”Suomenhevosen merkitys on niin suuri, ettei sitä oikein osaa kuvaillakaan.”Näin toteaa pitkän linjan suomenhevoskasvattaja Markku Lumiaho. 70-luvun loppupuolella ensimmäisen hevosensa hankkinut Lumiaho on omistanut aina pelkkiä suomenhevosia. Tähän päivään mennessä kasvatteja on syntynyt yli 70.”Suomenhevosella on todella suuri merkitys elämässäni ja muutenkin Suomessa. Kun ajatusta vielä laajentaa suomalaisuuteen ja itsenäisyyteen ja ajatellaan niitä sota-aikoja ja sitä, miten suuri rooli suomenhevosella oli sodankäynnissä. Vaikea sanoa, mitä kaikkea rotu merkitsee.”Lumiaho sanoo, että rodun käyttötarkoitus on muuttunut sotaratsusta ja työhevosesta, mutta silti suomenhevonen on aina suomalaisen hevonen. Miehen paras kaveri.”Nytkin tässä on useampi siitostamma ja niiden kanssa puljaa päivästä toiseen, niin kyllä suomenhevonen on palvelualtis ja nöyrä. Se sopeutuu ja toimii, miten pitääkin.”Lumiahon kasvatustyön kruunasi Lumi-Oosa, joka voitti ravikuningattaren tittelin elokuussa Kouvolassa. Toinen merkittävä hevonen Lumiahon elämässä oli Lumi-Irina, jonka ura jäi pahasti kesken tamman saatua kasvaimen ohutsuoleensa.”Se kaivelee vieläkin. Tamma oli todella lahjakas, mutta välillä tässä menee menestykset ja tappiot lähekkäin, tasapuolisesti. Ei aina voi mennä hyvin.Lumi-Oosalle järjestetään juhlat 16.9., ja samoissa juhlissa suomenhevonenkin nostetaan esille, kasvattaja suunnittelee.”Suomenhevonen se on minulle, antaa muiden ajaa lämminverisillä”, mies hymyilee..Elämäntapana suomenhevonen Nevan-etuliitteellä on syntynyt vuosien saatossa yli 120 suomenhevosta, ja tälläkin hetkellä Tiina Levanderin pihalla asuu nelisenkymmentä kansallisrodun edustajaa. Kesällisiä varsoja on kymmenen, ja lähes kaikki 20 siitostammaa astutettiin tänä vuonna.”Pitää yrittää. Siinä kohdassa, jos muut lopettavat kasvatuksen, niin meillä on vielä mitä myydä’”, hän naurahtaa.Levander kuvaa suomenhevosen merkitystä ytimekkäästi: ne ovat hänen koko elämä.”Elämäntapa ja haluan olla säilyttämässä rotua. Suomenhevosella on suomalainen persoona, ne ovat aivan omanlaisiaan hevosia”, Levander kuvailee.”Kun suomenhevosen kanssa pääsee samalle aaltopituudelle, sen kanssa on aina hyvä toimia.”. Levanderin tie suomenhevosen omistajaksi tapahtui osin sattumalta. Hän oli aikanaan todennut, ettei ikinä osta suomenhevosta, mutta sitten hänen silmiinsä osui ilmoitus E.V. Hemosta – ja siltä tieltä ei ole ollut paluuta.”Se oli toki ruuna, mutta se oli iso persoona ja opetti paljon. Se toimi harrasteratsuna ja varsojen opettajana, aivan huipputyyppi. Melkein 16 vuotta se oli omistuksessani, mutta lopetettiin viime vuonna 30-vuotiaana, kun hampaat menivät huonoon kuntoon.”Kasvattajan unelmana olisi saada joskus oma kuninkaallinen kasvatti. ”Mutta jos sellaista ei saa, niin onneksi on mukavia tammoja, jotka jättää hyviä varsoja. Paras suomenhevonen on kuin ihmisen mieli, ja mielellään omakasvatti.”Suomenhevosen päivänä Levander nostaa lipun salkoon ja nauttii piirakkakahvit.."Puolustan suomenhevosta" Teuvo Luovijärvi toteaa ykskantaan, että suomenhevonen on hänelle ykkösasia.”Olen antanut kaikkeni suomenhevoselle, kaiken, mitä tällä hetkellä pystyn. Puhun rodun puolesta ja puolustan suomenhevosta.”Luovijärvi on antanut rodulle, mutta onhan hän suomenhevoselta saanutkin.”Suomenhevonen on rotuna täydellinen. Se toimii joka lajissa, aikuisratsastuksesta kilpaurheiluun ja toimii lastenkin kanssa. Täydellinen hevonen, ja aina se on iloinen, kun sen kanssa juttelee.”