Lucky Numberista se lähti - Suomessa syntyneet ravurit Elitloppetissa

Next Direction on 15. Suomessa syntynyt ravuri, joka lähtee kokeilemaan siipiään Euroopan kovimmassa uloslyöntiajossa.

Vuoden 1987 Killerin Eliitin maaliintulo oli yksi ikimuistoisimmista. Vuodesta 1975 ajettu suurkilpailu oli ollut lähinnä jenkkituontien temmellyskenttä, vain Ruotsissa syntyneet Uncle Sam ja Charme Asserdal olivat voittajina pystyneet lyömään kiilaa niiden rintamaan.
Mutta 30 vuotta sitten kaikki oli toisin, kotimaisen kasvatuksen hedelmät Lucky Number ja Black Laukko kävivät yleisöön menevän taiston voitosta - tosin sen jälkeen Eliitissä saatiin taas katsella kahdeksan kertaa jenkkiravureiden juhlaa, ennen kuin vuonna 1996 Isla J Brave oli ykkönen.
Suomessa syntyneiden historiallinen menestys Eliitissä johti välittömästi historialliseen Elitloppet-kutsuun. Ensimmäistä kertaa Suomessa syntynyt ravuri kelpuutettiin mukaan jo tuolloin legendaariseen kilpailuun. Itseasiassa myös Black Laukko sai kutsun, mutta Pekka Korpi päätti keskittyä sen kanssa kotimaisiin suurkilpailuihin.

Arpajaisvoittona ilmajokelaiselle Ari Kivimäelle päätynyt Lucky Number täytti paikkansa Elitloppetissa komeasti. Karsinnassa se kiri kolmannesta sisäparista neljänneksi ja finaaliin. Samalla syntyi SF-hevosten uusi SE 12,8a, josta se finaalissa nipisti vielä kymmenyksen pois.
Finaalissa Pertti Puikkonen sijoitti Lucky Numberin jälleen kolmanteen sisäpariin. Maalisuoralla Lucky Number hyökkäsi mitalitaistoon, jonka ruotsalaiset kuitenkin siltä sekä viekkaudella että vääryydellä veivät.
Ensin johtavan takana ollut Pay Nibs haahuili takasuoran puolta rataa, eikä Lucky Number saanut kunnon mahdollisuutta työntyä johtavan perään tai nousta toiseen ulkopariin. Maalisuoralla Lucky Number punnersi riskisti ohi keulassa olleen ME-tamma Grades Singingin, ja oli saavuttaa myös koko loppusuoran peitsiä pökeltäneen Callitin. Callitin askellaji jäi jostain syystä ensi alkuun tuomaristolta huomaamatta ja tulojärjestykseksi julistettiin Utah Bulwark, Pay Nibs, Callit.
Vasta kuvanauhalta tuomarit bongasivat Callitin passiaskelluksen, mutta tulojärjestys oli jo julistettu, ja se pitää tänäkin päivänä. Maalituomari Barry Karlssonin tehtäväksi jäi vain harmitella; "tämänlaatuista virhettä ei todellakaan saisi tapahtua tämän tasoisessa kilpailussa".
Tämän jälkeen saatiin odottaa viimeisimpään Suomessa syntyneeseen Elitloppet-edustajaan, ennen kuin päästiin Lucky Numberin tasolle. Brad de Veluwe oli vuonna 2013 neljäs. Lucky Numberin ja Brad de Veluwen välissä kävi 11 suomalaiskasvattia Solvallassa kokeilemassa maailman ravieliitin tasoa.

Otto-Mani voitti sensaatiomaisesti Finlandia-ajon vuonna 1992 ja sai kutsun Elitloppetiin. Jorma Kontion ajamana se kuitenkin laukkasi kovassa avauksessa ensimmäiseen kaarteeseen. Ori tuli sen jälkeen viimeisen kilometrin 1.11-kyytiä, mutta vailla toivoa nousta viimeiseltä sijalta korkeammalle Peace Corpsin voittamassa karsinnassa. Finaalin vei nimiinsä kanadalaisruuna Billyjojimbob.
Seuraavana vuonna Kontion ohjastamalla Houston Laukolla oli vastaava kohtalo, kuin Otto-Manilla: karsinnassa laukka ensikaarteeseen ja maaliin viimeisenä. Tuolloin vuonna 1993 mukana oli toinenkin Suomessa syntynyt, Born Quick, jota ohjasti sen valmentaja Tommy Hanné. Ruotsalaisomistuksessa ja -valmennuksessa ollut ori sitkisteli karsinnassa johtavan rinnalta viidenneksi ja tippui niukasti Sea Coven voittamasta finaalista pois.
Seuraavana vuonna 1994 Jorma Kontion ohjastama Houston Laukko teki hienon karsintajuoksun. Ikimuistettavasti finaalissa voittaneen Copiadin rinnalta laukannut Pine Chip oli karsinnassa omaa luokkaansa, mutta Houston Laukko kiri ruudikkaasti Abo Volon ja Toss Outin ohi kakkoseksi. Finaalissa Houston Laukko singahti keulaan, päästi Copiadin eteensä ja väsyi lopussa viimeiseksi.

