Hallitseva ravikuningatar Vieskerin Virva on toipunut alkuvuoden jalkaoperaatiosta, mutta radoille paluuta ei kiirehditä, vaikka ravit saataisiinkin pian käyntiin.

Kuningas- ja kuningatarkilpailut ovat jännitysnäytelmiä, joissa tilanne voi kääntyä nopeastikin päälaelleen. Juuri niin kävi viime vuoden kuningatarkilvassa Lahden Jokimaalla.

Moni tuskin osasi ennustaa kahden osamatkan jälkeen yhdeksännellä sijalla ja 3,2 sekuntia kärkeä perässä olleen Vieskerin Virvan yltämistä kuningattareksi.

Viimeisen osamatkan alkutaival oli kuitenkin hurjan vauhdikas, ja kärkipään hevoset väsyivät lopussa ensimmäisen kierroksen hurjaan revitykseen. Sitten iski yllättäjä, joka korjasi potin, kun Mika Forssin ohjastama ja Sanna Päivikkeen valmentama Vieskerin Virva kiri sensaatiomaisesti voittoon. Vastustajat jäivät riittävän kauas taakse, joten tamma vei myös kokonaiskilpailun nimiinsä.

Tänä vuonna titteliä oli tarkoitus puolustaa Seinäjoella, mutta suunnitelmat ovat menneet uusiksi.

Helmikuun alkupuolella tamma loukkasi itseään tarhassa, ja vamma vaati leikkaushoitoa. Puikkoluusta oli irronnut lastu, joka poistettiin. Operaatio sujui hyvin, ja tamman ennustettiin pääsevän treenaamaan jälleen huhtikuun puolivälin jälkeen. Tuolloin Päivike kertoi, että tähtäin on edelleen Seinäjoen kuninkuusraveissa.

Enää ei ole, sillä lakeuksilla ratkotaan kuninkaalliset vasta ensi vuonna, kun koronavirus pakotti Hippoksen perumaan suuren yleisötapahtuman.

Päivikkeellä on kuitenkin positiivista kerrottavaa Vieskerin Virvan toipumisesta.

”Tamma parani kaikin puolin hyvin operaatiosta”, valmentaja iloitsee. ”Nyt olemme palanneet pikkuhiljaa hölkkätreeniin.”

Kunkkareiden peruuntuminen tarkoittaa sitä, että Kankaanpäässä talliaan pitävä valmentaja ei halua kiirehtiä 10-vuotiaan tamman kanssa radoille.

”En usko, että ihan heti tullaan, vaikka ravit pian saataisiinkin käyntiin. Alun perin ajatus oli, että ehdimme kunkkareihin, mutta nyt meillä ei ole periaatteessa mikään kiire. Etenemme kaikessa rauhassa, ja tulemme vasta sitten radoille, kun hevonen tuntuu olevan parhaimmillaan.”

Suven suuren ravijuhlan peruuntumisesta treenari löytää myös positiivista ajateltavaa.

”Nythän meillä on historiallisesti hallitseva kuningatar kahden vuoden ajan”, Päivike nauraa. ”Tietysti olisi ollut hienoa puolustaa titteliä, mutta toivottavasti pystymme tekemään sen myös ensi vuonna. Hevosten kanssa pitää kuitenkin edetä päivä kerrallaan joka tilanteessa.”

Poikkeuksellinen kevät ei ole vaikuttanut Päivikkeen arkeen samassa mittakaavassa kuin monen muun. Hevosia on treenattu normaaliin tapaan, eikä hänelle syrjässä suurimpien kaupunkien sykkeestä asuvana tule ihmiskontakteja muutenkaan niin paljoa kuin kaupunkilaisilla.

”Meillä ei kotikunnassa ole ollut yhtään koronatapausta, joten ollaan saatu olla aika rauhallisin mielin.”

Mutta juuri kohtaamiset ihmisten kanssa ovat suurin ikävöinnin kohde ravikilpailuissa. Valmentaja on kevään aikana huomannut kaipaavansa juttutuokioita samanhenkisten ihmisten kanssa.

”Onhan tämä ollut erilaista, kun ei ole tarvinnut raveihin lähteä. Kyllähän sinne kanssaihmisten seuraan jo kaipaa. Tämä on kuitenkin aika yksinäistä puuhaa, olisi jo kiva nähdä muitakin.”

Monet ravi-ihmiset ovat täyttäneet lisääntyneen vapaa-aikansa seuraamalla tiiviisti Ruotsin raveja, mutta Päivike ei lukeudu tähän joukkoon. Hän kertoo, ettei muutenkaan juuri ehdi seuraamaan kuin omasta näkökulmasta mielenkiintoisimmat lähdöt, koska omat työt hevosten kanssa vievät runsaasti aikaa.

Ruotsiin on suunnannut myös moni suomalainen raviammattilainen. Isolla osalla kyse on lyhyemmästä reissusta, kun kilpailut ovat olleet Suomessa keskeytettynä, mutta Vieskerin Virvan vakio-ohjastaja Mika Forss on muuttanut jo viime vuoden puolella pysyvämmin länsinaapuriin. Siitä huolimatta hänen on määrä jatkaa tamman ykköskuskina.

”Omistajataho on ollut yhteydessä Mikaan”, Päivike kertoo. ”Minä olen ymmärtänyt, että hän jatkaa kuskina. En siitä sen enempää tiedä, mutta näin minulle on ilmoitettu. Omistajat enimmäkseen hoitavat kuskipuolen.”