.Suomenhevonen on rotuna täydellinen.". Luovijärvi toteaa myös, että kun suomenhevosta katselee, siitä tulee hyvälle mielelle. Hevosten kautta hän on saanut lukemattomia kokemuksia ja monta uutta ystävää ja paljon sisältöä elämään.Ravipuolella Luovijärveä sykähdyttää juuri tällä hetkellä Parvelan Retun ja Evartin kohtaamiset. ”Retua olen ihaillut siitä lähtien, kun se oli 4-vuotias.”Myös omakasvatti Tee Wee Paronin ja entisen ravikuningas Costellon kohtaamiset ovat jääneet mieleen. ”Sekin oli hienoa, kun Tee Wee Paroni voitti kahdeksan kertaa yhtä soittoa.Luovijärvi juhlisti suomenhevosenpäivää jo tiistaina. ”Minulle piisaa, kun katson Kuopion ravit, joissa juoksee pelkkiä suomenhevosia. Se on etukäteen juhlapäivä.”.Oman arvonsa tunteva ”Suurisydämisiä eläimiä. Niissä on ilmettä ja persoonaa eri malliin kuin lämminverisissä.” Näin kuvailee Saara Mäkinen, jonka ensimmäiset kokemukset suomenhevosesta eivät kuitenkaan olleet järin positiivisia.”Äidillä oli suomenhevostamma, joka ei kyllä ollut mukava. Ne muistot eivät ole ihania”, hän nauraa.Joku rodussa silti oli ja on edelleen, sillä Mäkinen on rotuun vihkiytynyt. ”Ehkä siinä on jotain hulluutta, kun haastettakin on enemmän, eikä aina ole liian helppoa.”Mäkisen elämän hevonen on helppo arvata. Se on Varsova, joka on tullut talliin jo nuorena ja jolla Mäkinen on ajanut useamman voiton.Kun Mäkinen opetti Varsovaa ajolle varsana, hänestä tuntui, että tästä hevosesta ei tule mitään.”Se oli niin hidas, että järki meinas lähteä, kun hevonen vain haaveili. Se oli jotenkin liian helppo opetettava ja luulin, ettei tällä pääse ikinä mihinkään.”Pääsi sillä. 19 voittoa ja yli 56 000 euroa palkintorahaa raviradoilta tienannut tamma on tarjonnut omistajalleen elämyksiä. Luonteeltaan se on kipakkakin, joskin tiineenä ollessaan se oli ylikiltti.”Se on oman arvonsa tunteva. Tietää, että se on täällä päällikkö. Varsova näyttää mielipiteensä, niin hyvässä kuin pahassakin.”Mäkisen pihassa nousee keskiviikkona lippu salkoon, mutta hän miettii, että jonakin vuonna päivää voisi juhlistaa jotenkin paremmin. Ehkä esittelemällä suomenhevosta ihmisisille.”Suomenhevosvarsaa suloisempaa ei kukaan voi keksiä. Ne ovat kaikki omia persooniansa.” .Oriin katse kertoi kaikenPekka Saaren käsistä on kulkenut lukuisia suomenhevosia. Hän itse laskee omistaneensa vuosien saatossa yli 400 hevosta, ja niistä ainoastaan kolme on edustanut lämminveristä rotua.”Kyllä kun lämpöisen ohjat ottaa, on kuin väärää rahaa laittais kouraan.”Mitä suomenhevonen sinulle merkitsee?”Pitäisi kai sanoa, että kaikkea, mutta niinhän se on. Kun raveja olen kulkenut 35 vuotta, olisi monta kokemusta jäänyt kokematta ilman suomenhevosta. