Tallipoika näki jättiyllätyksen unessa - Jan-Erik Nygård ei uskonut

Hevosurheilun keskiviikon 14.4. numeron Kuukauden henkilö Jan-Erik Nygård ajoi Take Controlin vuonna 1992 kaikkien aikojen Eliitti-yllätykseen, joka kerrottiin hänelle etukäteen.

Vuonna 1987 syntynyt Take Control kilpaili kaksi- ja kolmevuotiaana synnyinseuduillaan Pohjois-Amerikassa Ron Waplesin valmennuksessa. Se voitti 15 startistaan kerran ja ansaitsi Amerikan urallaan 2 540 dollaria. Lindy's Crownin pojan ennätys oli 14,1a. "Se ei ollut kaikista kalleimpia jenkkejä ostaa", Jan-Erik Nygård kertoi, kun ori kolmivuotiskauden päätteeksi saapui Suomeen hänen valmennukseensa ja Kullaan Ravitallin omistukseen.

Take Controlin nelivuotiskausi oli mainio. Se voitti 18 startistaan 10, arvokkain tuli Vermosta, jossa muut totosijat valtasi maineikkaat vanhemmat ravurit Ripkin Hanover ja To The Gate. Ykköspalkinto oli 18 000 markkaa (3 027 euroa). Seuraavan talven ori vietti Hollannissa Hennie Griftilla. Se myös aloitti viisivuotiskautensa siellä ja otti kolme suoraa ykköstä. Kevään myötä suoritukset kuitenkin muuttuivat vaisummiksi ja huhti-toukokuun vaihteessa se palasi Suomeen taulussaan rivi 8,3,k,2,hpl.

"Halusin sen kesän tullen kotiin. Hennie sanoi, että juu, mutta sinun pitää ottaa poika mukana", Nygård muistelee. Näin Henk Grift tuli Nygårdille kesätöihin Juha Launosen ja Jussi Blyn avuksi. Take Control jatkoi vaisuja otteitaan vielä Suomen avausstartissaan ja päätyi kakkossuosikkina aivan hännille. Killerin Eliitti oli vuorossa viikon päästä. Henk Grift nukahti matkalla Jyväskylään. "Poika heräsi ja rupesi höpöttämään, että kuule Janne, ei mitään hätää: Take Control ei voita karsintaa, mutta voittaa finaalin, hän näki sellaista unta. Minä ajattelin, että olisit nyt edes hiljaa", Nygård hymähtää 29 vuotta myöhemmin.

Killerin Eliitti oli 100 000 markan (16 818 euroa) ykkösellä kovimpia kotimaisia lämminverikilpailuja vuonna 1992. Karsintoja ajettiin kaksi, kummastakin pääsi neljä parasta finaaliin. Texas Express voitti ensimmäisen karsinnan ja Hearts Lobell oli aivan ylivoimainen toisessa. Jälkimmäisessä kolme hevosta selvitteli aivan tasapäin kahden viimeisen finaalipaikan kohtaloa. Maalikamerakuva kertoi, että Take Control oli kolmas, BWT Vampyre neljäs ja Sambuca Lobellin kohtaloksi tuli karsiutua.

Finaalista muodostui värikäs. Texas Express pelattiin suosikiksi, mutta tuolloin elettiin erilaista tiedonvälitystä kuin nykyään, eikä pelaajat tienneet sen ylle nousseista pilvistä. Orin kavio oli haljennut karsinnassa ja finaalissa se oli kaukana parhaastaan. Toinen karsintavoittaja Hearts Lobell veti lähtöä. "Se alkoi maalisuoralla näyttää väsyneeltä ja  sitten To The Gate näytti jo voittajalta, mutta se laukkasi. Niin Take Control kiri ykköseksi ja Henkin uni toteutui. Hän tykkäsi orista mahdottomasti ja nukkui loppukesän sen voittoloimen alla", Nygård nauraa. Voittajakerroin 63,86 kuvastaa yllätyksen suuruutta.

5428 maksanutta katsojaa todisti Take Controlin jättiyllätystä Killerin Eliitissä.

Take Control jatkoi kilpailemista vaihtelevalla menestyksellä, kunnes se myytiin Unkariin vuonna 1996.  Siellä ori otti viisi voittoa 28 kilpailustaan. Arvokkain voitto tuli Mezohegyesin Palkinto -lähdöstä, jossa ykkönen oli 117 000 forinttia (325 euroa). Oria käytettiin Unkarissa myös siitokseen, sen paras jälkeläinen on urallaan 14 kertaa voittanut Elite Control 18,1, joka 129 startissaan ansaitsi yhteensä 2 939 000 forinttia (8182 euroa).

Jan-Erik Nygård ja schäfer Jäpä maaliskuussa 2021. Seinällä olevassa maalauksessa Nygård ajaa muun muassa Vermo Cupin voittanutta Leonard Hanoveria.

Take Control ei suinkaan ollut paras Jan-Erik Nygårdin löydöistä, Kuukauden henkilö artikkeli antaa miehen kertoa elämänsä hevosista. Tässä puolestaan vuosina 1991 - 1996 Jan-Erik Nygårdilla työskennellyt Juha "Juissi" Launonen kertoo näkemyksensä Kuukauden henkilöstä.

"Ihmiset ovat monta mieltä Jannesta, mutta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Äärimmäinen hevosmies, joka todella piti huolta työntekijöistään ja antoi luottoa ihmisille, joilla näki hevosen pysyvän käsissä. Toki hänessä on se äkkiväärä puoli, minkä takia hän sai lempinimen Känkkä. Hän lähti raveihin aina voittamaan ja kovalla voittoprosentillahan hän on kilpaillut, mutta jos onnistumista ei tullutkaan, niin kukaan ei poistunut raveista niin äkkiä kuin hän", Launonen naurahtaa.