”Frans oli sellainen, että sillähän tuli yksi Suurmestaruus, kuninkuusosalähtövoitto, Pikkukunkut sun muut. Aina tiesi, kun sen nimi luki lähtölistalla, että tili on tulossa.”

Vuosi 2006 on jäänyt Utalan mieleen poikkeuksellisena menestystarinana. Tuolloin Utala sai Vermon selostajalta Osmo Rahikaiselta lempinimen Mr. Derby voitettuaan Derbyn vuonna 2006 valmentamallaan Quicksilver Kempillä. Samalla tuli kaksoisvoitto, kun Jarkko Ristimäki täydensi talliparin Little Sealordilla. Samana vuonna Utala voitti Fransilla suomenhevosten Derbyn ja Poken Pojalla Kriteriumin.

Saavutus hakee vertaistaan. ”Sillä mä pääsen vielä saunailloissa pullistelemaan, kun siitä on aika vaikea nokittaa. Lämminveristen Kriteriumiin en enää kehdannut ilmoittaa”, Utala nauraa.

Utalan arki sujuu tiiviisti töissä valmennustallin ja kotona jälkikasvun parissa.

”Aiemmasta liitosta olevat pojat (Eetu ja Santeri) täyttävät 18 ja 20, mutta Siiri on 3 ja Saimi 8. Mummot ovat vielä niin hyvässä kuosissa, että he ovat korvaamaton apu arjessa. Muuta ei oikein ehdi harrastamaan, kotona sitä tulee pyöriskeltyä ja likkojen kanssa puuhasteltua.”

”Ajamisen määräkin on tietoinen valinta, että en ole lähtenyt kiertämään ratoja ja siihen, että tuu sinne ja tänne ajamaan. Jos haluaisi liigoja voittaa, pitäisi ajaa joka päivä ja se on tietyllälailla kovaa hommaa. Voisi mennä totiseksi. Olen kuullut vanhempien kavereiden niin kertovan.”

Ja sehän ei näin nauravaiselle kaverille sopisi.

”Ehkä se haave on se, että jaksaisi tällä elämäntyylillä eteenpäin, pysyä terveenä ja katsella, mihin maailma menee.”