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suomenhevonen.”Saaren mukaan suomenhevonen on parhaimmillaan hyvä, palvelualtis ja yhteistyökykyinen. Oriit ovat miehelle erityisen läheisiä, ja mies toteaakin, että niitä pitää osata kunnioittaa, jotta itsekin saa kunnioituksen.”Ture taisi olla 5-vuotias, kun se kerran oli viimeisenä tarhassa ja lähdin sitä hakemaan. Se oli riehakas ja joudun laittamaan ketjun sen suuhun. Ture riekku siinä jotain, ja olisinko itsekin ollut huonolla mielellä, mutta narun päällä läppäisin sitä lavalle, että nyt lopeta ja mennään siitä.””Oriin silmä välähti ja se sanoi katseellaan minulle, että anna sitten olla viimeinen kerta, kun tuon teet, että kyllä minä osaan käyttäytyä.”Saari toteaa, että oriin ilme säilyy mielessä ikuisesti, ja häntä myös harmitti, että taisi olla tarpeeton komennus. Mutta se varoitus oli sillä selvä ja mies ja ori jatkoivat elämäänsä sovussa.Saari on ollut monessa tapahtumassa mukana, joissa hienot suomenhevoset ovat vaihtaneet omistajaa. Hän on ollut mukana niin Sirun Valpuriinan kuin Parvelan Retun emän Maiskauksen löytämisessä omistajilleen.”Eikä suomenhevosen tarvitse aina olla mikään huippuhevonen, että se täyttää ihmisen mielen. Joillekin suomenhevonen riittää, kun se kävelee kuin koira vieressä lenkillä ja siitä tulee hyvä mieli. Suomenhevosen käyttötarkoitus o jokaisella omanlainen. Se täyttää laajan alueen, ja jos hevonen tuottaa mielihyvää, niin se on siinä.”.”Eikä suomenhevosen tarvitse aina olla mikään huippuhevonen, että se täyttää ihmisen mielen. Joillekin suomenhevonen riittää, kun se kävelee kuin koira vieressä lenkillä ja siitä tulee hyvä mieli.". Ori Lassikko oli Saaren mielestä luonteeltaan suomenhevonen, joka jätti sen puolesta muistijäljen sydämeen.”Sitä muistelen lämmöllä. Se oli äärettömän kiltti ja helppo. Se seurasi minua aina ja tehtiin kaikki yhdessä.”Suomenhevosen päivää juhlitaan Mänttä-Vilppulassa vetämällä lippusalkoon ja muistelemalla lukuisia tarinoita, joissa Suomen alkuperäisrotu on ollut osallisena..Liput salkoon – keskiviikkona juhlitaan kansallisaarrettamme ympäri Suomen
”Suomenhevosen merkitys on niin suuri, ettei sitä oikein osaa kuvaillakaan.”Näin toteaa pitkän linjan suomenhevoskasvattaja Markku Lumiaho. 70-luvun loppupuolella ensimmäisen hevosensa hankkinut Lumiaho on omistanut aina pelkkiä suomenhevosia. Tähän päivään mennessä kasvatteja on syntynyt yli 70.”Suomenhevosella on todella suuri merkitys elämässäni ja muutenkin Suomessa. Kun ajatusta vielä laajentaa suomalaisuuteen ja itsenäisyyteen ja ajatellaan niitä sota-aikoja ja sitä, miten suuri rooli suomenhevosella oli sodankäynnissä. Vaikea sanoa, mitä kaikkea rotu merkitsee.”Lumiaho sanoo, että rodun käyttötarkoitus on muuttunut sotaratsusta ja työhevosesta, mutta silti suomenhevonen on aina suomalaisen hevonen. Miehen paras kaveri.”Nytkin tässä on useampi siitostamma ja niiden kanssa puljaa päivästä toiseen, niin kyllä suomenhevonen on palvelualtis ja nöyrä. Se sopeutuu ja toimii, miten pitääkin.”Lumiahon kasvatustyön kruunasi Lumi-Oosa, joka voitti ravikuningattaren tittelin elokuussa Kouvolassa. Toinen merkittävä hevonen Lumiahon elämässä oli Lumi-Irina, jonka ura jäi pahasti kesken tamman saatua kasvaimen ohutsuoleensa.”Se kaivelee vieläkin. Tamma oli todella lahjakas, mutta välillä tässä menee menestykset ja tappiot lähekkäin, tasapuolisesti. Ei aina voi mennä hyvin.Lumi-Oosalle järjestetään juhlat 16.9., ja samoissa juhlissa suomenhevonenkin nostetaan esille, kasvattaja suunnittelee.”Suomenhevonen se on minulle, antaa muiden ajaa lämminverisillä”, mies hymyilee..Elämäntapana suomenhevonen Nevan-etuliitteellä on syntynyt vuosien saatossa yli 120 suomenhevosta, ja tälläkin hetkellä Tiina Levanderin pihalla asuu nelisenkymmentä