Pikkupelimannien iso perjantai

Aino, Juho ja Lauri Niemistö jännittävät illalla, miten perheen kultakimpale Fransson menestyy Pikkupelimanni-ajossa. Mikko Niemistö valmentaa ja ohjastaa jälkikasvun omistamaa lahjakkuutta.

Fransson oli vajaan kahden kuukauden ikäinen, kun sen isoveli Likser venyi Pikkupelimannissa viidenneksi. Neljä vuotta on kulunut, ja Franssonilla on omassa tulikasteessaan mitali mielessä.

“Onhan se mahdollista, että Fransson pistää paremmaksi”, Niemistö arvioi. “Sitä tietenkin myös toivotaan, mutta varsalähdöistä on turha sanoa etukäteen mitään varmaa. Hyvillä mielin lähdetään kuitenkin kokeilemaan.”

Syksyllä 40 vuotta täyttävä Mikko Niemistö on yhtä mielenkiintoinen persoona kuin hänen nuoret suomenhevosensa. Mieheltä putkahtelee muutaman vuoden välein radoille lahjaita varsoja, joiden kova kapasiteetti tulee heti uran alussa selväksi. Ei kertakaikkiaan voi olla pelkkää sattumaan, että isoveli Likserin tavoin myös Fransson kiiruhti tähtijuoksijaksi jo uransa neljännessä kisassa.

“Yritetään panostaa aina laatuun, ei niinkään määrään“, Niemistö kommentoi. “Franssonin ja Likserin suku juontaa juurensa kaveri- ja perhetuttuihin, mutta kyllähän sieltä löytyy suvusta paljonkin juoksijoita. Kun geenit ovat kunnossa, niin aina sieltä jotain tohtii odottaa.

Likser oli nelivuotiaana heti valmis. Se ehti juosta urallaan yli 60 000 euroa rahaa, mutta totuuden nimissä alku antoi odottaa vielä paljon enemmän. Hevonen oli oikeastaan varsana liiankin hyvä pitkää menestysuraa ajatellen.

“En saanut millään konstilla Likseriä enää myöhemmällä iällä kehittymään”, Niemistö myöntää.

Joka tapauksessa Fransson on astumassa suuriin saappaisiin. Pikkuveljellä on kuitenkin kaikki edellytykset nousta vielä paljon kovemmaksi tekijäksi.

“Franssonista huomasi kyllä ihan heti ensimmäisillä ajokerroilla, että se on juoksija. Hevonen on vieläkin melkoinen raakile ja seurustelija, mutta menee nyt jo noin hyvin. Likseristä poiketen se vaikuttaa hevoselta, jolla on varaa kehittyä vielä tosi paljon. Se, miten käy tulevaisuudessa, jää kuitenkin nähtäväksi.”

Fransilaiset vaikuttavat useimmat isänsä tavoin sitkeiltä menemään, eikä Fransson tee tässä poikkeusta.

“Tosi hyvin se on ottanut vauhtia, mutta pienestä pitäen jaksopuolikin on ollut kunnossa. Erityisesti sillä osa-alueella Fransson on Likseriä etevämpi.”

Illalla juostava Pikkupelimanni on kilpailu, josta ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä loppu-uran suhteen, mutta jonka voittamiseen vaaditaan aisojen väliin poikkeuksellinen superlahjakkuus. Vuonna 2016 kilpailun vei nimiinsä Caijus, jonka jälkeen kunniataulukossa komeilevat nimet Vixus, Landen Paukku, Parvelan Retu, Maurizo. Niemistö ei lähde arvioimaan, voisiko Fransson kirjoittaa oman nimensä listan kärkeen.

“Kaikista paras tuosta viivalta tänä vuonna puuttuu, eli Siirin Valtsu”, Niemistö muistuttaa. “Näen siinä neljä-viisi hevosta, jotka ennakkoon ovat hyvinkin tasaveroisia keskenään. Sitten on varsoilla otettava huomioon, että joku saattaa ihan hetkessä parantaa vaikka kuinka paljon.”

Niemistön tallissa on tällä hetkellä neljä hevosta, eikä määrää ole tarkoitus kasvattaa, vaikka Fransson juoksisi itsensä isoihin otsikoihin.

“Oikein mielellään tätä hommaa tehdään, mutta määrän aion pitää aisoissa. Hyvin sitä saa tälläkin hetkellä ajan kulumaan.”

Kaustisella juostaan perjantaina myös jo perinteeksi muodostunut Isla-ajo, joka on viisivuotiaiden lämminveristen avoin voltti. Tammat saavat 20 metrin hyvityksen, joten täyden paalun ohittaminen tulee jälleen olemaan oriille ja ruunille hankalaa. Voittaja palkitaan muhkeasti 15 000 eurolla.