Rautaruuna Isla J Brave oli hallinnut kotimaan kilpakenttiä vuonna 1996, mutta jätti taistelijaminänsä matkalla Ullavalta Tukholmaan. Se sai vetää karsinnassa kilometrin 16,5-kyytiä, mutta tippui äärimmäisen niukasti finaalista. Coktail Jet ehätti juuri maalin kohdalla Islan ohi neljänneksi - ja voitti finaalin.
Jonas Laukon vuoden 1997 karsintajuoksusta merkittävimmäksi merkinnäksi historiankirjoihin jäi viikonlopun kovin avaus. Jorma Kontio antoi oriin painua keulaan 08,8-avauksella ja päästi sitten voittaja Moni Makerin eteensä. Lopussa Jonas Laukko tippui viimeiseksi. Finaalin voitti Gum Ball.
Moni Maker oli edellisvuonna toisessa hiitissä, eli finaalissa, tasapaksu viides, mutta vuonna 1998 ME-tamman vire oli toinen. Karsinnassa syntyi tammojen uusi ME 10,9a, ja finaalissa johtavan rinnalta uusi 1000 metrin ratojen ME 10,6a. Suomessa syntyneen Indian Silverin tie katkesi karsinnassa lähtölaukan myötä. Stig H Johanssonin valmentama ja ajama ori menetti kuntonsa puolesta todennäköisen finaalipaikan, se oli seitsemäs uudella ennätyksellään 11,4a, vain kaksi kymmenystä kolmannesta ja neljännestä jääneenä. Laukan jälkeen se taittoi 1500 metriä 10,4, ja viimeisen puolikkaan 09,0-kyytiä.

Vuosi 1999 oli Suomessa syntyneiden osalta kaiken kaikkiaan komea. Elitloppetissa oli mukana kolme Suomessa syntynyttä ravuria, joista kaksi selvisi loppukilpailuun. Kaikki kolme olivat tosin Ruotsissa treenissä, Indian Silver ja Baron Pepper Stig H Johanssonilla, ja karsinnassa johtavan rinnalta väsynyt Asgaya Veijo Heiskasella. Finaalissa valmentajansa ajama Baron Pepper oli viides ja Jorma Kontion Indian Silver laukan myötä seitsemäs. Remington Crown oli finaalin ykkönen.
Sama kaksikko selvitti tiensä finaaliin seuraavanakin vuonna 2000. Torbjörn Jansson lainaohjasti Baron Pepperin karsinnassa kolmanneksi ja finaalissa kuudenneksi.  Indian Silverin karsintanelosen ajoi itse Johansson, ja finaalissa rattailla oli Örjan Kihlström, tuloksena seisemäs sija, kun finaalin vei tallikaveri Victory Tilly. Sekä Baron Pepper 11,1a ja Indian Silver 11,2a juoksivat lopulliseksi jääneet ennätyksensä.

Vuonna 2001 Suomessa syntyneellä lähdettiin toden teolla voittamaan Elitloppetia. BWT Magicin ympärille oli syntynyt oikea kansanliike, joka johti jopa ensimmäiseen kokonaisen laivan vuokraamiseen Suomesta Elitloppetiin matkaaville. Karsinnassa Ahti Antti-Roikon ohjastama BWT Magic oli keulasta toinen SE-ajalla 10,9a, mikä oli suomalaiskannattajille selkeä pettymys. Siitäkin huolimatta, että voittajan nimi oli Varenne. Tälläkin kertaa mukana oli peräti kolme Suomessa syntynyttä, mutta Stig H Johanssonin Baron Pepperin ja Esa Holopaisen Not A Spacecasen kohtaloksi tuli karsiutua loppukilpailusta.
Varennen voittama finaali oli surullisinta suomalaisen raviurheilun historiaa. BWT Magic laukkasi maaliin murtuneella vuohisluulla. BWT Magic palasi vielä kilparadoille, mutta sen suuri tulevaisuus jäi tuona toukokuun viimeisenä sunnuntaina Solvallan ovaalille.

Vielä vuonna 2002, ennen pitkää kuivaa kautta, nähtiin Suomessa syntynyt hevonen Elitloppetissa. Markku Niemisen Incognito Kemp oli kuitenkin karsinnassa kaukana omasta suoritustasostaan ja meni laukatta  15,5a, kun voittaja Varenne sai ajan 10,4a. Varenne oli myös finaalin ykkönen toistamiseen.
Vasta vuonna 2013 oli seuraavan vuoro edustaa suomalaista ravijalostustyötä Elitloppetissa. Brad de Veluwe oli karsinnassa hienoinen pettymys keulakolmosellaan, huolimatta 0,7-vauhtisesta avauksesta nahkella radalla.
Finaalissa Tuomas Korvenojan ori oli huomattavasti terävämpi, mutta siinä se puolestaan juuttui liikenneruuhkiin. 600 metriä ennen maalia voittoisan kirinsä aloittanut Nahar sulki Brad de Veluwen toiseen ulkopariin. Raja Mirchi puolestaan ei edennyt kuolemanpaikalla, ja vasta keulahevonen Sebastian K:n väsyminen mahdollisti Brad de Veluwen puikkaamisen sisäradan kautta neljänneksi.

Elian Web oli Next Directionia edeltävä Suomessa syntynyt hevonen Elitloppetissa. Se sai karsintaan synkän uloimmaisen lähtöradan kahdeksan. Sieltä Janne Soronen pakitti ruunan heti lähtöauton irrottua viimeiseksi sisälle. Neljäs sisäpari vaihtui viimeisellä takasuoralla kolmanteen ulkopariin, mutta kunnon kiritilaa Elian Web ei saanut koskaan ja tuli hyvin voimissaan olevana maaliin kuudentena. Tuloksella 10.5a finaalipaikka jäi kymmenyksen päähän ja saman verran eroa oli karsinnan kolmoseen Timokoonkin, joka sitten vei finaalin Elitloppetin kaikkien aikojen suurimpana yllättäjänä. Timokon voittajakerroin oli 30,89.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 23.5.2017, 23.5.2019 siihen on lisätty Elian Webin osuus ja maininta Next Directionista.