kansallisrodun edustajaa. Kesällisiä varsoja on kymmenen, ja lähes kaikki 20 siitostammaa astutettiin tänä vuonna.”Pitää yrittää. Siinä kohdassa, jos muut lopettavat kasvatuksen, niin meillä on vielä mitä myydä’”, hän naurahtaa.Levander kuvaa suomenhevosen merkitystä ytimekkäästi: ne ovat hänen koko elämä.”Elämäntapa ja haluan olla säilyttämässä rotua. Suomenhevosella on suomalainen persoona, ne ovat aivan omanlaisiaan hevosia”, Levander kuvailee.”Kun suomenhevosen kanssa pääsee samalle aaltopituudelle, sen kanssa on aina hyvä toimia.”. Levanderin tie suomenhevosen omistajaksi tapahtui osin sattumalta. Hän oli aikanaan todennut, ettei ikinä osta suomenhevosta, mutta sitten hänen silmiinsä osui ilmoitus E.V. Hemosta – ja siltä tieltä ei ole ollut paluuta.”Se oli toki ruuna, mutta se oli iso persoona ja opetti paljon. Se toimi harrasteratsuna ja varsojen opettajana, aivan huipputyyppi. Melkein 16 vuotta se oli omistuksessani, mutta lopetettiin viime vuonna 30-vuotiaana, kun hampaat menivät huonoon kuntoon.”Kasvattajan unelmana olisi saada joskus oma kuninkaallinen kasvatti. ”Mutta jos sellaista ei saa, niin onneksi on mukavia tammoja, jotka jättää hyviä varsoja. Paras suomenhevonen on kuin ihmisen mieli, ja mielellään omakasvatti.”Suomenhevosen päivänä Levander nostaa lipun salkoon ja nauttii piirakkakahvit.."Puolustan suomenhevosta" Teuvo Luovijärvi toteaa ykskantaan, että suomenhevonen on hänelle ykkösasia.”Olen antanut kaikkeni suomenhevoselle, kaiken, mitä tällä hetkellä pystyn. Puhun rodun puolesta ja puolustan suomenhevosta.”Luovijärvi on antanut rodulle, mutta onhan hän suomenhevoselta saanutkin.”Suomenhevonen on rotuna täydellinen. Se toimii joka lajissa, aikuisratsastuksesta kilpaurheiluun ja toimii lastenkin kanssa. Täydellinen hevonen, ja aina se on iloinen, kun sen kanssa juttelee.”.Suomenhevonen on rotuna täydellinen.". Luovijärvi toteaa myös, että kun suomenhevosta katselee, siitä tulee hyvälle mielelle. Hevosten kautta hän on saanut lukemattomia kokemuksia ja monta uutta ystävää ja paljon sisältöä elämään.Ravipuolella Luovijärveä sykähdyttää juuri tällä hetkellä Parvelan Retun ja Evartin kohtaamiset. ”Retua olen ihaillut siitä lähtien, kun se oli 4-vuotias.”Myös omakasvatti Tee Wee Paronin ja entisen ravikuningas Costellon kohtaamiset ovat jääneet mieleen. ”Sekin oli hienoa, kun Tee Wee Paroni voitti kahdeksan kertaa yhtä soittoa.Luovijärvi juhlisti suomenhevosenpäivää jo tiistaina. ”Minulle piisaa, kun katson Kuopion ravit, joissa juoksee pelkkiä suomenhevosia. Se on etukäteen juhlapäivä.”.Oman arvonsa tunteva ”Suurisydämisiä eläimiä. Niissä on ilmettä ja persoonaa eri malliin kuin lämminverisissä.” Näin kuvailee Saara Mäkinen, jonka ensimmäiset kokemukset suomenhevosesta eivät kuitenkaan olleet järin positiivisia.”Äidillä oli suomenhevostamma, joka ei kyllä ollut mukava. Ne muistot eivät ole ihania”, hän nauraa.Joku rodussa silti oli ja on edelleen, sillä Mäkinen on rotuun vihkiytynyt. ”Ehkä siinä on jotain hulluutta, kun haastettakin on enemmän, eikä aina ole liian helppoa.”Mäkisen elämän hevonen on helppo arvata. Se on Varsova, joka on tullut talliin jo nuorena ja jolla Mäkinen on ajanut useamman voiton.Kun Mäkinen opetti Varsovaa ajolle varsana, hänestä tuntui, että tästä hevosesta ei tule mitään.”Se oli niin hidas, että järki meinas lähteä, kun hevonen vain haaveili. Se oli jotenkin liian helppo opetettava ja luulin, ettei tällä pääse ikinä mihinkään.”Pääsi sillä. 