Rokkia ja raveja

Edellinen Popeda radalla -keikka Tampereen raviradalla oli kesällä 2019, aikana, jolloin kukaan ei vielä ollut koronaviruksesta tai yleisörajoituksista kuullutkaan. Tuolloin 6000 silmäparia kokoontui Teivoon nauttimaan keikasta ja kesäillasta.

”Kolme vuotta sitten esiinnyttiin siellä, ja heti perään nyt”, Pauli Mustajärvi sanoo ja nauraa. ”Tämä kesä näyttää pitkästä aikaa oikealta festarikesältä.”

Esiintymispaikkana ravirata ei Mustajärven mukaan eroa tavallisesta ulkoilmakeikasta, ei edes akustiikaltaan.

”Soitetaan ulkona ja ihmiset bailaavat ulkona. Ne ovat sellaiset pikku festarit. Viimeksi väkeä oli pilvin pimein ja oli tosi kova meininki. Ja onhan se aina jännää, nämä kesän ensimmäiset keikat, siinä on oma fiiliksensä, kuinka kone lähtee käymään.”

Raveissa Pate Mustajärvi on käynyt vain muutaman kerran.

”Teivossa olen viimeksi ollut – jos ei omaa keikkaa lasketa – katsomassa maaratakisoja. Moottoripelit on enemmän mun juttu”, Mustajärvi toteaa. ”Keikkareissulla tosin olimme muutama vuosi sitten Kouvolassa, ja menimme siellä raveihin, kun oli luppoaikaa ennen keikkaa. Yksi hevonen kuoli siihen radalle silloin. Ajattelin, että radalle kuolee vain niitä, jotka kiertävät sitä jollain moottoripelillä. Kysyinkin, että käykö tätä usein, eikä kuulemma käy. Mutta mulle se oli aika pysäyttävä kokemus.”

Sittemmin laulajasta on tullut myös hevosenomistaja. Hän on mukana kahdessa suomenhevoskimpassa. 2-vuotias Saltter (Välähdys – Korelia, Turo) on treenissä Matti Riipisellä. 1-vuotias Kinnarin Toivomus (Tähen Toivomus – Virsing, Liising) on vielä orilaitumella, mutta menee syksyllä Seppo Suurosen treeniin. Sysäys hevosmaailmaan tuli vaimo Tina Mustajärveltä.

”Tina sitä ehdotti, ja mun ensireaktio oli, että enhän mä ymmärrä hevosista mitään”, Mustajärvi sanoo ja nauraa lämpimästi päälle. ”Sitten tapasimme ihmisiä, jotka siinä Saltterin kimpassa on, ja siellä oli tosi hyvä fiilis. Siinä kun ajelimme ensimmäisestä tapaamisesta pois, niin Tina sanoi, että tästähän voisi tulla meille sellainen yhteinen oiva harrastus eläkevuosille. Kyllähän nekin jo tällä iällä välillä mielessä välähtää.”

Parasta hevosenomistamisessa on Mustajärven mielestä kimppaomistamisen sosiaalinen ulottuvuus.

”Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä. Onhan mulla nuo tietyt rasitteet, mutta kimpan tapaamisessa olin vain yksi joukosta, kuuntelin tarkasti ja koitin oppia”, Mustajärvi kiittää. ”Olen tällainen tavallinen jamppa, vähän epätavallisella ammatilla vaan. Sen takia on mukavaa, kun ihmiset suhtautuvat luontevasti.”

Toinen mieleinen asia kimppaomistamisessa on hevosten kehittymisen seuraaminen ja valmennuksen kulissien taakse pääseminen. ”Enhän mä ole ikinä nähnyt, kuinka kärryt laitetaan perään ja mitä siinä touhutaan. Se on vähän sama juttu, kun pääsi pikkupoikana Pyynikin ajojen kilvanajovarikolle katsomaan, ennen kuin jätkät lähtivät ajamaan kilpaa, kaikki on uutta ja jännää”, Mustajärvi vertaa. ”Olen aina ollut vauhtilajien ystävä, joten totta kai jännittää sekin, kun oripojat toivottavasti pääsevät jonain päivänä radalle.”

Pate Mustajärveä naurattaa, kun kysyn, seuraako hän kenties Iivo Niskasen jalanjälkiä, ja ajaa vielä joskus itselleen ravikortin.

”Pysytään nyt aisoissa vielä!” Mustajärvi virnistää. ”Mutta olen mä kerran ollut itse kärryillä. Rouva järjesti synttäriyllätyksen, ja pääsin Orimattilassa Henna Halmeen ajaman Yllin Kyllin -tamman kyytiin. Istuttiin siinä vierekkäin ja sain itsekin hetken aikaa tammaa ohjastaa”, Mustajärvi paljastaa.

”Olen ikäni moottoripyörällä ajanut, mutta se on kuitenkin kone. Sä vaan painat kaasua ja vaihdat vaihteita, mutta hevosen kanssa mulla oli sellainen tunne, että kun tartuin ohjaksiin, se tamma kyllä tajusi sen heti. Se ajatteli, että jaahas, kukahan pöljä siellä nyt on. Mutta hyvin se meni.”