19 voittoa ja yli 56 000 euroa palkintorahaa raviradoilta tienannut tamma on tarjonnut omistajalleen elämyksiä. Luonteeltaan se on kipakkakin, joskin tiineenä ollessaan se oli ylikiltti.”Se on oman arvonsa tunteva. Tietää, että se on täällä päällikkö. Varsova näyttää mielipiteensä, niin hyvässä kuin pahassakin.”Mäkisen pihassa nousee keskiviikkona lippu salkoon, mutta hän miettii, että jonakin vuonna päivää voisi juhlistaa jotenkin paremmin. Ehkä esittelemällä suomenhevosta ihmisisille.”Suomenhevosvarsaa suloisempaa ei kukaan voi keksiä. Ne ovat kaikki omia persooniansa.” .Oriin katse kertoi kaikenPekka Saaren käsistä on kulkenut lukuisia suomenhevosia. Hän itse laskee omistaneensa vuosien saatossa yli 400 hevosta, ja niistä ainoastaan kolme on edustanut lämminveristä rotua.”Kyllä kun lämpöisen ohjat ottaa, on kuin väärää rahaa laittais kouraan.”Mitä suomenhevonen sinulle merkitsee?”Pitäisi kai sanoa, että kaikkea, mutta niinhän se on. Kun raveja olen kulkenut 35 vuotta, olisi monta kokemusta jäänyt kokematta ilman suomenhevosta. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suomenhevonen.”Saaren mukaan suomenhevonen on parhaimmillaan hyvä, palvelualtis ja yhteistyökykyinen. Oriit ovat miehelle erityisen läheisiä, ja mies toteaakin, että niitä pitää osata kunnioittaa, jotta itsekin saa kunnioituksen.”Ture taisi olla 5-vuotias, kun se kerran oli viimeisenä tarhassa ja lähdin sitä hakemaan. Se oli riehakas ja joudun laittamaan ketjun sen suuhun. Ture riekku siinä jotain, ja olisinko itsekin ollut huonolla mielellä, mutta narun päällä läppäisin sitä lavalle, että nyt lopeta ja mennään siitä.””Oriin silmä välähti ja se sanoi katseellaan minulle, että anna sitten olla viimeinen kerta, kun tuon teet, että kyllä minä osaan käyttäytyä.”Saari toteaa, että oriin ilme säilyy mielessä ikuisesti, ja häntä myös harmitti, että taisi olla tarpeeton komennus. Mutta se varoitus oli sillä selvä ja mies ja ori jatkoivat elämäänsä sovussa.Saari on ollut monessa tapahtumassa mukana, joissa hienot suomenhevoset ovat vaihtaneet omistajaa. Hän on ollut mukana niin Sirun Valpuriinan kuin Parvelan Retun emän Maiskauksen löytämisessä omistajilleen.”Eikä suomenhevosen tarvitse aina olla mikään huippuhevonen, että se täyttää ihmisen mielen. Joillekin suomenhevonen riittää, kun se kävelee kuin koira vieressä lenkillä ja siitä tulee hyvä mieli. Suomenhevosen käyttötarkoitus o jokaisella omanlainen. Se täyttää laajan alueen, ja jos hevonen tuottaa mielihyvää, niin se on siinä.”.”Eikä suomenhevosen tarvitse aina olla mikään huippuhevonen, että se täyttää ihmisen mielen. Joillekin suomenhevonen riittää, kun se kävelee kuin koira vieressä lenkillä ja siitä tulee hyvä mieli.". Ori Lassikko oli Saaren mielestä luonteeltaan suomenhevonen, joka jätti sen puolesta muistijäljen sydämeen.”Sitä muistelen lämmöllä. Se oli äärettömän kiltti ja helppo. Se seurasi minua aina ja tehtiin kaikki yhdessä.”Suomenhevosen päivää juhlitaan Mänttä-Vilppulassa vetämällä lippusalkoon ja muistelemalla lukuisia tarinoita, joissa Suomen alkuperäisrotu on ollut osallisena..Liput salkoon – keskiviikkona juhlitaan kansallisaarrettamme ympäri Suomen